Lue keskustelun säännöt.
En varmaan voisi tehdä toimistotöitä. Onko se todella tällaista?
04.03.2022 |
Itse työhön en ota kantaa, mutta ne tauot... Olen siivoojana isohkossa talossa, jossa on ns taloushallintopuoli n 10 naista. Ei miehiä.
Yksi tuo itse kutomiaan sukkia pakkomyytäväksi, toinen esittelee lastensa kuvia kun muut vaivaantuneina sanovat miten söpöjä ne ovat, joku on aloittanut jonkun uuden ruokavalion ja valaistuneena levittää sen ilosanomaa. Kauhea kaakatus koko ajan ja kun joku sanoo jotain niin kaikki kaakattaa vaan kovempaa joko aihetta vastaan tai puolesta - en aina tiedä.
Kommentit (5)
Vierailija kirjoitti:
No semmosta se työelämä on suuressa porukassa.
Ja kyllä ne miehetkin puhuvat ja juttelevat ja jopa tinkaavat töissä.
Kertovat autoistaan, metsästysreissuistaan, lomamatkasta, harrastuksista, talon/ asunnon remonteista, autojen vaihdosta sun muista.
Työympäristö ja työelämä on myös osa sosiaalista elämää. Pakostakin siinä tututuksi tulee, kun vuosikausia jopa vuosikymmeniä, tekee duunia samassa porukassa, samojen ihmisten kanssa.
Ja aina on joka porukassa se hiljaisemi tai niitä voi olla useampiakin ja heihin työpaikan sakki on tottunut. Ja toiset taas ovat tottuneet juttelemaan ja puhumaan avoimesti.
Vai pitäiskö ap:n mielestä tauolla ja muutoinkin olla työpaikalla joka hiljaa, kuin paska tikun nokassa.
Tuollainen sosiaalinen kanssakäyminen työkavereiden kesken voi ap:sta tuntua oudolta, koska hän tekee työtään aina yksin, ilman työkavereita, eri kohteissa.
No itse asiassa teen koko päivän samassa kohteessa ja olen ollut täällä reilun puoli vuotta nyt. Olen täysin kykeneväinen sosiaaliseen kanssakäymiseen.
En tietenkään tarkoita, ettei jutella saisi. Itsekin jään kyllä toisinaan juttelemaan henkilökunnan kanssa hetkeksi, jos he itse aloittavat. Muuten vain tervehdin. Mutta esim tuo omien käsitöiden myyminen työporukalle. Eikö tuo ole vähän kirjoittamattomien sääntöjen vastaista? Eihän kenenkään tarvitse ostaa, mutta loukkaantuuko työkaveri sitten jne jne.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, se ei ole sellaista kuin kuvaat! Miksi toimistotyöntekijöille mikään firma maksaisi korkeampaa palkkaa kuin siivoojalle, jos he vain lusmuilisivat?
Minäkin olen taloushallinnon alalla ja onnellisena teen etätyötä. Kiitos taas kun muistutit, miksi toimistolle paluu olisi ihan todella perseestä.
Mää suunnittelenkin kotitoimistoa jossain vaiheessa, saa olla omassa rauhassa ja korjailla tietokoneita.
No semmosta se työelämä on suuressa porukassa.
Ja kyllä ne miehetkin puhuvat ja juttelevat ja jopa tinkaavat töissä.
Kertovat autoistaan, metsästysreissuistaan, lomamatkasta, harrastuksista, talon/ asunnon remonteista, autojen vaihdosta sun muista.
Työympäristö ja työelämä on myös osa sosiaalista elämää. Pakostakin siinä tututuksi tulee, kun vuosikausia jopa vuosikymmeniä, tekee duunia samassa porukassa, samojen ihmisten kanssa.
Ja aina on joka porukassa se hiljaisemi tai niitä voi olla useampiakin ja heihin työpaikan sakki on tottunut. Ja toiset taas ovat tottuneet juttelemaan ja puhumaan avoimesti.
Vai pitäiskö ap:n mielestä tauolla ja muutoinkin olla työpaikalla joka hiljaa, kuin paska tikun nokassa.
Tuollainen sosiaalinen kanssakäyminen työkavereiden kesken voi ap:sta tuntua oudolta, koska hän tekee työtään aina yksin, ilman työkavereita, eri kohteissa.