Lue keskustelun säännöt.
Olen niiiiin väsynyt äitiyteen
27.02.2022 |
Olen aivan loppu tähän jatkuvaan "esitykseen". Lapset ovat tietysti kaikkeni ja yritän tehdä KAIKEN mahdollisen jotta heillä olisi edessä hyvä tulevaisuus ja hyvä elämä.
Yritämme välttää mieheni kanssa puhumasta mitään "sopimatonta", esimerkiksi tällä hetkellä maailman tilanteesta. Lapsemme ovat 5 ja 9, ja minusta heidän ei tarvitse asiasta vielä tietää.
Emme koskaan puhu toisista ihmisistä pahaa lasten kuullen ja muutenkin yritetään olla diplomaattisia ihmisiä. Tuntuu että varsinkin vanhemmalla lapsella on korvat joka puolella kuuntelemassa ja hän kommentoi kaikkea kuulemaansa. Niimpä emme puhu enää juuri mitään muuta kuin kevyttä lapsillekkin sopivaa asiaa.
Elämä on yhtä suorittamista nykyään. Meillä ei ole edes tukiverkostoa, joten lapset ovat koko ajan kanssamme. Toki kun lapset illalla nukahtaa niin voimme taas puhua miehen kanssa ja katsoa tv:tä...
Miten te muut hoidatte tämän asian?
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Vää vää. Mitäs läksit.
Kuulostaa siltä, että kun ei ole oikeita ongelmia niin jostain tehdään sellainen. Keskitytään vain tuohon asiaan niin siitä kasvaa elämää suurempi ongelma.
sp=syö pääs
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemalla aitoja ihmisiä näyttelemättä jotain diplomaattista hyvinvoivaa perhettä, jota ei tämän maailman murheet kosketa. Näytelmä, jota esitätte syö voimat, kulissien kannattelu, roolisuorittaminen kasvattaa lapsistanne epävarmoja ja epäitsenäisiä. Heistä tulee niin erikoisia, ettei heitä saman ikäiset helposti ymmärrä oikein.
Sellaista se on. Ei ole oikein lohduttamiseen sanoja, tukiverkoton olen myös ja tilanne on ollut aina näin. Jos se lohduttaa, niin monella muullakin on samanlaista kuin sulla. Raskastahan se on.
Höh, sullahan on asiat hyvin. Olet saanut kaksi lasta ja ilmeisesti pidät miehestäsikin, joka tukee sinua. Harvinaisen onnekas tilanne.
Sisulla vain eteenpäin. Rutiinit pidätte ja itselleni auttoi ulkoilu ja musiikki joka ei ole sitä mollivoittoista. Yhdessä tekeminen myös. ja onneksi miehesi kanssa kaikki hyvin ja raha asiat ilmeisesti myös ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän. Ymmärrän niin kovin hyvin. Muuta en nyt osaa sanoa.
Tunnistan tuon mistä kirjoitat. Mulla tilanne näyttäytyy vielä selvänä kontrastina sen välillä, kun miehen lapsi on vuoroviikoin täällä ja vuoroviikoin on vapaus hengittää ja olla kotona ihan rennosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin se vaan menee. Laihana lohtuna se että muutaman vuoden päästä se 9-vuotias alkaa enemmän ja enemmän pyöriä kavereiden kanssa, nuorempi tietysti pieni vielä.
Kymmenen vuoden päästä helpottaa.
Terv. Saman kokenut
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan tuon mistä kirjoitat. Mulla tilanne näyttäytyy vielä selvänä kontrastina sen välillä, kun miehen lapsi on vuoroviikoin täällä ja vuoroviikoin on vapaus hengittää ja olla kotona ihan rennosti.
Toihan on luksusta, joka toinen viikko aikuisten kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olemalla aitoja ihmisiä näyttelemättä jotain diplomaattista hyvinvoivaa perhettä, jota ei tämän maailman murheet kosketa. Näytelmä, jota esitätte syö voimat, kulissien kannattelu, roolisuorittaminen kasvattaa lapsistanne epävarmoja ja epäitsenäisiä. Heistä tulee niin erikoisia, ettei heitä saman ikäiset helposti ymmärrä oikein.
Olen melko samaa mieltä tämän kanssa. Kyllähän lasten kuullen voi puhua ihan normaaleja asioita, myös sodista, politiikasta jne. Totta kai tietyt asiat jätetään aikuisten kesken puhuttavaksi ja tehtäväksi, mutta saattehan te olla ihan inhimillisiä ihmisiä lastenne edessä. Mitä tulee tuohon toisista pahaa puhumiseen, niin eihän asiaton ja parjaava puhe tietenkään ole hyvä malli lapsillekaan, mutta kyllä toisten ihmistenkin tekemisiä voi perustellusti kritisoidakin. Oletko miettinyt, miten hämmentyneitä lapsenne saattavat olla, kun muut ihmiset ympärillä - kaverit, media - suoltavat ties mitä asiattomuuksia toisista ihmisistä, mutta vanhempien suusta ei kuule pienintäkään kritiikkiä koskaan? Pyrkikää ennemmin siihen, että mallinnatte lapsillenne, miten negatiivisia tunteita, liittyivätpä ne maailman tilanteeseen tai toisiin ihmisiin, ilmaistaan rakentavasti, sen sijaan ettette ilmaisisi niitä ollenkaan. Lapsennekin kokevat jo nyt ja tulevat tulevaisuudessakin kokemaan paljon negatiivisia tunteita, ja heille pitää nimenomaan opettaa keinoja käsitellä niitä. Jos näyttäydytte "murheettomina" lapsillenne, heidän voi olla hyvin vaikeaa oppia käsittelemään negatiivisia tunteitaan ja myös puhumaan niistä teille, koska saattavat ajatella, että ne eivät kosketa teidän elämäänne.
En ymmärrä. Ennen vanhaan lasten kuullen puhuttiin ihan politiikkaakin. Kyllä minun lapsi tietää mitä mieltä olen monista asioista ja olen häntä valmistanut ihan maailmaa varten, en sillä asenteella että epämieluisia asioita ei ole olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemalla aitoja ihmisiä näyttelemättä jotain diplomaattista hyvinvoivaa perhettä, jota ei tämän maailman murheet kosketa. Näytelmä, jota esitätte syö voimat, kulissien kannattelu, roolisuorittaminen kasvattaa lapsistanne epävarmoja ja epäitsenäisiä. Heistä tulee niin erikoisia, ettei heitä saman ikäiset helposti ymmärrä oikein.
Olen melko samaa mieltä tämän kanssa. Kyllähän lasten kuullen voi puhua ihan normaaleja asioita, myös sodista, politiikasta jne. Totta kai tietyt asiat jätetään aikuisten kesken puhuttavaksi ja tehtäväksi, mutta saattehan te olla ihan inhimillisiä ihmisiä lastenne edessä. Mitä tulee tuohon toisista pahaa puhumiseen, niin eihän asiaton ja parjaava puhe tietenkään ole hyvä malli lapsillekaan, mutta kyllä toisten ihmistenkin tekemisiä voi perustellusti kritisoidakin. Oletko miettinyt, miten hämmentyneitä lapsenne saattavat olla, kun muut ihmiset ympärillä - kaverit, media - suoltavat ties mitä asiattomuuksia toisista ihmisistä, mutta vanhempien suusta ei kuule pienintäkään kritiikkiä koskaan? Pyrkikää ennemmin siihen, että mallinnatte lapsillenne, miten negatiivisia tunteita, liittyivätpä ne maailman tilanteeseen tai toisiin ihmisiin, ilmaistaan rakentavasti, sen sijaan ettette ilmaisisi niitä ollenkaan. Lapsennekin kokevat jo nyt ja tulevat tulevaisuudessakin kokemaan paljon negatiivisia tunteita, ja heille pitää nimenomaan opettaa keinoja käsitellä niitä. Jos näyttäydytte "murheettomina" lapsillenne, heidän voi olla hyvin vaikeaa oppia käsittelemään negatiivisia tunteitaan ja myös puhumaan niistä teille, koska saattavat ajatella, että ne eivät kosketa teidän elämäänne.
Lisäten vielä tähän omaan kommenttiini, että kyllähän teidän lapset, varsinkin tämä vanhempi heistä, törmää väkisinkin puheeseen sotatilanteesta esimerkiksi koulussa. Ette voi suojella lapsianne maailman pahuuksilta loputtomiin. Ajatelkaa avoin keskustelu kotonanne nimenomaan työkaluna luoda turvaa myös epätäydellisessä maailmassa. Ei kulissit teidän lapsia hyödytä ja opeta.
Mitenkö hoidamme? Lapset pelaa pleikkaa tai ovat tarhassa, niin...
http://www.x-caprice.com/bw/image/18a1af4042160006d7c8b162e09918b7.jpg
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jutelkaa viesteillä whatsappissa? Niin me tehdään. Välillä puhutaan englantia tai kiertoilmaisuilla:
Esim. " Nyt on aikamoinen meininki naapurimaan päälliköllä, pitäisköhän muuttaa Uuteen-Seelantiin, heh, heh." = Hurjia uutisia, ahdistaa tää sota.
" Jaahas, on tainnut unohtua vaatteet noilta." = Rasmuksen Laurilla oli UMK:ssa paljas ylävartalo ja juontajillakin paljasta pintaa, en oikein tykkää.
" Oli taas hieman haastavia kohtaamisia töissä. " = Taas se vidun Irmeli kiusasi siellä.
" Ei nyt ihan ole mun makuun... " = Hyi miten ruma!
Ootko feministi kuulostaa just sellaselta muitten ihmisten mädättäjältä. Miehes on munaton. Jos sillä olis munaa se sanois että nyt loppuu toi kitinä ja housut pois.
Eivät lapset ole noin naiiveja, ihan turha esittää mitään. Ei tarvi pelotella ihan joka uutisella, mutta selitä asiat kuten ihan kelle vaan järkevälle ihmiselle.
Koittakaa huolehtia että saisit säännöllisesti jutella aikuisen kanssa, edes puhelimessa, ilman että lapset kuulee
Vierailija kirjoitti:
Laita lapset isovanhempien luo.
Tukiverkottomalla ei ole isovanhempia ollenkaan elämässä mukana….
Vää vää. Mitäs läksit.
Kuulostaa siltä, että kun ei ole oikeita ongelmia niin jostain tehdään sellainen. Keskitytään vain tuohon asiaan niin siitä kasvaa elämää suurempi ongelma.