Onko täällä ketään rankan uskonnollisen liikkeen jättäneitä?

terve usko. Sellainen mitä löytyy esim ihan tavis evlut kirkosta. ilman mitään painostusta ja tuomiota. tarvitset armon sanomaa etkä tuomiota.

Muutamat ystäväni, jotka ovat lapsuudessaan, nuoruudessaan tai aikuisuudessaan kokeneet kertomasi kaltaisia asioita, ovat saaneet apua Uskontojen uhreista. Heillä on luottamuksellisia ryhmiä, joissa voi kohdata samoin kokevia ihmisiä.

-sivuilta saat hyviä neuvoja, ohjeita sekä vertaistukea.

ja tämän teidän "tavallisen evlut kirkonkin" uhri voi olla! Suku painostaa ja opettaa uskon ja unohtaa oman tunnon ja uskonnon vapauden, ja sitten kun eroaa kirkosta, niin tulee sukulaisten hylkäämäksi. Joten kyllä joo.

terve usko. Sellainen mitä löytyy esim ihan tavis evlut kirkosta. ilman mitään painostusta ja tuomiota. tarvitset armon sanomaa etkä tuomiota.

voi päätyä, jos erityisesti kasvatusvastuussa olevat manipuloivat tavalla tai toisella. Olet oikeassa, että tätä eivät kaikki ymmärrä. Yhä neuvon ottamaan yhteyttä niihin Uskontojen uhreihin.

ja tämän teidän "tavallisen evlut kirkonkin" uhri voi olla! Suku painostaa ja opettaa uskon ja unohtaa oman tunnon ja uskonnon vapauden, ja sitten kun eroaa kirkosta, niin tulee sukulaisten hylkäämäksi. Joten kyllä joo.

terve usko. Sellainen mitä löytyy esim ihan tavis evlut kirkosta. ilman mitään painostusta ja tuomiota. tarvitset armon sanomaa etkä tuomiota.

ihaninta oli kun tajusin eräänä aamuna että olen alkanut rakastaa oikeaa elämää jatkuvan maailmanlopun jännittämisen sijasta!

vapareista pääsin irti vuosien työllä ja terapialla ihaninta oli kun tajusin eräänä aamuna että olen alkanut rakastaa oikeaa elämää jatkuvan maailmanlopun jännittämisen sijasta!

en tiedä, olenko nyt niin "rankan" taustan omaava, mutta vanhempani ovat todella fundamentalisteja. Opin jo pienenä, että ihminen on luonnostaan paha, joko mennään taivaaseen tai helvettiin. Mutta sitä he eivät koskaan minuun iskostaneet, että minä itse olisin jotenkin "paha".



Veljeni ei tästä selvinnyt, hän osoittaa sen nykyisillä elämänvalinnoillaan. Minä olen selvinnyt erittäin hyvin.



Minä selvitin myös itselleni oman Jumalasuhteeni. Ajattelin, etten halua sellaista Jumalaa, joka rankaisee ja syyllistää. Jos Jumala on sellainen, en häntä halua. Raamattu kun puhuu, että Jumala on rakkaus - niin tätä kautta ymmärsin, millainen hän on. Rakkaus ei syyllistä, eikä mieti rangaistuksia.



Muuten, tiedätkö, että oma isäsi(auktoriteettisi) on se, joka heijastuu siihen, mitä sinä ajattelet Jumalasta? Jos isäsi/tms on ollut ankara, pidät Jumalaa ankarana.

kyseessä oli pieni lahko. Itse kävin mielenterveystoimistossa, käytän masennuslääkkeitä, opettelin nauttimaan erilaisista tavallisista asioista kuten liikunta, käsityöt, musiikki (ei-hengellinen), taide yleensäkin. Kävin evlut -seurakunnan Alfa-kurssin, joka on itsessään aika karismaattista alkuperää ja siksi mun mielestä vähän särähti korviin, mutta tutustuin siellä moniin uusiin ihmisiin ja pystyin siellä "tuulettamaan" uskonasioita turvallisessa ympäristössä. Olen varovaisesti käynyt erilaisissa tilaisuuksissa ja sitten ollut käymättä, jos siltä tuntuu, opetellut tunnistamaan omia tunteita ja omia mielipiteitäni asioista. Monet asiat ovat edelleen vaikeita enkä ymmärrä kaikkea Raamatussa ja Jumalassa. Mutta ajattelen näin että jos Jumala on, en tee yksin töitä löytääkseni Hänet vaan Hän myös lähestyy mua kun aika on.



Suosittelen lukemaan joitain sielunhoidollisia kirjoja armosta. Yksi hyvä on Mikko Aallon "Armo kadoksissa?" Se on pieni ja halpa pokkari. Hyviä ovat myös uskonnon uhrien kirjoittamat kirjat esim. "Kun luostarin muurit murtuvat" ja "Uskolla alistetut" (Marianne Jansson ja Riitta Lemmetyinen).



Siihen kuluu aikaa, että voi hylätä epäterveet käsitykset Jumalasta ja luoda uudestaan jumalasuhteen. On hyvä pitää mielessä että terve usko ja hengellisyys tukee ihmistä läpi elämän, sitä ei kannata kokonaan hylätä vaikka prosessiin voi liittyä vihaa ja katkeruutta Jumalaa kohtaan ja niitä kohtaan, jotka puhuivat Jumalan nimissä.



Ensiarvoisen tärkeää on puhua, puhua ja puhua, jotta ei koteloi sisäänsä tuskaa ja kaikkia kipeitä kysymyksiään. Vertaistukea kannattaa hankkia ja jos UUT:sta sellaista saa, niin hyvä. Oman srk:n papin puheille voi mennä varaamalla ajan jos se tuntuu luontevalta. Heidän tehtäviinsä kuuluu sielunhoito. Voi myös kirjoittaa kokemuksiaan, muistojaan ja pohdintojaan ylös. Se auttaa järjestämään asioita uudelleen ja ymmärtämään itseään, miksi elämä meni niinkuin meni. Lopulta saattaa löytää jopa jotain tarkoitusta siitä elämänvaiheesta, jolloin oli hengellisen väkivallan kohteena. Mutta aikaa siihen vaaditaan, luultavasti monia vuosia. Joku on joskus sanonut, että toipumiseen menee yhtä monta vuotta kuin hengellistä väkivaltaa kesti. Siitä ei kuitenkaan kannata masentua, koska koko ajan selkenee ja helpottaa ja jos niin ei käy, apua on olemassa.