Erityisenkummallisen epähassuinen tapaus.

Eräs sukulaiseni kuoli 1800-luvulla ja ruumista säilytettiin kotona aitassa ruumislaudan päällä ennen hautajaisia kuten siihen aikaan oli tapana. Hänen hautajaistensa jälkeen hänet nähtiin selvästi kotona haamuna ja kuultiin hänen huutavan, että "Mun lautani, se mun lautani". Lopulta hänen hautansa oli pakko avata uudelleeen, laittaa ruumislauta hautaan arkun viereen ja lapioida hauta jälleen täyteen multaa että se oli entidellään. Siihen loppui kummittelu mutta vielä nytkään ei tiedetä, että miksi vainaja halusi ruumislaudan mukaan hautaan ja miksi hän ei puhunut asiasta ennen kuolemaansa.