Erittäin huono kunto ja synnytys
Miten synnytys sujuu, jos on erittäin huonossa fyysisessä kunnossa? Mulla on nyt vähän kiikun-kaakun -tilanne sektion ja tavallisen synnytyksen suhteen, ja nyt vaa'ankieli on kallistumassa omassa mielessäni sektioon juurikin tuon huonon kunnon vuoksi. Pelkään, että voimat loppuvat jo ennen ponnistusvaihetta tai ponnistusvaiheessa niin, että ponnistus pitkittyy ja vauva kärsii hapenpuutteesta.
Kommentit (9)
ettei kykene synnyttämään, siis kunnon puolesta? Kannattaisi varmaan alkaa vähän kuntoilemaan...
Kaikille meistä kuntoilu ei ole terveyssyistä mahdollista... Enkä minä ainakaan anna luokattoman huonon kunnon olla esteenä lapsen saamiselle.
Ap
Onko sinulla joku sairaus tms? Itsellä takana synnytys, jota edeltävästä ajasta makasin 6 kk vaakatasossa olosuhteiden pakosta. Kävelemään en juuri pystynyt edes synnytyksen jälkeen, 500 m tuotti tuskaa. Mutta itse synnytys meni hienosti ja nopeasti, omasta kunnostani ei siinä ollut mitään haittaa, kohtu hoiti homman lähes itsestään. Eikä ainakaan tuolla perusteella (siis vuodelevosta johtuva huono kunto) kukaan olisi minulle sektiota antanutkaan.
Kotihommia teen, mutta varsinaista liikuntaa, kävelylenkit mukaan lukien, en ole voinut harrastaa pariin vuoteen.
Ap
kahdessa synnytyksessä sekä runsaasti ylipainoinen
ei mitään ongelmaa synnytyksessä.
Luontoäiti on hoitanut niin että nainen voi synnyttää.
Mulla oli ponnistusvaiheessa niin hyvä kivunlievitys, että en tuntenut supistuksia tai ponnistamistarvetta ollenkaan. Ihan vain puskin vauvan ulos omilla voimillani. Aika helposti se kuitenkin kävi, vaikken itsekään mikään kuntoilija ole, ihan tavallinen istumatyöläinen.
eika sekään menoa haitannut... Eli turhaan sitäkään varot. Raskauttasi seuraa varmaan joku erikoislääkäri jos kerran sulla on noin vaikea perussairauskin? Juttele hänen kanssaan siitä, miten muilla vastaavaa sairautta sairastavilla on synnytys mennyt ja mitä kannattaisi ottaa huomioon.
huonokuntoinen ja kaksi sujuvasti mennyttä synnytystä takana:-)
Omalla kohdallani pelko oli täysin turha (mutta en yritä väittää että kaikki synnytykset olisivat samalaisia).
Olin luullut että minun kunnollani ei puserrettaisi lasta ikinä ulos, mutta se ponnistamisen tunne oli ihan erilainen kuin osasin odottaa. Ei siinä mun huonoa kuntoani kyselty, kun tuntui kuin se vauva olisi puskenut läpi harmaan kivenkin. Veikkaan että esikoinen olisi syntynyt alateitse vaikka mä olisin ollut koomassa - toki olisin revennyt pahemmin jos en olisi ollut hereillä pidättelemässä.
Toisen kohdalla kroppa ei puskenut vauvaa ihan yhtä voimakkaasti ulos, mutta silti niin paljon että omat varsin heikot vatsalihakseni kyllä riittivät.