Miten muut erityisherkät pärjäätte sota-ahdistuksen kanssa?
Kommentit (55)
Tein heti Venäjän hyökkäyksen käynnistyttyä päätöksen, että vähennän uutisten seuraamista. Se on ollut tosi hyvä päätös. Luen aamulla lehdestä aihetta koskevat otsikot, kuvatekstit ja korkeintaan yhden asiaa käsittelevän jutun. Muita uutisia tästä asiasta en sitten seuraakaan. Tällä keinolla jaksan aika hyvin. Lisäksi pyrin ihan tietoisesti valitsemaan vapaa-aikaani mukavia tekemisiä, jotka vievät ajatuksiani muualle.
Meditoimalla
Vältän uutisia
Positiiviset affirmaatiot
Vierailija kirjoitti:
Meditoimalla
Vältän uutisia
Positiiviset affirmaatiot
En lue enää uutisia. Stressi aiheuttaa pidemmän päälle sydän sairauksia
Vierailija kirjoitti:
Tein heti Venäjän hyökkäyksen käynnistyttyä päätöksen, että vähennän uutisten seuraamista. Se on ollut tosi hyvä päätös. Luen aamulla lehdestä aihetta koskevat otsikot, kuvatekstit ja korkeintaan yhden asiaa käsittelevän jutun. Muita uutisia tästä asiasta en sitten seuraakaan. Tällä keinolla jaksan aika hyvin. Lisäksi pyrin ihan tietoisesti valitsemaan vapaa-aikaani mukavia tekemisiä, jotka vievät ajatuksiani muualle.
Esim. Vatvomalla asiaa AVllä?
Kiitos vastauksista! Itse olen erityisherkkä ja alan olla tosi stressaantunut ja ahdistunut tästä sodasta ja sen mahdollisesta uhkasta Suomelle. Ihan vaikea hengittää välillä, paniikinomainen olo ja koko kroppa jännityksessä. Ei ole vuosiin ollut tällaista ahdistusta. Toki en ole hysteerinen tai mitenkään ”sekoamassa” ja välillä on parempia hetkiä (esim. kun ei ole yksin tai on ihmisten ilmoilla ja juttelee muiden ihmisten kanssa) Mutta sitten taas, kun on kotona ja varsinkin yksin ja lukee noita uutisia niin alkaa ahdistus nousemaan. Välillä olen joutunut ottamaan rauhoittavan lääkkeen. Mielessäni teen koko ajan myös pakosuunnitelmaa, että minne lähtisin ym. mutta sekin tuo stressiä. Tällaista pelottavaa tilannetta ei ole vielä ollut.
-Ap
Lopetin kaikkien uutisten seuraamisen jo yli viikko sitten. Kerkesin jo hetkittäin tuntea paniikinomaista pelkoa, menetin yöuneni, en pystynyt keskittymään mihinkään, työnteosta ei tullut mitään jne., lista oli pitkä.
Luulin, että tänä päivänä on ikäänkuin "mahdoton" olla seuraamatta uutisia, mutta ei se niin ole. Iltapäivälehdet on ne ehdottomasti pahimmat pelon lietsojat, mutta en myöskään katso telkkarista enää juuri mitään.
Olo on nyt jo melkein normaali ja arki rullaa tavanomaiseen tapaansa. Pystyn nauramaan ja olemaan onnellinen, sekä suunnittelemaan omaa elämääni myös eteenpäin. Olen myös viimein varmistunut päätöksestäni näin 31-vuotiaana; en ikinä halua lapsia. En tällaiseen maailmaan, kun omakin mielenterveys on jatkuvasti vaakalaudalla milloin mistäkin perusturvallisuuden järkkymisestä.
Mitenkähän mahdatte pärjätä kun pilliin vihelletään.
Hyvin pärjään. Kuivaan vain rynnäkkökivääristä ja itkk sta varastorasvat. Laatikoittain a tarvikkeita ajoneuvoon ja matkaan.
Vierailija kirjoitti:
Lopetin kaikkien uutisten seuraamisen jo yli viikko sitten. Kerkesin jo hetkittäin tuntea paniikinomaista pelkoa, menetin yöuneni, en pystynyt keskittymään mihinkään, työnteosta ei tullut mitään jne., lista oli pitkä.
Luulin, että tänä päivänä on ikäänkuin "mahdoton" olla seuraamatta uutisia, mutta ei se niin ole. Iltapäivälehdet on ne ehdottomasti pahimmat pelon lietsojat, mutta en myöskään katso telkkarista enää juuri mitään.Olo on nyt jo melkein normaali ja arki rullaa tavanomaiseen tapaansa. Pystyn nauramaan ja olemaan onnellinen, sekä suunnittelemaan omaa elämääni myös eteenpäin. Olen myös viimein varmistunut päätöksestäni näin 31-vuotiaana; en ikinä halua lapsia. En tällaiseen maailmaan, kun omakin mielenterveys on jatkuvasti vaakalaudalla milloin mistäkin perusturvallisuuden järkkymisestä.
Kiitos vastauksesta! Hienoa, että olet päässyt enemmän tasapainoon. Itselläni ei vain jotenkin toimi tuo, etten lukisi uutisia. Vaikka varmasti ei pitäisi lukea! Mutta, olen myös kontrollifriikki ja menen paniikkiin siitäkin jos en saa lukea uutisia ja sitten pelkään, että tapahtuu jotain ”minun tietämättä”, enkä voisikaan reagoida johonkin esim. vaaraan. Huoh.. Ip-lehdet on tosiaan niitä pahimpia ”kauhujuttuja”. Kauheaa herätä, kun ensimmäisenä tuo sota-asia mielessä ja lukee heti uutiset, päivällä hetkiä helpompia, kun tekee muuta, mutta illalla aina putoaa oikein kovaan ahdistukseen.
Anteeksi vain typerä kysymys, mutta eikö sinua tällä hetkellä pelota se, että miten selviät tai missä pitäisi olla (itse paniikissa suunnittelen muuttoa jopa) jos sota mahdollisesti alkaisi?
-Ap
Ihan hyvin. Muut asiat ahdistavat paljon enemmän juuri nyt.
Meillä on muslimi ahdistus myös vaivaa kristittyjä .
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvin. Muut asiat ahdistavat paljon enemmän juuri nyt.
Muistutan myös itselleni ettei Suomi ole sodassa, kun jostain tulee Ukrainan tilannetta koskevaa infoa. Erityisen aktiivisesti en sotaa koskevia uutisia seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvin. Muut asiat ahdistavat paljon enemmän juuri nyt.
Muistutan myös itselleni ettei Suomi ole sodassa, kun jostain tulee Ukrainan tilannetta koskevaa infoa. Erityisen aktiivisesti en sotaa koskevia uutisia seuraa.
Koko ajan ympäri maailmaa on sotia siellä täällä. Mitenkään niiden kulkuun ei kuitenkaan täältä käsin pysty vaikuttamaan.
Tunnen syyllisyyttä, koska en kykene paljon ajattelemaan sotaa nyt. Oma ahdistus tai mikä lie on liian kaikenkattava, etten pysty ajattelemaan, pää on täysi tätä.
Jetken murehdin kun luen lehtiä.
Juu tuttu tunne tuo kontrollifriikkeys uutistenluvun suhteen. Tuntuu, että on pakko pysyä kärryillä, eli seuraan käänteitä, vaikkei se mitään asioita muutakaan paremmaksi. On olo, ettei uutisilta silmien sulkeminen ole kuin valheellista itsepetosta enkä voi olla ajattelematta mitä kaikkea tapahtuu kun en seuraa uutisia enkä näin ollen voi ns. varautua siihen. Raskasta henkisesti, teki niin tai näin.
Kai tää nyt ahdistaa ihan jokaista, ei ole mikään erityisherkkien erityisoikeus ahdistua.
Sitä olen ihmetellyt, että jos kaikki pakenee, niin kuka tappelee vastaan? Vai annetaanko maa vaan hyökkääjälle ja mennäön paskat housuissa pakoon?
Ei mitenkään, terveisin erityisherkkä.