Uskaltaisitko alkaa miehen kanssa jolla lapsi kehitysvammainen

Jos en ole rakastunut ja etsin vain helppoa hoitoa tai siittäjää jolla on varmasti terveet geenit niin sitten toi ei varmaan olis ideaali.

että lapsi ylipäätään. Vammainen tai ei. Autistinen tai ei. Mutta se on vaativampaa vanhemmuutta ja varmasti yhdessä edellisen puolison kanssa joutuu enemmän asioita hoitamaan.



En osaa sanoa lähtisinkö, riippuu miehestä.=)

lapsi ei ole este, eikä vammakaan.

Katsoisin kuitenkin sitä, miten mies suhtautuu lapseensa ja hänen hoitoonsa ja miten hoitaa ne asiat exänsä kanssa. Siitä voi päätellä aika paljon miehen luonteesta. Jos lapsi näyttäisi olevan miehelle lähinnä taakka josta hän haluaa pyristellä eroon, niin sellaista miestä en kyllä ottaisi.

minkä tyyppinen vamma (perinnöllinen vai sattumaa) ja aika raa'asti myös se kuinka paljon miehen resursseja vammainen lapsi syö. En alkaisi suhteeseen jos iso osa ajasta menisi vammaisen hoitamiseen (ensin mieheltä ja myöhemmin varmaan minultakin). En ole hoivaaja-tyyppiä.



Sanottakoon vielä, että jos oma lapsi vammautuisi tai olisi syntynyt vammaisena, niin toki siihen olisi pakkokin sopeutua ja lasta hoitaa. Mutta vapaa-ehtoisesti en siihen rumbaan ryhtyisi, en edes puolison kautta tai takia.

tuli ero koska nainen abortoi esim. downin vastoin miehen tahtoa?

ja jos on kerrqn eronnut ja uusioperhe on vaihtoehto niin tottakai asioita miettii harkiten.

alussa ajattelin että se ei ole este, olin niin rakastunut. Hankalia aikoja on ollut, mutta se on elämää ja rakkaan ihmisen kanssa niistä pääsee helpommin läpi. Jos minun pitäisi nyt valita, alkaisinko suhteeseen tällä kaikella tietämyksellä niin vastaisin kyllä.

itsellä ei kokemusta, mutta jotenkin mieltä lämmittävää oli lukea 11 vastaus että ...kaikella hänen tietämyksellä vastaisi kyllä....

jos alat sellaiseen suhteeseen toivon koko sydämestäni että välität lapsesta ja myös näytät sen hänelle että hän on erityisen tärkeä oma persoona ja annatte hänelle rakkautta. sama "ohje" pätee tietysti myös terveisiin lapsiin.

se, että lapsi ei ole biologisesti oma voi olla vahvuus, silloin kun toinen ei jaksa ja ottaa henkilökohtaisesti itse voi olla tukena ja katsoa asioita järkevän ulkopuolisena. Loppujen lopuksi, elämässä voi olla vaikeampia asioita ja onkin kuin lapsen vammaisuus.

Sekö että pelkää vammaisen tuomaa työtaakkaa? Siskolla on vaikeasti kehitysvammainen kuopuspoika, joka on kyllä todelal työläs ja vie paljon voimia perheeltä. Harkitsisin kyllä moneenkin kertaan ennen kuni alkaisin suhteeseen jos potentiaalisella kumppanilla olisi vastaavanlainen lapsi huollettavanaan. Tietty on sellaisiakin vammoja jotka ei hirveästi näy tai vaikuta.

Järkyttävää miten ihmiset suhtautuvat vammaisuuteen.