Minkä ikäisenä olit tarpeeksi vanha olemaan yksin? ov

että en missään nimessä tarkoita että lapseni ovat yksin ja että minä juoksisin baarissa :)



ap

Itse olen myös joutunut ekaluokalta lähtien huolehtimaan itseni kouluun. Äitini oli maatalouslomittajana silloin ja isä metsurina joten lähtivat aamulla aikaisin liikkeelle. Pappa tien toiselta puolelta huolehti alkuun että heräsin ja sain aamupalan, mutta jo ennen ykkösluokna loppua pappa kuoli. Sen jälkeen nousin itse ja söin joko aamupalan kotona ihan itse tehtynä tai tulin mummoni luokse tien toiselle puolelle. Mummollani oli silloin posti kylässämme.



Mutta siis jos en olisi itse oppinut heräämään kellon sointiin yms. olisi koulun käynti ollut niin ja näin. Olen ihan tyytyväinen että olen nämä taidot oppinut niinkin nuorena. Tiesin että ympärilläni on turvallisia aikuisia jos tarvitsen. Mutta että osasin itse laittaa aamupalat ja lähteä itsenäisesti kouluun on opettanut elämässä selviytymistä.



Kauhuissani katsoinkin yläasteikäisenä kun minun ikäiselle tytölle äiti kuori perunatkin! Senkin taidon olin opetellut ennen kouluun menoa..muuten olisi jäänyt perunat syömättä.

itse olin joka päivä yksin kotona ekaluokasta lähtien, kunnes isäni tuli töistä. Olin välillä myös yksin öitä kotona ala-asteikäisenä, kun en halunnut lähteä vanhempieni mukaan yökyläreissuille. Hyvin pärjäsin ja halusin jäädä yksin kotiin. Mikä maailmassa on muuttunut niin paljon?

haluan että lapseni saavat olla lapsia niin kauan kuin heistä siltä tuntuu.

Itsenäistymiselle ei ole mitään aikatauluja, toki lapseni yritän opettaa omatoimisuuteen, itsenäiseen ajatteluun, hyvän itsetunnon omaavaksi jne. Tämä ei mielestäni kuitenkaan pois sulje sitä että lapsen ei tarvitse jäädä mihinkään yksin ennen kuin on siihen valmis tai tehdä päätöksiä joihin ei ole valmis.

Siis päivähoidossa ja koulussa on aina vastuullinen vanhempi ja kavereita, joten tarkoitan esim yksin kotona olemista tai liiallista päätäntävaltaa kotona.



Siskoni oli valmis muistaakseni viettämään iltapäivät koulun jälkeen yksin 7-vuotiaana.

Minä koin olevani tähän valmis "vasta" 10-vuotiaana. Onneksi sain olla mummulassa aina koulun jälkeen, ihanat muistot on siltä ajalta:)



Kesälomat oltiin siskon kanssa kotona kun olin 10. Tämän mahdollisti joustavat työajat, mummola ja se että vanhemmat on itse saanut määrätä omat loma-aikansa.

yksin sain olla yötä kotona 14-vuotiaasta eteenpäin. Omiani en kyllä jätä yöksi yksin tätä nuorempana. Mitä "hienoa" siinä on että ala-aste ikäinen lapsi on yksin yötä kotona, vastuutonta vanhemmuutta ennemmin.

Olen viettänyt lapsuuteni ja nuoruuteni korpi-Kainuussa. Meillä oli lehmiä, joten äiti oli aina kotona. Samoin mummu ja ukki asuivat samassa taloudessa. Koskaan ei tarvinnut/ ei saanut olla yksin. Olin 17v kun mummu ja ukki toimitettiin vanhainkotiin. Siskoni oli 11v. Sen jälkeen oltiin joskus kaksin/yksin.



Nyt asun Helsingissä. Mieheni on kotoisin Rovaniemeltä ja hänen on pitänyt tottua olemaan yksin tai veljen kanssa, koska vanhemmat olivat ravintola-alalla. Mies usein vetoaa "kyllä minä tuon ikäisenä...". Joo se oli 70-luvun Rovaniemi, tämä on 10-luvun Hki.



Omista lapsistamme vanhinoli tokaluokan hiihtolomaan asti ip-puistossa. Sen jälkeen halusi tulla koulun jälkeen suoraan kotiin ja olla 3-5 tuntia yksin, ennen kuin me tulimme. Kaksi nuorempaa ovat olleet ekaluokasta lähtien yksin 1-3h ennen kuin isosisko(t) on tullut koulusta. Yöksi ei ole jätetty keskenään.

kotiin, jossa olin yksin siihen asti kunnes vanhempani tulivat kotiin neljän viiden aikaan. Oli kivaa ei pelottanut ja osasin puhelinta käyttää. Ja Helsingissä tämä.

että yksin kotona koulun jälkeen eka-tokaluokalla pelotti; varsinkin talvipimeällä - usein odottelinkin ulkona pihalla äidin tuloa...

Mutta siis jos en olisi itse oppinut heräämään kellon sointiin yms. olisi koulun käynti ollut niin ja näin. Olen ihan tyytyväinen että olen nämä taidot oppinut niinkin nuorena. Tiesin että ympärilläni on turvallisia aikuisia jos tarvitsen. Mutta että osasin itse laittaa aamupalat ja lähteä itsenäisesti kouluun on opettanut elämässä selviytymistä. Kauhuissani katsoinkin yläasteikäisenä kun minun ikäiselle tytölle äiti kuori perunatkin! Senkin taidon olin opetellut ennen kouluun menoa..muuten olisi jäänyt perunat syömättä.

Jsut näin mäkin ajattelen,

aloin kasvissyöjäksi 14 vuotiaana, joka tarkoitti sitä että minun oli pakko opetella ruoanlaitto ja kaupassakäynti itse. olen hoitanut saman ikäisestä nuorempia sisaruksiani.

Saa lapset olla lapsia ei se mielestäni lapsuutta tuhoa jos lapsi osaa muutakin kuin olla passattavana kaiken aikaa. Omat alle kouluikäiset lapseni osaavat ottaa jääkaapista ruokaa, he osaavat siivota huoneensa itse, vanhempi vie roskapussia jne.. äsken juuri seurasin kun viisivuuotias otti kaapista mukin, pakastimesta jääpaloja, teki mukiin mehua ja laittoi jääpalat sinne. kaiken osasi myös kerätä takaisin, :)

ap

kun olin 12v.

Koko viikon yksin, kun olin 14v.



Vanhemmat lähtivät aina kerta vuoteen viikoksi ulkomaille ja meillä asui mamma, joka oli mun kanssa, mutta mamma kuoli, kun 11,5v..

Meillä kyllä kävi kaks kertaa päivässä lomittaja (asuttiin siis maitotilalla), joka "vahti", että lähdin ajoissa bussille aamulla. Ja jos olisi tullut joku hätä, olisin voinut hakea häneltä apua iltalypsyn aikaan. Naapureistakin olisi voinut hakea apua ja täti ja yks sedistä asui parin kilsan päässä.

Mun ex on pedari ja se just kyttäs näitä yksin jätettyjä lapsia ja meni sit yleisavaimilla asuntoon sisälle. Kyllä pedari keinot keksii miten päästä rakastaan lasta. Omiani en jätä todellakaan yksin ennen kuin on 15v. kyllä sain sellaisen opin.