Oletko koskaan lähtenyt ulos niin, että sinulla on takin alla yöpuku?

Olen. Koiraa ulkoiluttamaan tai heittämään koululaista bussille. Pitkä untuvatakki, pipo, hanskat, legginssit ja kuomat näkyy ulospäin.

Juu, paitsi ei ollut takkia. Oli likkaiässä niin kiva pyjamanpaita, että käytin sitä ihan vaan puserona.

Olen, pyjama pitkän takin alla, kun vien koiran ulos. En sentään lähde aamutakissa, niinkuin yksi nainen lähitalosta.

Korkeintaan vienyt roskat tai käynyt laittamassa auton lämmitykseen. En todellakaan mihinkään kauppaan tai ihmisten ilmoille.

Joo, takki ja ulkohousut pyjaman päälle ja teiniä hakemaan pelireissusta. Viitti ruveta enempää pukeutumaan keskellä yötä.

No on! Varsinkin etätyöaikana saatan olla koko päivän yökkärissä. En nyt tiedä sitten paljonko eroavat oloasuista ja kesämekoista :D Mutta käyn viemässä roskat, haen postit, käyn kaupassa jne. Mutta silloin päällä kuomat ja pitkä untuvatakki.

Ei ole käynyt tämmöstä oikeassa elämässä.

Sen sijaan yksi vakio ``painajainen´` se on. Noloa huomata yht´äkkiä unimaailmassa, että päällä on vain yöpuku jossain ihmisten ilmoilla.

toisinaa ulkoilutan koiraa hyvin vähillä vaatteilla takin alla. 

Kouluaikana eräs ope oli myöhässä koulun alusta, oli ensimmäinen tunti hänellä.

Odoteltiin ja tuli sitten ja kertoi että oli jo opettajienhuoneessa kun huomasi että takin alla pelkkä yöpaita! :D

Oli aamulla lähtenyt viemään koiraa ulos ja kun asui hyvin lähellä koulua ajatteli huoda aamukahvit koululla niin ei tarvitse niin aikaisin nousta.

Niinpä sitten tulikin yllättäen kiire ja unohtui mitä on takin alla. Tämä opettaja oli hyvin suosittu ja pidetty, osaisi nauraa itselleen. Oli meidän musiikinope ja konserttimuusikkona myös esiintyi. Ja vaikka tämä ei nyt ketjun aiheeseen liitykään niin kerran muistan kun hän istui pianojakkaralla ja säesti meitä niin se jakkara hajosi ja hän putosi pyrstölleen lattialle. Syvän hiljaisuuden vallassa tuijotimme kunnes hän sanoi että miksei kukaan naura? Sitten kyllä naurettiinkin, hän itse mukana. Tämä kuvaa hyvin minkälainen ihminen kyseessä.

Ulkomailla 2-3 kertaa, pelkässä pyjamassa, rikollisuusjengiä karkuun....

Yhteen aikaan kävin aamulla kuuden jälkeen uimahallissa.

Menin pyörällä ja pyjama päällä ja verkkarit niiden päällä.

Kassiin normaalit vaatteet.

Tuntui turhalta pukea kotona, kun heti piti riisua ja vaihtaa uikkarit.

Yöpuku on ihan tavallinen paita ja trikoot niin miksei niiden kanssa voisi uloskin lähteä.

Joka aamu. Meillä on koiranpentu ja se on muuten sisäsiisti jo, mutta heti noustessani pitää kutsua viereen ja laittaa pikapikaa hihnaan kiinni ja astua miehen saappaisiin ja marssia ovesta ulos. Jos yhtään jahkailee ja edes sitoo omat kengännauhat, se lirauttaa lattialle tai matolle. Jotenkin innostuu eikä pysty enää pidättämään pitkään kun mamma tulee aamulla vastaan... muuten on siis oikeasti täysin sisäsiisti. hankinkin pitkähihaisen ja -lahkeisen yöasun tän koiran innoittamana, meinasi tulla kylmä tuolla ulkona satiineissa.

Olen monestikin, kun tiedän ettei tarvitse ottaa takkia pois, esim. lähikaupassa, päiväkodissa yms.

Monesti olen vienyt esim. lapset kouluun niin, että päällä on yökkäri ja aamutakki. 

Miksi pukeutuisin sitä varten, kun kuitenkin tulen suoraan takaisin kotiin?

Kyllä, koiraa olen käyttänyt pissalla ja lähikaupassa käynyt.

Joskus piipahdan kauppaan. Yhden kerran sitten pysäytti tuttava, jonka kanssa oli pitkään ollut tarkoitus käydä kahvilla, mutta jouduin selittämään että takin alla ei ole käytännössä mitään joten ei ole paras hetki poiketa spontaanisti kahvilaan.

Pari kertaa olen miehen heittänyt lento- tai juna-asemalle aamusta yöpuvussa. Takki yleensä päälle. 

Olen, mitäpä väliä sillä on jos on takki päällä. Joskus olen käynyt esim. koiran pissityksellä tai roskia viemässä niinkin, ettei takin alla ole mitään.

Aina välillä sadetakissa ja kumisaappaissa venäjänmatkan jälkeen.