Aiheutinko lapselle...
Meillä nepsy lapsi jolla todella hankala vaihe nyt. Hermostuin aamulla ja huusin/karjuin hänen naaman/korva lähellä kaksi kertaa. Lapsi laittoi kädet korville. Aloin itkeä kun tajusin mitä olen tehnyt. Lapsi kertoi että korviin sattui, mutta kipu loppui samalla kun huutokin. Säikähdin ja tiedän tehneeni TODELLA väärin mutta menetin vain malttini.
Lapsi kuulee ja kertoi että korvat tuntuu normaalilta.
Olenko voinut aiheuttaa lapselle kuulovaurion?
Kommentit (18)
Vierailija kirjoitti:
On mahdollista kyllä. Sinun kannattaisi ottaa nyt yhteyttä johonkin vihanhallinnan tukiryhmään.
Niin varmasti kannattaisi. Olen niin rikki tästä, itken kun katson tuota lasta että mitä mä oikein tein. Onneksi nyt kuitenkin kertoo korvan olevan normaalin tuntuinen.
Inhottavaa kutsua omaa lasta nepsylapseksi.Jokaisella ihmisellä on ongelmia ajoittain.Ajatella jos jokaiselle annetaan leima sairaudesta. Jos vanhempien hermot on kireällä älkää lasta syyllistäkö.
Älä traumatisoi lastasi omien ongelmien takia.
Kuulo voi toipua, mutta mieleen voi jäädä pysyvä vaurio.
Vierailija kirjoitti:
Inhottavaa kutsua omaa lasta nepsylapseksi.Jokaisella ihmisellä on ongelmia ajoittain.Ajatella jos jokaiselle annetaan leima sairaudesta. Jos vanhempien hermot on kireällä älkää lasta syyllistäkö.
Älä traumatisoi lastasi omien ongelmien takia.
No en edes tiedä miksi sen mainitsin. Ehkä pienen pientä ymmärrystä hermostumisesta... en tiedä. Arvelin että tästä tulee ketju missä minulle kerrotaan kasvatusvinkkejä tai muuta.. en tiedä....
Keskusteltu lapsen kanssa asiasta ja kerrottu että jos haluaa vielä jutella niin tottakai. Ymmärrän että lapsi on voinut saada mieleen pysyvän viillon ja sitäkin tässä itkeskelen.
Mutta voiko kuulon suhteen huokaista jos kuulo ja korva vaikuttaa normaalilta?
Ap, relax, jokaiselta menee joskus hermot. Kuulisit mikä meno ja huuto on päiväkodeissa kun lapset huutaa suoraa kurkkua, ei tuosta mitään pysyvää jää. Ole hellempi itsellesi ja koita ottaa lapsivapaata jos mahdollista että saat rentouduttua. Täällä tietysti kaikkia ”täydellisiä” äitejä tulee kommentoimaan ja syyllistämään ja varmaan tästä viestistä myös itseäni syyllistetään, mutta ei sillä väliä, äitien pitäisi tukea toisiaan, tämä on rankkaa välillä.
Vierailija kirjoitti:
Ap, relax, jokaiselta menee joskus hermot. Kuulisit mikä meno ja huuto on päiväkodeissa kun lapset huutaa suoraa kurkkua, ei tuosta mitään pysyvää jää. Ole hellempi itsellesi ja koita ottaa lapsivapaata jos mahdollista että saat rentouduttua. Täällä tietysti kaikkia ”täydellisiä” äitejä tulee kommentoimaan ja syyllistämään ja varmaan tästä viestistä myös itseäni syyllistetään, mutta ei sillä väliä, äitien pitäisi tukea toisiaan, tämä on rankkaa välillä.
Kiitos.
Mutta huusin oikeesti lujaa. Ja nyt sanon rumasti mutta ajoittain tuo lapsukainen tekee minut hulluksi. En olisi ikinä uskonut että minusta tulee tällainen.
No varmasti jonkinlaisen trauman aiheutit, ja saattaa korvissakin soida jonkin aikaa.
Hae itsellesi apua, et voi jatkaa tuolla tavalla.
Mee seuraavan kerran vaikka pihalle huutamaan. Hanki nyrkkeilysäkki. Älä huuda kenenkään korvaan.
Jos tuollaisesta jää traumoja niin millaisessa pumpulissa lapsi pitää kasvattaa?
Vierailija kirjoitti:
Jos tuollaisesta jää traumoja niin millaisessa pumpulissa lapsi pitää kasvattaa?
Ehkäpä sinunkin kannattaisi lukea pari nykyaikaista lastenkasvatusopasta, niin ymmärtäisit miten vahingollista vihainen huutaminen lapselle on.
Pumpuli on aivan eri asia kuin lapsen hyvä ja kunnioittava kohtelu ilman henkistä tai fyysistä väkivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos tuollaisesta jää traumoja niin millaisessa pumpulissa lapsi pitää kasvattaa?
Niin, mitäpä se haittaa jos karjuu kurkku suorana lapselle? Eikä varmaan haittaa, jos silloin joskus vaikka ihan pikkuisen läimäyttää tai riepottelee tukasta, eihän lasta nyt missään pumpulissa kuulu kasvattaa…
Ps. maininta fyysisestä väkivallasta ei viitannut ap:n aloitukseen
Erityislapset saattavat olla äärimmäisen rasittavia. Olen itsekin ollut joskus raivon vallassa, kyllä he osaavat kiristää hermoja ihan viimeiseen asti. Jonkin verran kokemusta työskentelystä heidän kanssaan. Helppo on täällä tuomita, mutta mitä itse tekisit jos joku kokeilisi sinun hermoja esim. 8 tuntia putkeen? Siinä tulee helposti itkuiseksi ja raivostuu lopulta. Ainoana ohjeena voin antaa että rajat on asetettava heille erittäin tiukasti ja pidettävä niistä kiinni + rutiinien tärkeys. Lapsesi on varmasti silti ihana pohjimmiltaaan.
Ette te mammat voi olla enää tosissanne. Ei ihme että vanhemmat ovat nykyään aivan piipussa. Äiti hermostuu ja huutaa lapselleen, ja täällä mesotaan kuulovaurioista ja mielen haavoista. :D
Menkää nyt s a a tanan hullut itseenne. Lapsi ei mene millään tavalla rikki tuollaisesta. Relax, ap.
Vierailija kirjoitti:
Erityislapset saattavat olla äärimmäisen rasittavia. Olen itsekin ollut joskus raivon vallassa, kyllä he osaavat kiristää hermoja ihan viimeiseen asti. Jonkin verran kokemusta työskentelystä heidän kanssaan. Helppo on täällä tuomita, mutta mitä itse tekisit jos joku kokeilisi sinun hermoja esim. 8 tuntia putkeen? Siinä tulee helposti itkuiseksi ja raivostuu lopulta. Ainoana ohjeena voin antaa että rajat on asetettava heille erittäin tiukasti ja pidettävä niistä kiinni + rutiinien tärkeys. Lapsesi on varmasti silti ihana pohjimmiltaaan.
No pohjimmiltaan ihana, sydämellinen mutta käytös on 24/7 haastavaa. Ajoittain siis myös yöllä.
Onpa ihana huomata, ettei kaikki tuomitse alinpaan manalaan.
No et ehkä kuulovaurioo mutta henkisen vaurion kyllä. Huuto on henkisen väkivallan yks muoto. Ei oo okei huutaa toiselle vaikka kuin olis hermot menny ja kyseessä "vaan" oma lapsi
On mahdollista kyllä. Sinun kannattaisi ottaa nyt yhteyttä johonkin vihanhallinnan tukiryhmään.