Te aikuiset, joilla teinisisaruksia:

Ymmärrän sisartani äitiäni paremmin, mutta toisaalta ymmärrän taas äitiäni sisartani paremmin.



Toisaalta joskus on väsyttävää olla heidän "välissään", mutta nykyään sisareni on rauhoittunut niin paljon, että enää ei ole ristiriitoja niin paljon..

kantavan jonkinlaista 'vanhemman vastuuta' sisarestasi?

kantavan vastuuta, mutta olen ottanut sitä aika paljon, koska välitän sisarestani todella..

2

itselläni on sisar, jolla on ollut paljon vaikeuksia ja vanhemmillani on todella ollut vaikeuksia kasvatuksen kanssa.



Minulla ja vanhemmillani on täysin erilainen tyyli kasvattaa lapsia ja vanhempani odottavat minun kasvattavan sisartani, mutta tapamme ratkaista ongelmia eivät kohtaa millään tasolla.



Koen vanhempieni odotukset jotenkin ahdistavina, sillä haluaisin vain olla sisar en yksi vanhemmista.



Onko väärin ajatella näin? Kuuluisiko minun toimia lisävanhempana lapsuusperheessäni?

että mun vanhemmat odottais multa mitään tiettyä roolia nuoremman veljeni suhteen.

enemmän siskoni ystävä kuin kasvattaja. Kuuntelen huolia, autan ongelmissa ja meille voi aina tulla. Olen pyrkinyt muodostamaan siskooni sellaisen suhteen, että hän tietää, että minuun voi aina luottaa.. Olipa kyse mistä tahansa asiasta.



En tietysti hyväksy kaikkia asioita mitä siskoni tekee ja neuvonkin häntä joskus. Mutta se on kuitenkin erilaista kuin vanhemmilta tuleva neuvominen.

2