Tuleeko lapsemme olemaan onneton suvutonna?

Itsehän olette tienne osaltanne valinneet.

Itsehän olette tienne osaltanne valinneet.

Nyt siis on jo vastuussa siitä, ettei itsellä ole sisaruksia tai siitä, etteivät nämä halua lapsia. Kaikesta tällä palstalla voidaan syyllistääkin.

Vähän samaa olen miettinyt. Vaikka toinenkin lapsi olisi, niin ei sitä sukua silti ole hirveästi enempää. Minä yritän pitää tiivistä yhteyttä muutamaan melko samassa tilanteessa olevaan, joten ehkä nämä suvuttomat aikuisenakin löytävät toisensa. Ainakin voi toivoa.

suvutonna sanaan. Tarkoitit tietysti kirjoittaa suvuttomana.



Pienisukuisena eläminen tulee perhejuhlien järjestämisessä pinnalle, kun ei ole paljon ketään sululaisia, joita kutsua.



Ja se tukiverkko pitää sitten luoda muuten kuin sukulaisten avlla.



Oma ainokaiseni on jo täysi-ikäinen ja hän on luonteeltaan onneksi sellainen, että ystäväpiiri ja ihmissuhdeverkosto on laaja.

Pienisukuisuus ei ole siis haitannut kasvamista.

siitä tehdään numero! Eihän kaikki pidä yhteyttä vaikka kuinka olisi suuri suku! Ystäväpiiri voi olla laaja ja jos kavereita, niin mihin sitä tarvitaan että on samaa perimää?

kun meidän oma vanhempamme pyörivät ympäri maailmaa ja muilla sisaruksilla lapset niin isoja että sitä kautta heilläkin on omat menot (ja asuvat eri paikkakunnilla). Sisko, jolla ei ole lapsia on ainoa sukulainen jota näemme säännöllisemmin, vaikka hänkin asuu kauempana.



Me taas emme voi saada toista lasta ja olen miettinyt juuri samaa, sukulaisiin ei saa luotua yhteyttä ja sisarusta ei saa.....niin eipä tälle mitään voi. Toivon sydämestäni että lapseni löytää mukavan kaverin tai useampia jottei olisi yksinäinen. Tai kumppanin jolla on iso suku :)

sanoo se jolla on muutama _todella hyvä_ ystävä :)

pelkää. Varmaan pärjää lapsesi. Ystävät on tärkeintä, ei se veri ole kaikki. Ehkä hän perustaa vielä omankin perheen ja siten uusia sukulaisia puolisonsakin kautta. Ja kyllähän adoptiolapset ym. selviävät myös. Eikä nämä todella ole aina valintakysymyksiä...

kun et itse osaa suomea? Noin voi aivan hyvin sanoa - sutonna on vain runollisempi ilmaisu.

KAiken maailman idiootit luulee olevansa kovinkin fiksuja ja korjailee toisia, argh.

enkä ole ap

aluksi oikaisu tuohon suvutonna sanaan. Tarkoitit tietysti kirjoittaa suvuttomana.

ihan noin runolliseksi ei pitänyt mennä ;)

suvutta, vailla sukua.. Kyllä se lapsi löytää tukiverkoston muualtakin. Itselläni on sukua, silti olen yksinäinen.

.. joten älä turhaan ota asiasta paineita, ap!

T. yksi jolla on mm 4 sisarusta, mutta heistä ei juuri tukiverkoksi ole...

Meillä on todella pieni suku. Käytännössä siis sukuni on minun isovanhempani ja siskoni, joka ei lapsia tule tekemään. Miehellä ei sisaruksia, pari serkkua kyllä. Siinä se. Ja me emme haluaisi toista lasta enää, tämä yksi riittää meille. Mutta miten lapsen tulevaisuus, kun ei ole sisaruksia, ei serkkuja, onko kovin yksinäistä?

Mutta ei tietenkään automaattisesti sitä tarkoita.

Itse olisi vaikea kuvitella moista, mulle suku ja perhe on suuri rikkaus.

ei iso suku automaattisesti takaa tukiverkkoa. toivottavasti lapsella on esim "osallistuvat" kummit, joista sitten tulee tärkeitä aikuisia tulevaisuudessa.

Itselläni on uusioperhe, ja vanhempieni lasten isänpuolen suku ei ole iso, mutta ihanan läheinen. vaikka lapset asuvat nyt minulla, niin entisen puolisoni vanhemmat, eli lasteni mummo ja pappa, samoin kuin ex-puolisoni sisar kyläilee meillä ja on yhteydessä lapsiini.

Nykyisen mieheni kanssa saamme yhteisen lapsen kesällä... tilanne tullee tämän tulokkaan kanssa olemaan erilainen. Nykyinen puolisoni ei ole käytännössä missään tekemisissä omaan sukuunsa, tuleva mummi ei edes tiedä perheenlisäyksestä... se vähän harmittaa kun lapseni ovat eriarvoisessa asemassa perheen sisälläkin.

Tärkeintä että on tuttuja ja ystäviä joita nähdään usein. Siitähän se verkko syntyy.



Monet näkee sukulaisiakin vain pakollisissa juhlissa jos sitäkään... Naapurin lapsi voi olla aika paljon tärkeämpi kaveri kuin joku kaukainen serkku!

Mulla on sukua vaikka muille jakaa, isän puolella porukkaa riittää (suurin osa suvusta lestadiolaisia) eikä äidinkään suku ihan pieni ole. Silti, lapsenakin meidän juhliin odotetuimpia vieraita olivat perhetutut ja kummit. Ei isosta suvusta ainakaan mulle ole mitään iloa ollut, eikä tulisi mieleenkään esim. omiin häihin kutsua tätejä, setiä ja serkkuja.