ystävä hylkäsi. ..kommentteja?....

Me olimme hyviä ystäviä yli 10v. olimme usein tekemissä, monta kertaa viikossa.

Ravintoloissa kävimme myös yhdessä viikonloppusin ja kaveruus olikin enimmäkseen

sitä kapakoitsemosta. Sitten hän meni naimisin ja sai lapsen.Ystävyys jatkui edelleenkin.

Sitten sattui että minäkin löysin oman kullan ja samoihin aikoihin hän sairastui masennukseen

ja paniikkihäiriöön. hän ilmoitti minulle siitä puhelimitse eikä sen jälkeen ole pitänyt mitään yhtyettä minuun,

minä soitin muutaman kerran hänelle ja lähetin tekstareita joihin hän ei koskaan vastannut. Tiedän kun tarkastin

Enirosta että hän asuu edelleenkin 4v. jälkeen samaasa paikkassa kuin tuolloin ja on aviossa jne.

Mutta minua jäi vaivaamaan että kuinka hän saattoi unohtaa miedän ystävyytemme niin helposti, hän ei ehtinyt koskaan edes tapaamaan minun miestäni. Mielipiteitä?

ap.

Jospas hänellä olisi nyt parempi tilanne ja helpompi pitää yhteyttä.

Tai jos hänestä tuntuu, että sulla menee kaikki niin hyvin ja hänellä huonosti, että vaan masentaa lisää.

minusta tämä on outoa vaikka ois kuinka masentunut ja sairas.. ap.

todellakaan helposti tai tuskin lainkaan meistä "terveistä" helppoihin tai normaaleihin toimintoihin.



Ystäväsi saattaa myös hävetä masennustaan, ja pitää itseään huonompana kuin sinä.



t.myös ystävänsä ilman selityksiä menettänyt

kyllä elämä kantaa.

pelkkää kaveruutta vaan.

ystävälläsi on ollut vaikeita aikoja, yritä nyt ymmärtää. Ei ehkä JAKSA pitää yhteyttä.

ja tunnen itseni petetyksi,hänellä oli aikoinaan ongelmia miessuhteissa ja tuin häntä kun hänellä oli ongelmia. Mutta minä olin kyllä ainoa ystävä mitä hänellä oli, hän ei mielestäni kaivannut ystäviä, paitti miespuolisia työkavereiden kanssa hän kulki kyllä kapakoissa ja ihmettelin kun hänellä ei ollut yhtään lapsuudenaikaista ystävääkään vaikka oi asunut samoilla seuduilla koko ikänsä.

niin KAIKKI asiat ovat niin ylivoimaisen vaikeaita suorittaa, että ei sitä kukaan pohjalla käymätön voi ymmärtää. Sairauksissa juuri ystävät punnitaan. Kuka jaksaa pysyä, vaikka sairastunut ei kykene olemaan silloin rinnalla.

Miksi et menisi pimpottamaan ovikelloa ja sanot, että sulla on ikävä!!

On erakkoluonne, luulisin. Minun tuttavaissani on samalaisia.

juuri silloin kun on sairastunut masennukseen ja paniikkihäiriöön.



Erakkaoluonne on ihan eri asia, kuni noi sairaudet...

laitan kerran vuodessa nykyisin viestin eikä hän vastaa mitenkään. Olen myös sitämieltä että hän ei edes kaipaa ystäviä. ap

nii, miksi et!

4 vuotta siinä jamassa että ei jaksa viestiin vastata?

Tottakai noilla asioilla voi olla jotain tekemistä asian kanssa mutta kyllä musta kuullostaa siltiä että jotain muutakin on tapahtunut.

Olisko hän voinut esim suuttua sinulle jostain?

kyllä mun mielestä kuullostaa tosi ihmeelliseltä että noin vain hylkää ystävänsä. Eikö luulis tollasten diagnoosien jälkeen tarvitsevan entistä enemmän ystävää.

ymmärrän ap sun tunteita täysin!

Mutta et kyllä tilanteelle varmaan mitään voi tehdä. Kaikkesi ilmeisesti olet jo yrittänyt.

Oletko muuten pistänyt hänelle vaikka sähköpostia tai tavallisen kirjee. Kertoisit ihan nätisti miltä sinusta tuntuu ja että ikävöit ystävyyttänne ja olet ihan ihmeissäsi miksi välinne ovat katkenneet.

ja kerroin siinä että kaipaan häntä ja laitoin uuden osoittenikin.

Minä luulen että hän vierasti sitä että menin naimisiin. Hän ajatteli ehkä ettei minusta ole enää hänelle mitään "iloa" siis näin epäilen, en tiedä onko niin siis.

Mutta täydellinen hiljaisuus kertoo etti hän oikeasti ollutkaan mikään ystävä.. ap