Miltähän tuntuu olla karismaattinen ihminen

Sulla on huono itsetunto ja kärsit kiltin tytön syndroomasta. Haluat miellyttää kaikkia ja olla "harmiton".

Jotkut ihmiset ovat vain luontaisesti sellaisia.

Totta puhut. Maailma ei ole reilu.

Minulla on jonkin verran karismaa. Jos haluan, voin ottaa huoneellisen ihmisiä lumoukseni alle. Ei se kovin usein sen arvoista, tykkään olla myös rsuhassa.

Jos karismaansa käyttää koko ajan, ihmiset alkavat odottaa sitä koko ajan. Monesti karismaattiset ihmiset ovat kotioloissa kärttyisiä. Monilla TV-staroilla ja poliitikoilla on karismaa, mutta eivät he silti mitään mukavia ihmisiä ole.

Karisma on siis yliarvostettua.

Sinun ongelmasi on osittain yksinäisyys ja osittain kyvyttömyys ilmaista selkeästi ja hyvällä itseluottamuksella, mitä tahdot. Harjoittelemalla nämä taidot karttuvat

Aidosti karismaattinen ihminen ei tiedosta sitä, se on heidän luontainen olotila. Vähän kuten Alfat.

Edellinen kirjoittaja lumouksellaan on ainoa lapsi ja tottunut saamaan kaiken huomion. Hänen ystävänsä tietävät tämän ja antavat "lumouksen" toimia, koska näin on kaikille helpompaa.

Voin sanoa, että ainakin introvertille se on lähinnä kamalaa.

Siis kiva että minusta tykätään. En tiedä mikä sen tekee, en ole erityisen kaunis, en fiksu eikä minulla ole mitään erityistaitoja mitä ihmiset ihailisivat. Mutta olen ns "karismaattinen". Minulla on tiettyä sosiaalista uteliaisuutta, saan yleensä ujoimmatkin rentoutumaan ja jutustelemaan hyväntuulisesti kanssani. Minusta pitävät jopa ne jotka yleensä suhtautuvat lähtökohtaisesti negatiivisesti kaikkiin.

Seuraani hakeudutaan, minulle avaudutaan, kanssani halutaan viettää aikaa... siitäkin huolimatta että itse viihtyisin suurimman osan ajasta yksin omassa hiljaisuudessa. Toki jututan ihmisiä kun he juttusille tulevat, ei minulla mitään ketään vastaan ole, mutta silti toivoisin välillä että voisin enemmän vain kadota omiin oloihini.

Mulla on jonkun verran karismaa. En käytä sitä mitenkään hyväkseni, se on luontaista. Eikä tietenkään vetoa kaikkiin, koska en mitenkään käytä sitä ominaisuutta. Luultavasti saisin kehitettyä sitä ja onnistuisin hyödyntämään, jos haluaisin. 

Ihmiset haluavat olla kanssani. He tukeutuvat minuun, vieraatkin. Asiakkaat pysyvät vuodesta toiseen. Työpaikoissa saan ylennyksiä ja alaisia hakeutumatta tilanteisiin itse mitenkään. Miehet menettävät järkensä, mutta koska en ole kovin kaunis, niitä ei ole riesaksi jaloissa. 

Minullakaan ei ole karismaa, mutta siis eihän ihmisen mielenkiintoisuuteen erityisemmin vaikuta se, millainen moraali hänellä on tai onko hän aivan kaikille ystävällinen vai ei. Karismaattiset ihmiset ovat minusta ennen kaikkea mielenkiintoisia, ja karismaattisin tuntemani ihminen ei todellakaan ole koko ajan kiltti ja kiva eikä hänen moraalinsa ole mitään pyhimys-tasoa. Kyllähän on ihan luonnollista, että asiat ja ihmiset voi myös vtuttaa ja raivostuttaa ja nämä asiat voi sanoa ääneenkin. Jos pyrkii ilmaisemaan saati ajattelemaan kaiken tasaisen latteasti ja neutraalisti niin ei se muiden mielenkiintoa herätä.

Vähään riippuu millaista ihmistä pitää karismaattisena. Jos ajatellaan vaikka liika vakavastiotettavuuutta niiin ihminen luo itselleen melko kapeat kehykset jota useiin myös aletaan lopulta myöös parodisoimaaan eli mitämään naurunalaisena. Taas kun ihminen asettaa itse omat sääntönsä esiim humoristisena niin ihminen ei enäää kykene saavuttamaan ja pääse kiinni hänen laaatimiinsa sääntöihinsä jolloin hän komediasa kanssa voi laaatia itse omia säääntöjään.

Vierailija kirjoitti:

Sulla on huono itsetunto ja kärsit kiltin tytön syndroomasta. Haluat miellyttää kaikkia ja olla "harmiton".

Tässä on varmasti perää. Mutta se on asia, josta olen yrittänyt iän karttuessa päästä osittain eroon.

Meiidän yksi luutnantti sanoi yhdelle tyypille haastattelussa että sä olet vamrasti niin karsimaattinen että nuo muut pelkää sinua.

No onpa outoo, kun moni sanonu että oon tosi karismaattinen, mutta kuitenkin usein haluan olla ns huomaamaton, ja usein mua myöskään EI huomata. :DDD että outoa sitten että on 2 puolta selkeästi eli ihminen ei olekkaan joko tai :D

Naisten on usein ihmeen vaikeaa suhtautua karismaattiseen naiseen. Osa ärsyyntyy, osa pelkää, osa pyrkii pienentämään karismaattisen naisen samaan pieneen muottiin, missä itse on.

Se voi kostautua jollain tapaa jos karismansa ansiosta saa usein mitä haluaa ja ihmiset kietoutuu pikkurillin ympärille vaikkei erityisesti ketään yrittäisi hurmata tai ohjailla. Karismaattinen ihminen nähdään usein kiehtovana, rohkeana, pystyvänä ja fiksuna, mikä on toki kivaa johonkin pisteeseen asti, mutta siitä saattaa muodostua myös ikävä eristävä vankila. Kukaan ei välttämättä näe haavoittuvaisuutta, epävarmuutta tai vaikeuksia joista karismaattinenkin voi ihan yhtälailla kärsiä. Ja vaikka monet ihastuisivat ja ihailisivat, silti ihmissuhteissa tulee ihan samalla tavalla kolhuja kuin muillakin. Karisma ei suojele vastoinkäymisiltä, traumoilta tai sydänsuruilta, vaikka siitä välillä jotain sosiaalista etua ehkä onkin.