Hullaantuiko miehesi sinusta täysin suhteenne alussa?
Kommentit (39)
Juu paras pillu mitä ei kenelläkään
Ei. Ja just tollanen on musta tosi typerää.
Mieheni oli täysin hullaantunut, minä en. Edellinen vastikään ikävästi päättynyt raju ihastuminen oli vielä niin vahvasti mielessä. Mieheni oli kuitenkin niin hyvä, että oli pakko ottaa riski ja alkaa seurustelemaan hänen kanssaan, ja kun pääsin tuosta exästä yli, niin hullaannuin mieheen itsekin.
Kyllä. Molemminpuolista se oli. Nyt suren kun hänen tunteensa hiipuivat hiljalleen ja vasta erosimme. Itse yhä rakastan häntä.
Teki löydön kirjoitti:
Juu paras pillu mitä ei kenelläkään
Sama.
Olin kans hänelle ensimmäinen nainen joka antoi kakkoseen ja otti syväkurkkua.
Todellinen keeper!
En osaa sanoa hullaantuiko/hullaannuinko täysin, mutta meillä oli tosi kivaa yhdessä ja juttua riitti. Mies muutti luokseni periaatteessa lähes samantien ja nyt olemme olleet yhdessä 25 vuotta. Meillä on vieläkin tosi kivaa yhdessä ja juttua riittää.
Aika yskähdellen ja riidellen lähti liikkeelle. Ekan 6 kk aikana päätettiin erota muistaakseni kolmesti. Nyt kuitenkin 20 v. jo yhteiseloa takana.
Ehkä nihkeä alku toi tietynlaista tervettä inhorealistisuutta mukaan. Muutoin olisi varmaankin tipahdettu pilvilinnasta ja erottu lopullisesti jo aikoja sitten.
kyllä, oltiin kumpikin aivan "höpöinä" kiinni toisissamme ja sekstailtiin kuin kanit. Rakkaushormonit sekoittaa pään. Ilman niitä seksi ei tunnu miltään.
Sanni16kerava kirjoitti:
Teki löydön kirjoitti:
Juu paras pillu mitä ei kenelläkään
Sama.
Olin kans hänelle ensimmäinen nainen joka antoi kakkoseen ja otti syväkurkkua.
Todellinen keeper!
Oletko kysynyt isältäsi onko hänelläkin Håkanin taipumuksia? Ei noihin juttuihin tarvitse naista.
Hullaantui. Sanoi ettei ole koskaan mennyt seksuaalisesti niin sekaisin kenestäkään. Toki hullaantui myös muutenkin.
olimma kumpikin suljetulla osastolla.......... potilaina
Vierailija kirjoitti:
Aika yskähdellen ja riidellen lähti liikkeelle. Ekan 6 kk aikana päätettiin erota muistaakseni kolmesti. Nyt kuitenkin 20 v. jo yhteiseloa takana.
Ehkä nihkeä alku toi tietynlaista tervettä inhorealistisuutta mukaan. Muutoin olisi varmaankin tipahdettu pilvilinnasta ja erottu lopullisesti jo aikoja sitten.
Miten niin tuo on muka tervettä inhorealistisuutta? Ei meillä sellaista ole ollut, vaan olimme normaaleita aikuisia ihmisiä ja osasimme jutella ongelmat auki heti. Yhdessä olemme olleet yli 20 vuotta ja emme ole kertaakaan olleet edes lähellä eroa.
Vierailija kirjoitti:
Aika yskähdellen ja riidellen lähti liikkeelle. Ekan 6 kk aikana päätettiin erota muistaakseni kolmesti. Nyt kuitenkin 20 v. jo yhteiseloa takana.
Ehkä nihkeä alku toi tietynlaista tervettä inhorealistisuutta mukaan. Muutoin olisi varmaankin tipahdettu pilvilinnasta ja erottu lopullisesti jo aikoja sitten.
Eiköhän eka vuosi ole aina suhteessa sellaista turbulenssia. Kiihkeitä riitoja ja kiihkeää rakkautta kunnes aika hioo särmät suht. sopuisaksi yhteiseloksi.
Heti hullaannuin kun näin tiliotteen, kaunis nainen vaikken ollut nähnytkään
Jos mies ei hullaannu omasta naisesta, niin ennemmin tai myöhemmin hullaantuu jostain toisesta..
Kumpikin oltiin aivan sekaisin. Nyt meillä on 3 lasta ja kyllä se kipinä on säilynyt.
Kyllä, myös kaikkien poikaystävien kanssa sama eli molemminpuolinen hullaantuminen. Eka poikaystävä jäi taakse kaipailemaan, minä menin eteenpäin ja toisen kanssa tein itse bänät, mutta rakastin hulluna siitä huolimatta. Kolmas kerta toden sanoo ja nyt ollaan oltu yhdessä jo yli 30 vuotta.
En lähtisi suhteeseen, missä en näkisi, että toinen on minusta hullaantunut tai jos itse en ole hullaantunut.
Ei hullaantunut. Itse kyllä hullaannuin.
Suhde eteni ja vakiintui. Muutettiin yhteen ja elämä oli ihan jees.
Sitten miehelle tuli töihin uusi kollega, johon ihastui (ja rakastui). Aloitti sivusuhteen tämän kanssa ja jäi kiinni.
Kun näin miten ihastuksesta sekaisin mies oli tuohon kollegaansa niin tuntui todella pahalle, koska silloin oivalsin ettei hänellä ollut vastaavia tunteita minua kohtaan. Mies on nykyään ex.