Arvostan paljon enmmän ystävää, joka itse luonut omaisuutensa.
Olipa se omaisuus miten pieni tai suuri tahansa, se on paljon hienompi juttu kuin isäpapalta peritty. Jostain kumman syystä tuttavapiiriini kuuluu (itse tavallisesta keskiluokkaisesta perheestä) monta naista, jotka saaneet kaiken ilmaiseksi. Ja jos heillä on korkeakoulutusta, opiskeluajankin on kustantanut isi. Ei tarvittu lainoja, työpaikkoja opiskeluaikana, asunto hommattu, auto myös. Elä nyt näiden kanssa sitten ja iloitse omista taloudellisista saavutuksistasi, kun huomaa, että toiselle vastaava ei merkitse mitään. Siispä vaihdetaan varakas kultalusikka suussa syntynyt kaveripiiri toimeliaaseen, itse kaiken hankkineeseen kaveripiiriin!
Kommentit (6)
siittä sitten vaan. Enpä mä sua kovin kaipaakaan.
Mutta en todella jaksa enää katsella ihmisiä, jotka eivät ole koskaan tehneet elämässään minkään asian eteen mitään, ainakaan töitä.
Ap.
Elämääsi helpottaisi suuresti kun et kuormittaisi sitä kadehtimalla muita.
En ole itsekään kultalusikka suussa syntynyt, jos lusikkaa ollenkaan. Mutta mitä pahaa siinä on jos vanhemmilla on varaa niin kustantavat sitten lapsensa elämistä?? Eikö pitäisi hyväksyä isäpapan satasia opiskeluaikoinakaan vaan huhkia sivutöissä ja elellä makaroonilla??
eri näkökulmasta. Jos on saanut kaiken aina ilmaiseksi, mitä siinä osaa arvostaa?
olette aina ihan pimeitä. Sanoo mitä tahansa, te käännätte sen aina toisinpäin. Onko täälä joku sellainen käänteispsykologiasn koukkuun jääneiden ryhmä?
Jos joku sanoo, että rakastaa helppoa elämää viettäneitä, sekin haukuttais lyttyyn.
Elämääsi helpottaisi suuresti kun et kuormittaisi sitä kadehtimalla muita.