Lue keskustelun säännöt.
Mies väistelee minua
13.03.2022 |
Ollaan oltu yhdessä jo 7 vuotta ja asuttukin yhdessä melkein koko aika. Pandemia-aika masensi miehen, ja hän alkoi purkaa muhun kaiken negatiivisen. Eli aina oli mulle jotenkin kylmä, suuttui pienistä asioista ja kohtuuttomasti. Nyt kun koronasulut ovat ohi, luulin, että asiat paranisivat. Mutta tuntuu, että liitostamme on tullut ihan klishee.
Meillä on ihan kivaa yhdessä. Mutta yhdessäolon hetket ovat lähinnä ne, että ruokaillaan yhdessä ja joskus katsotaan joku ohjelma yhdessä. Mies ei enää edes yritä sopia minun kanssa menoja, vaan menee omia polkujaan. Ei esim. tänä viikonloppuna kysynyt multa, mitä tehtäisiin, vaan sekä la että su on lähtenyt ovesta ilman mitään huolta siitä, mitä minä olen tekemässä tai olisinko minä halunnut tehdä yhdessä jotakin.
Toinen juttu on se, että aina kun nykyään haluan puhua miehelle mistä tahansa, ihan normaaleista elämään kuuluvista jutuista, hän sanoo "ei nyt" ja sanoo sen ärsyyntyneenä. Aiheet ovat esim. vakuutuksen hankkiminen ja kastelukannun ostaminen. Hänen kanssaan ei siis voi puhua mistään ilman, että koen häiritseväni häntä. Emme siis puhu arjestamme, emme tee suunnitelmia yhdessä, ja häntä ärsyttää jos suunnittelen tulevaisuuden menoja tai yritän hoitaa tavallisia talousasioita.
Tuntuu, että mies haluaa minulta sen seksin ja ruuan ja muuten hän haluaa tehdä omia juttuja, ja että olisin hiljaa enkä rasittaisi häntä ihan vaan puhumalla normaalisti. Onko tämä eron paikka? Olin valmis antamaan anteeksi pandemia-ajan, mutta en voi loputtomiin vain kärsiä ja ottaa vastaan kylmää kohtelua sillä ajatuksella, että maailman tilanne on vaikea ja kuormittaa häntä.
Kommentit (18)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa erota. Voit löytää miehen, joka haluaa viettää aikaa kanssasi.
Höpö höpö juttu taas, tunnetulta kirjoittajalta.
Mä olen tuollaisina hetkinä yrittänyt löytää itsestäni sen ihmisen, joka kumppaniin alun alkaen rakastui. Samoin yritän katsoa kumppania samoin silmin kuin alussa katsoin. Sitten muistelen, miten alussa käyttäydyin ja puhuin. Meninkö vaikka yllättäen halaamaan ja kysyin mun kysymyksen silloin? Jos tein niin ja se silloin toimi, niin sitten kaivan sen saman mallin käyttöön nyttenkin.
"Missä olet ollut kaikki nämä vuodet?"
No siinä vieressähän se. Ihan sama tyyppi. Kohtele häntä kuten rakastumisvaiheessa kohtelit. Voit yllättyä mitä kivaa siitä seuraa.
No jokuhan ei tietysti tästäkään neuvosta yhtään tykkää, mutta tällä lailla olen itse saanu suhteessani pysymään sen hyvän yhteishengen ja kipinän. En koe jääneeni mistään paitsi tai nöyrtyneeni mitenkään. Antamalla lempeä usein saa sitä takaisinkin, varsinkin kun se tulee yllättäen. Jonkun se ensimmäinen kädenojennus pitää kuitenkin tehdä ja itse ainakin olen sata kertaa mieluummin onnellinen kuin oikeassa.
Hän siis ponnahtaa ovesta ulos jonnekin. Jos sitä sitten asuu erillään, kun tilanteesta ei saa selvää, eikä toinen puhu. Kylmiksen tai poissaolevan kanssa olisi vaikeaa olla parisuhteessa pitkän päälle. Vai onko teillä eri kiinnostukset keskustelunaiheisiin? Toisaalta ei minuakaan naisena kiinnosta yhtäkkiä tylsä vakuutus tai kastelukannu, jos sillä sekunnilla ajattelee itse syvän avaruuden asioita tai meressä uimista. Pariterapeutti vai ero, vai joku kolmas idea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tuollaisina hetkinä yrittänyt löytää itsestäni sen ihmisen, joka kumppaniin alun alkaen rakastui. Samoin yritän katsoa kumppania samoin silmin kuin alussa katsoin. Sitten muistelen, miten alussa käyttäydyin ja puhuin. Meninkö vaikka yllättäen halaamaan ja kysyin mun kysymyksen silloin? Jos tein niin ja se silloin toimi, niin sitten kaivan sen saman mallin käyttöön nyttenkin.
"Missä olet ollut kaikki nämä vuodet?"
No siinä vieressähän se. Ihan sama tyyppi. Kohtele häntä kuten rakastumisvaiheessa kohtelit. Voit yllättyä mitä kivaa siitä seuraa.
No jokuhan ei tietysti tästäkään neuvosta yhtään tykkää, mutta tällä lailla olen itse saanu suhteessani pysymään sen hyvän yhteishengen ja kipinän. En koe jääneeni mistään paitsi tai nöyrtyneeni mitenkään. Antamalla lempeä usein saa sitä takaisinkin, varsinkin kun se tulee yllättäen. Jonkun se ensimmäinen kädenojennus pitää kuitenkin tehdä ja itse ainakin olen sata kertaa mieluummin onnellinen kuin oikeassa.
Osoitan rakkautta antamalla sitä, mitä mies haluaa. Eli hyvää ruokaa, ja olen aloitteellinen hellyyden ja seksin suhteen. Näin olen toiminut alkuajoista asti. Voisin tietenkin yrittää vielä olla ekstra mukava. Mutta en tiedä, miten suhtautua siihen, ettei toisella ole aikaa minulle tai keskustelulle. Jos hän olisi alkuaikoina käyttäytynyt näin, olisin pistänyt suhteen poikki heti. Tätäkö siis on, kun toisesta tulee itsestäänselvyys?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toinen nainen?
Ei ole yhtään sen tyyppinen, eikä hänen energiatasonsa vaan ole sellainen, että jaksaisi juosta muiden naisten perässä. Olen ollut pettäjien kanssa ennen, joten uskon, että osaan lukea tilannetta.
ap
Tämmöistä roskaa tulee sitten tänään Porvoosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi joku olettaisi, että tämä on provo? Ovatko kaikki liitot niin onnellisia, että tarinani ei ole mahdollinen? Miksi keksisin tämän?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli juuri tuollaista, ymmärsin että mies olikin tympääntynyt. Erosin ja tein niin oikein. Elämä on lyhyt ja sitä nyt ei kannata tuhlata tuommoseen äijään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko painoindeksin suhteen tapahtunut muutoksia?
Vierailija kirjoitti:
Jätä se sika.
Sika! Veit kommenttini.
Vierailija kirjoitti:
Jätä se sika.
Turpa kiinni, emakko!
Vierailija kirjoitti:
Onko painoindeksin suhteen tapahtunut muutoksia?
Olen nyt viitisen kiloa painavampi kuin olin, kun tapasimme.
ap
Nosto