Mistä johtuu se että mieli muuttuu päivittäin jopa useita kertoja?

Up

Seuraan

Tunnen samanlaisia ihmisiä ja se on kauhean ärsyttävää esim. järjestäjän näkökulmasta, kun ensin ilmoittaudutaan ja sitten perutaan tai jätetään vaan tulematta. Jos tiedät, että yleensä perut, jätä seuraavalla kerralla vaan suosiolla heti väliin. Myönnä itselles, ettet ole innokas lähtemään tosi paikan tullen kuitenkaan. Ei tarvitse yrittää miellyttää ketään. Kyllähän se jonkinlaista epävakaata käytöstä on. Ja mielikuvissa asioita on helpompi tehdä kuin todellisuudessa. Ota tämä huomioon.

Jos kuitenkin haluat käydä jossain, niin päätä seuraavalla kerralla että osallistut, jos olet ilmoittanut tulevasi, vaikka joudut hetkellisesti epämukavuusalueelle. Monista tuntuu varsinainen lähteminen epämukavalta sillä hetkellä, mutta ovat sitten tyytyväisiä että tuli kuitenkin lähdettyä.

Mullakin. Koska tiedän tämän etukyen yleensä suunnittele tai lyö lukkoon mitään. Hankalaa on ollut koska olen esimerkiksi muuttanut paikkaan jossa en viihdy ja aloittanut turhat opiskelut tämän takia. Joka kerta kun sitoudun johonkin, kärsin jälkipyykistä.

bimboudesta

No mulla on tuota vastaavaa ollut koko ikäni, ja mulle on diagnosoitu epävakaa persoonallisuushäiriö. Mutta se tosiaan pitää sisällään paljon muutakin kuin pelkät nopeat mielialavaihtelut.

Tämä epäröinti haittaa ihan joka päivä jollakin tavalla. Olen ensin innoissani menossa johonkin ja sitten alkaa mielen vallata ahdistus. Ei tätä tahallaan tee. Jos pystyisin niin tekisin asiat eri tavalla ja olisin rohkeampi. Ap

Ota asenne jossa pohdit tarkkaan mitä haluat miltäkin. Älä lupaile kiltteyttäsi tai hetken mielijohteesta mitään. Harkitse asioita usealta kantilta. Mieti hetki mitä sanot. Sano ettet ole vielä varma mutta ilmoitat hyvissä ajoin päätöksesi eli harkitse hetki haluatko mennä jonnekin. Pidä harkitut lupauksesi. 

Edustat ärsyttävää ihmistyyppiä. Useimmat eivät enää päätettyään mieti, huvittaako homma enää hirveästi parin päivän päästä. Se tehdään, koska on sovittu. On todella törkeää esimerkiksi sopia menoja muiden kanssa ja sitten perua, kun ei juuri nyt enää huvita.

Joku persoonallisuushäiriö tuo kai on ja kun se yhdistyy täydelliseen välinpitämättömyyteen muiden tunteista ja aikatauluista, niin kiitos ei.

Ap:llä taitaa olla elämä täysin sekaisin, elämänhallinta hukassa ja edes tuttavista ei kannata edes keskustella. Kukaan järjissään oleva ihminen ei katso sellaista, että toinen sopii jotain ja peruu sitten.

Olen tosiaan kiltteyttäni luvannut asioita koska en ole osannut kieltäytyä. En todellakaan aina tiedä mitä itse haluan ja mukaudun toisten miellyttämiseen liikaa. En uskalla sanoa mielipidettä jos olen eri mieltä. Ap

Onko sinulla kaksi todellisuutta ?

Toinen päässäsi, jossa on hyvä idea lähteä joka paikkaan, koska siellä asiat tapahtuvat miellyttävällä tavalla.

Toinen on sitten tämä oikea, ulkoinen todellisuus, jossa olet kahlittu kiinni erinäisiin sosiaalisiin puutteisiin, jotka vaikuttavat mielialaasi ja reagoimisiisi. Todellisuus, jossa asiat välillä menevätkin pieleen tai melko useinkin.

Ehkä asetat itsellesi tiettyjä päämääriä, jotta tuo ensimmäinen todellisuus toteutuisi, mutta ne ovatkin liian epärealistisia vaikka teoriaassa mahdollisia.

Seuraat vierestä kun muut ihmiset toteuttavat mielestäsi tuota ensimmäistä todellisuutta, mutta sinulta se ei yleensä onnistu ja lisäät vain omia paineitasi ja tavoitteitasi, jotta pääsisit siihen kiinni. Vaikka se onkin aina vain pelkkää haavetta, joka ei tule tapahtumaan.

Minusta tuo on itsekkyyttä ja välinpitämättömyyttä. Puolisoni on samanlainen ja se hankaloittaa minunkin ihmissuhteitani.

Jopa hänen tuttujensa luokse olen mennyt yksin tai joutunut perumaan.

Todella rasittavaa. Nykyisin en sitten teekkään suunnitelmaa enää kuin itselleni.

Hänen tuttavia ei tavata ja minä selitän jonkin verukkeen miksi tulen juhliin yksin.

Tämä pätee myös kaikkeen tekemiseen pitäisi odottaa milloin häntä huvittaa joku meneminen.

No menen yksin ja sitten kiukuttelee kun olen jossain kokoajan.

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla kaksi todellisuutta ?

Toinen päässäsi, jossa on hyvä idea lähteä joka paikkaan, koska siellä asiat tapahtuvat miellyttävällä tavalla.

Toinen on sitten tämä oikea, ulkoinen todellisuus, jossa olet kahlittu kiinni erinäisiin sosiaalisiin puutteisiin, jotka vaikuttavat mielialaasi ja reagoimisiisi. Todellisuus, jossa asiat välillä menevätkin pieleen tai melko useinkin.

Ehkä asetat itsellesi tiettyjä päämääriä, jotta tuo ensimmäinen todellisuus toteutuisi, mutta ne ovatkin liian epärealistisia vaikka teoriaassa mahdollisia.

Seuraat vierestä kun muut ihmiset toteuttavat mielestäsi tuota ensimmäistä todellisuutta, mutta sinulta se ei yleensä onnistu ja lisäät vain omia paineitasi ja tavoitteitasi, jotta pääsisit siihen kiinni. Vaikka se onkin aina vain pelkkää haavetta, joka ei tule tapahtumaan.

Tämä kuulostaa varmaan siltä mitä koen, sosiaalisten taitojen puute se aiheuttaa ja pelkokin. Koskee myös tämä epäröiminen myös joitakin hankintoja jotka saattaa kaduttaa jälkikäteen vaikka en tuhlaile. Monet asioiden hoitamiset jää usein viimetinkaan mutta tulevat hoidettua koska pakko. Ap