Pitääkö paikkansa, että onnellisinta on olla raskaana yli neljäkymmentä vuotiaana? :)

Haha kyseessä ne naiset jotka n20 vuoden ajan hokeneet raskautuneille ystävilleen kuinka hän ei syystä x tarvitse äitiyttä kokeakseen onnea/ ei tule koskaan muuttumaan lasten takia/ jne jne.

Sitten kun se oma lapsi syntyy, se onkin ihmeellisintä plus lapsi kakkii kultaa 😀. Eli samoin reagoi keho ja mieli hormonitulvasta kuin suurin äitiyden kokeneita.

Omassa lähipiirissäkin oli näitä. Viime hetkissä nopeasti joku ukko hankittu, saatu lapsi, erottu, pyöritetty jos jonkinnäköistä exien laumaa hoitamassa lasta ja jaksaminen tuossa iässä ei tietysti samaa kuin nuorempana.

Ainoa ikäryhmä jolla paine hokea kuinka ihmeellistä kaikki on koska jättivät viime tinkaan sen kokemisen. Iäkäs ensisynnyttäjä on riski niin lapselle kuin äidille, Lääketieteellinen fakta.

Tottakai sitä samaa Onnea toivoo muillekkin kuin itselleen. Katkeruus ja kateus eivät ole hyväksi kenellekään.

Ihanan erilainen alotus. Lapset ovat niin rakkahia.

Raskaana oleva yli nelikymppinen ei voi myöntää tehneensä vikatikkiä. Ei jaksa edes raskautta kunnolla kun kroppa huutaa hoosiannaa jatkuvasti ja edessä ovat yövalvomiset ja lapsen uhmat ym. Sen takia täytyy koko ajan hokea mantraa, kuinka kaikki on niin ihanaa. Ehkä siihen ajan myötä itsekin uskoo.

Varmasti on jos olet miljonääri, miehesi on kuin unelmien prinssi, olet hoikka ja saat sektion yksityisellä puolella ja lastenhoitaja hoitaa lapsen että saat palautua synnytyksestä rauhassa seuraavat 18 vuotta.

Varmaan totta. Olin hetken raskaana ja olin onnellinen. Ehkä vielä uudelleen hedelmöityshoidoilla.

Kyllä se nyt ajatellen oli tähän astisen elämäni onnellisinta aikaa. Lapsi syntyi kun olin 41, luomuna, toivottuna ja ainokaisena. Hyvin ollaan jaksettu vaikka ollaankin nyt viisissäkymmenissä, miksi ei jaksettaisi?

Olisin varmaan ihan yhtä sekaisin onnesta kuin kolmekymppisenäkin. Mutta ehkä myös vähän huolissani. Tässä mitään nuoria enää olla.

❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️

Vierailija kirjoitti:

Raskaana oleva yli nelikymppinen ei voi myöntää tehneensä vikatikkiä. Ei jaksa edes raskautta kunnolla kun kroppa huutaa hoosiannaa jatkuvasti ja edessä ovat yövalvomiset ja lapsen uhmat ym. Sen takia täytyy koko ajan hokea mantraa, kuinka kaikki on niin ihanaa. Ehkä siihen ajan myötä itsekin uskoo.

Olen ollut raskaana yli 40-vuotiaana. Ensimmäiset 7,5 kk olo oli hyvä. Raskauden loppuaikana oli jalkojen turvotusta, huimausta ja muuta vaivaa. Olin silloin pari kertaa osastolla tarkkailussa varmuuden vuoksi, vaikka olin selvästi paremmassa voinnissa kuin muut samalla osastolla. Siellä oli kaiken ikäisiä, ne joiden kanssa juttelin olivat n. ikähaarukkaa 20-38. Missään tapauksessa nuoremmilla ei ollut vähemmän vaivoja. Oli hyvä nähdä, miten vaikeaa raskaus voi olla. Osasi arvostaa omaa hyvää oloaan.

Raskauden rankka puoli oli se, että koko ajan olin täysin varma, että tulee keskenmeno, kuollut lapsi tai muuta ikävää. Lapsi oli kuitenkin terve.

Yövalvomisesta en ole pitänyt minkään ikäisenä.

Lapset kannattaa kuitenkin tehdä nuorempana ensinnäkin siksi, että onnistuminen on helpompaa. Toiseksi vanhempien ikä lisää sukusolujen kromosomipoikkeamia. Kolmanneksi ehtii viettää kauemmin aikaa elämästä lapsen kanssa.

Uskon, että omasta halustaan äidiksi tuleva on pääosin onnellinen minkä ikäisenä tahansa lastaan odottaessa. Itselläni ei ole kokemusta 40-vuotiaana raskaana olemisesta, kolmannen ja viimeisen lapsen syntyessä olin 34-vuotias ja itse koin, että se alkoi olla kyllä aikalailla takaraja itselleni tehdä enää lapsia. Vanhemmat sisarukset syntyivät ollessani 26- ja 28-vuotias ja molempien heidän odotusaikana koin olevani "elämäni kunnossa" ja vauvan hoito oli helppoa, jaksoin valvomiset yms. hyvin. Onneksi nuorin lapsi oli uskomattoman hyväuninen vauva ja muutenkin tyytyväinen, odotusaika ei kuitenkaan ollut enää aivan yhtä helppo kuin vanhimpien lasten odotusajat olivat olleet.

Omaan elämääni ei olisi enää sopinut +40-vuotiaana raskaaksi tuleminen. Nyt on mukava, kun on saanut vanhimmat jo aikuiseksi ja nuorinkin pärjää monessa asiassa jo itsekseenkin, on täällä toisessa päässä aikaa vielä omille jutuille ja taas voi alkaa harrastelemaan sekä tekemään itsellekin tärkeitä asioita. Tämä on siis vain oma kokemukseni ja sopii minun elämääni. Toiset valitsee toisin ja tekevät lapset vanhemmalla iällä, jos se on heille hyvä asia niin on sitä myös ehdottomasti minulle. Jokainen valitkoon oman elämänsä kannalta asioita niin, että ne siihen parhaiten sopii.