Lue keskustelun säännöt.
Oletteko saaneet naapurista ystävän?
Kommentit (14)
En, sain riitakumppanin :D
Ihan omalainen tapauksensa. Rivitalossa asutaan. Muut naapurit normaaleja, mutta tämä yksi on taloyhtiön pihapoliisi. Ja tietenkin juuri minun seinänaapuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, enkä halua. Riittää, että vaihdetaan ulkona tavatessamme muutama sana. Yksi on sen verran läheisempi, että jos tarvitsisimme apua (esim. kauppareissu, jos sairastuisimme puolison kanssa samaan aikaan), voisin sitä pyytää, mutta en häntäkään kutsuisi ystäväksi.
Ok-talo haja-asutusalueella.
Edellisessä naapurustossa oli pari perhettä, joista tuli hyviä tuttuja. Toisen naapurin kanssa oli lyhyt seksisuhde. Lopulta kaikki muutimme muualle ja yhteydenpito jäi kaikilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen saanut. On miespuolinen ja tykkää minusta vähän liikaakin, mutta pidän hänestä ystävänä tosi paljon. Nykyisin ei naapureita olla enää.
En enkä halua. Tervehdin pihalla jos törmätään, sen enempää en kaipaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuin ennen kerrostalossa, jossa samaan rappuun ja kerrokseen muutti mukava nainen, piakkoin päädyimme juttusille ja sitten jo kahviteltiinkin ahkerasti, hän oli työtön ja minä sairauslomalla niin aikaa oli. Sitten molemmat jossain vaiheessa muutettiin pois talosta ja ystävyys ja facebook tuttavuudeksi.
Nykyisessä naapurustossa ei ole oikein jutustelijoita, muutettiin siis omakotitaloon. Vastapäisessä talossa oli ennen rouva, joka moikkasi, rouva kuitenkin vaihtui lennosta ja uusi tuijottaa maata ja tekee kaikkensa, jotta ei tarvitsisi sanoa mitään. Tavallaan tympäsee välillä, olisi mukavaa tässä etätyö yksinäisyydessä vaihtaa edes parisanaa ja hymyn. Kohdata joskus joku, ihan hetken, en haluaisi tietää hänestä mitään henkilökohtaista... Herransa sentään moikkaa ja välillä sanookin jotain. Tulee sellainen ihmismäinen olo siitä :D
Ei meillä ole naapureiden kanssa muuta yhteistä kuin tuo seinänpätkä. Ollaan eri elämänvaiheessa kaikin puolin. Hyvissä väleissä ollaan, mutta ei tarvetta jutella muusta kuin asumiseen liittyvistä asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vihaan naapureitani.
Miksi?
Minä juttelen monien naapurien kanssa ulkona myös muusta kuin säästä, mutta ystäviksi en naapureita halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen saanut. Naapuritaloon muutti nuori pari jolla silloin vuosi ja neljä kuukautta vanha tyttö, meillä vuosi ja kuusi kuukautta vanha.
Törmäsimme lasten kanssa ulkona ensin minä ja pariskunnan mies, ja alettiin jutella. Lapset viihtyi heti hyvin yhdessä. Myöhemmin tapasin sitten äidin, ja meillä olikin paljon yhteistä. Alettiin nähdä, käytiin lenkillä, pelattiin sulkapalloa, käytiin risteilyllä yhdessä ja yhtenä kesänä vuokrattiin mökki yhdessä me minun mieheni kanssa ja he.
Meistä tuli hyvät ystävät joka on kestänyt jo yli 20 vuotta. Tytöt on ystäviä vaikka aika erilaisista asioista kiinnostuneet. Yhteyttä pidetään ja tavataan myös.
Kun olin äitiysloman jälkeen jäänyt hoitovapaalle kolmeksi vuodeksi heidän tyttö oli minulla hoidossa. Myöhemmin tytöt olivat samassa päiväkodissa.
Ystävän voi löytää yllättävissä paikoissa ja tilanteissa.
Turvaverkko koostuu sukulaisista, ystävistä ja naapureista. Näiden lisäksi Suomessa on yhteiskunnan viralliset, verovaroin kustannetut turvaverkot. Kannattaa jo oman ja lasten turvallisuuden ja viihtyvyydenkin vuoksi vaalia hyviä suhteita näihin.
Olemme sosiaalinen laji. Kukaan meistä ei pärjää ilman muita ihmisiä.
Kyllä, olen ystävystynyt kahden naapurini kanssa. Puhumme myös muuta kuin jokapäiväistä arkea.
Neljän muun naapurin kanssa jutellaan aina kun osutaan kotitiellä vastaan, mutta heidän kanssaan vaihdan vain arkikuulumiset. Asun omakotitaloalueella.