Miksi tein lapsen tähän maailmaan?
Tämä maailman pahuus on kamalaa. Inhoan itseäni, että halusin ja synnytin lapseni tähän maailmaan. Pelkään niin paljon hänen puolestaan. Jos lastani ei olisi, olisin jo tappanut itseni. Lapseni takia en kuitenkaan tietenkään tätä tee. Kriisiä kriisin perään, ilmastotuhoa ja puhdasta pahuutta. Miten te muut jaksatte vielä elää ja toivoa jotain hyvää? En olisi halunnut olla se ihminen ja äiti, kenen aikana maailmanloppu tulee, mutta onko tässä enää muuta vaihtoehtoa?
Kommentit (9)
Vanhemmilla on aina huoli lastensa tulevaisuuesta. Niin on ollut niin kauan kuin lapsia on maailmaan syntynyt. Lisääntyminen on elämän laki, siksi useimmat siihen taipuvat ja ites ainakin toivoin kovasti lapsia.
Kun Estonia upposi, lapseni kyselivät, hukkuiko siellä myös lapsia ja miksi äidit ja isät eivät pelastaneet heitä.
En voinut rehellisesti vastata muuta, kuin että jos sellainen tilanne tulisi tekisin parhaani pelastaakseni heidät enkä jättäisi heitä yksin, vaikka hukkuisimme kaikki. Tämä riitti palauttamaan turvallisuuden tunteen.
Yhdessä mennään kaikki kerralla. Toivoa sopii vielä lopuksi, että kävis mieluummin nopeesti kuin hitaasti. Voimia. En jaksa minäkään enää. Joskus mietin, että pitäiskö pyytää apua ja aloittaa joku ahdistuslääkitys. Nyt en jaksa enää miettiä sitäkään, mitä se kannattais. Oisko tää tässä. Hyvästit.
Joopa joo, taas taas joku 12 kesäinen teini tänne postaa paskaa.
Aina on toivoa kun on elämääkin. En kadu mitään.
Varmaankin teit lapsen siksi, koska koet omien geeniesi olevan niin mahtavia ja jatkamisen arvoisia sekä tietysti KOSKAMÄHALUUUNN!!!
Aina on ollut ongelmia ja hirveyksiä. Älä seuraa liikaa mediaa, pidä mediapaasto ja katso sen vaikutuksia omaan oloon. Rajoita myös somea merkittävästi jos sitä käytät. Sovi läheisesi kanssa, että jos jotain merkittävää uutisointia on niin kertovat sinulle. Siitä kyllä yleensä kuulee muutakin kautta. Nyt elämme kuitenkin maailman turvallisinta aikaa jos verrataan historiaan.
Mihin sen olisi pitänyt syntyä? Kuuhunko?