miten raskaana oleva voi ajatella, ettei halua tiettyä sukupuolta??

varmasti jokainen mielessään toivoo ja arvuuttelee tulevan lapsensa sukupuolta ja onhan niissä eroja. mutta se että julkisesti huutelee tuttavilleen esim että "olen ajatellut että se on poika niin en sitten PETY niin pahasti". musta oli hirveää kuulla tuo kommentti. Ja pistää kyllä heti miettimään että mitäs sitten jos se tosiaan onkin poika?

Tuo edellinen keskustelu tosiaan järkytti. Onko ihmiset jo niin vieraantuneita todellisuudesta. Sen ketjun AP:n puheista jäi päällimmäiseksi mieleen katkeruus, miksi hänen perhettään voi kohdata sellainen epäonni ettei tule tyttöä vaan 3. poika. U S K O M A T O N T A

ja tuon ketjun lisäksi mun tuttavani on siis ihan tosissaan sitä mieltä ettei tiedä mitä tekee jos tuleekin se "ei toivottu". ihan hirveetä..

ap

että eräs tuttu "odottaa tyttöä", siis että mikään muu ei käy. Hänen 1. lapsensa on tyttö, ja nyt tämän toisenkin pitäisi olla. Poika vain ei käy. Mitähän seuraa, jos tulee poika?

Eikö pitäisi olla kiitollinen, että on ylipäätänsä siunattu lapsella (ja vielä toivottavasti terveellä)??

Meillä kaksi tyttöä ja kolmas lapsi toiveissa. Mulle ihan sama kumpi sieltä tulisi. Jos kolmas tyttö, niin oikein onnellinen silti olisin. Mies tosin toivoisi varmaankin enemmän poikaa.



Kun aloin odottamaan toista lasta ja ultrassa selvisi että toinen tyttö tulossa, niin miehen äiti parkaisi asian kuullessaan, että voi sentään! Miten mies nyt kestää ettei tulekaan poikaa! Että näin... :D

mä tajusin sen että kysyt miten voi ajatella että sukupuolella ei ole väliä?! =)

mut joo sairasta että jos kolmas on taas jotain väärää niin kuolen, kamala että sellaiset edes saa lapsia ja toiset ei saa sitä ekaakaan.

toivoa tai arvuutella sukupuolta. Mutta että huutelee ympäriinsä, ettei kestä jos ei tule se toivottu, on mielestäni aivan hirveää. voidaan siis verrastaa ei toivotuksi lapseksi. Hirveetä. Ja että kuinka kehtaa..

tuttu joka on saamassa ensimmäisen lapsensa,, ja kyseisellä periaatteella.

Ja poika tuli. Helppo, suloinen, kiltti (ainakin toistasesti), pieni poika.

Ja jos ihan totta puhutaan niin en halua tytärtä.

Mitä olen noita nuoria naisenalkuja katsellut, niin ei. Hirvittää ajatus ylimeikkaavasta ja alipukeutuvasta, ylimielisestä hormonihirmusta.

Itse en ole täydellinen ja myönnänkin että tytön kasvattamiseen minulla ei riittäisi hermot.



Tiedän että ei se pojan kasvattaminenkaan helppoa välttämättä ole, mutta pojat ei kuitenkaan keikistele minihameissa -20 asteen pakkasessa.

koko aloituksen ideahan oli jo itsestään se, että tuo pettymys yllätti itsenikin. Eihän se sitä tarkoita, että tuo pettymyksen tunne pysyisi tai kestäisi välttämättä kauaakaan. Itseasiassa jo tämän yhden päivänkin aikana fiilis on muuttunut koko ajan paremmaksi.



Tämä tällainen palsta vaan on loistava paikka kirjoittaa nämä ikävätkin ajatukset esille...sellaisestkin joita ei meinaa itselleen edes myöntää! Ihan yhtä tyhmä toivehan tuo tyttö on kuin joillekin toiselle isommat tissit. Aivan älytön haave jostain ja lähinnä säälittävää, että jollekin se on niin tärkeetä. Silti niin moni valittelee niitä pieniä tissejänsä ja menee ne leikkauttamaan, jotta saa isommat. Vaikka järjen kanssa ajateltuna moinen on aivan naurettavan tyhmää!



Huono vertaus, mutta kuitenkin! Eikös se ole parempi, että tunteet käsittelee ja niistä pääsee sitä kautta myös toivonmukaan ylikin!?



ap

että mitä tekisit, jos saisit tytön? antaisitko pois?

mutta pojat ei kuitenkaan keikistele minihameissa -20 asteen pakkasessa.

mua pelottaa molempien sukupuolien kasvatus kun tietää mitkä ongemat tod. näköisesti tulee kohtaamaa.

pojalla saa pelätä tappelut ja tytöllä raiskus(nojoo pojankin voi) yms. huolet.

aloitus ei tullut ketjusi takia. Luin sen vasta aloitettuani tämän. joten no hard feelings sen suhteen :)

ap

Mutta sitä mun on todella vaikea ymmärtää että päättää jo etukäteen ettei halua jompaa kumpaa. Esim. vaikka perheessä olisi jo 2 tyttöä niin on kauhuissaan siitä että jos näiden jälkeen tuleekin poika. Etenkin jos hankkii monta lasta, eikö siinä väkisinkin tule mieleen että vaikka niihin viiteen lapseen jo aika todennäköisesti mahtuu yksi sitä ei-toivottua? Siis että miten joku voi olla niin jumissa joihinkin omiin kuvitelmiin ja stereotypioihin ettei tahdo kokea sen sukupuolen äitiyttä, vaikkapa nyt juuri siksi että tytöt meikkaavat tai kulkevat minihameessa?

nielettekö pettymyksenne vai jatkuuko voivottelu vielä kun lapsi on maailmassa. Vai onko joku harkinnut jopa adoptiota?? itse luulen että se rakkaus kyllä tulee oli lapsi kumpi vain. mutta voiko sit käydä niin ettei....?

Esikoista odottavat vielä jotenkin ymmärrän. He eivät vielä tiedä, mitä on rakastaa omaa lastaan, mitä se äitiys on ja kuinka ainutlaatuinen se oma lapsi on. Mutta ihmettelen kovasti niitä naisia, jotka ovat jo kokeneet äitiyden, kuinka he voivat ajatella, että joku sukupuoli on väärä.

Esikoista odottaessani toivoin enemmän tyttöä. En mitenkään ajatellut, että poika olisi väärä tms., mutta siis tyttöä toivoin enemmän. Sain pojan. Ihanan pojan, joka vei sydämeni kertaheitolla. Nyt odotan toista lasta. En osaa edes toivoa mitään, koska tiedän, mitä on rakastaa omaa lastaan eikä oma rakas lapsi voi koskaan olla väärää sukupuolta.

varsinkin, kun on viimeisestä lapsesta kysymys. Minusta siinä ei ole mitään kummallista. Kummallisempaa on asian taivastelu ja tabun tekeminen koko aiheesta, koska oikeasti ne toiveet ja pettymiset ei loppukädessä MITENKÄÄN vaikuta siihen, kuinka mitäkin lasta hoitaa tai kuinka paljon rakastaa.

Ihan päinvastoin. Mitä väliä sillä ekalla on, kun on vielä mahdollisuus saada sitä toistakin sukupuolta? Sitten, kun on kokemusta yhdestä tai molemmista sukupuolista, niin ihan niiden tutuksi tulleiden ominaisuuksien perusteella ne toiveet syntyy. Kyllähän nyt tytöissä ja pojissa eroja on. Vai kiistääkö joku sen oikeasti? Ja vaikka kuinka molempia sukupuolia RAKASTAA IHAN YHTÄ PALJON, niin joissain tapauksissa toisella sukupuolella saattaa olla "mielekkäämmät ominaisuudet".

Mutta sen, että toinen on toivotumpi, ymmärrän hyvin.



Itse voin sanoa, että olen tyytyväinen, että toinen lapsemme on tyttö. Ensimmäisen sukupuolta ei selvitetty, kun ei selvinnyt eläväksi asti :(



Tottakai poika olisi yhtä rakastettu, mutta en osaa asiaan suhtautua enää, koska tyttö minulla joka tapauksessa jo on.