Lue keskustelun säännöt.
Miten vapaudun vihasta?
27.02.2010 |
Vaikka olen jo vuosikymmenet elänyt omaa elämääni ja olen moninkertainen äiti itsekin, huomaan itsessäni vihaa äitiäni kohtaan. Se ilmenee välillä lapsellisena "kiukutteluna" (tiuskimista, suuttumisia, jne) äitiäni kohtaan kun olemme yhdessä. Joskus näen unia joissa käyttäydyn agressiivisesti häntä kohtaan, ja niistä unista olen oikeastaan lähinnä helpottunut, koska edes niissä teen sen mitä varmaan haluaisin oikeastikin tehdä mutta en ikinä tee.
En vain tiedä miten voisin vapautua näistä tunteista, jotka aiheuttavat enimmäkseen häpeää kun nolostun omasta lapsellisesta käyttäytymisestäni. Vanhaa äitiäni en voi enää muuttaa, enkä lapsuuttani.Koen että en ole täysin oma itseni äitini läsnäollessa eikä oma käytökseni ole omassa hallinnassani, vaan orjallista reagointia siihen miten äitini käyttäytyy minua kohtaan.
Miten voisin vapautua?
Kommentit (2)
itken kyllä monissa tilanteissa, en ole vain osannut niitä äiti-suhteeseeni yhdistää. EHkä ne kuitenkin on samaa alkujuurta.
Kiitos ymmärtäväisestä vastauksesta joka auttaa eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vihasta ei voi vapautua ennenkuin on antanut itselleen luvan surra sitä, mitä on menettänyt - vaikkapa hyvää ja turvallista lapsuutta, läheisen ja hyväksyvän vanhemman puuttumista (vaikka siis äiti olisikin ollut olemassa ja läsnä. Surutyöhön kuuluu myös viha. Sinun pitäisi voida vihata asioita, joita saa ja pitääkin vihata, jos olet sellaisia joutunut kohtaamaan.
Olennaista kait on, miten voi läpikäydä vihan tunteet siten, etteivät ne vahingoita sinua tai ympäristöäsi. Voisitko purkaa vihaa jotenkin fyysisesti, vaikka urheilemalla, sen lisäksi, että käsittelet vihaa (eli lapsuuden tapahtumia, äitisuhdettasi) mielessäsi ja vaikka ystävien kanssa, tai anonyymisti jonkun nettipalstan kautta, jos et halua tai pääse terapiaan?
Löydät kirjastosta avuksi kirjoja.
Voimia sinulle ap projektissasi. viha-vaihe sattuu ja on raskas, mutta se myös vapauttaa vähän kerrallaan.