Lue keskustelun säännöt.
Syömishäiriötä?
27.02.2022 |
Olen pian 20-vuotias tyttö/nainen, mulla on ollut vähän ongelmia ehkä kehonkuvan kanssa nuorempana, ja jotain sellaista, että syön liikaa, nopeasti, ja toisinaan liiankin vähän.
Nyt viime aikoina se on mennyt niin, että syön herkkuja, jos niitä on tarjolla, koska kun "kerrankin saa", vaikkei tekisi mieli yhtään, syön silti, enkä välitä sillä hetkellä miten se vaikuttaa terveyteeni, mutta jälkeenpäin on paha olo tuosta, ja saatan vain syödä liikaa, enkä välitä taaskaan. Tuo saattaa kestää päiviä, ja sitten on päiviä, kun välitän paljonkin.
Tuntuu, että ajattelen koko ajan ruokaa, vaikken sitä varsinaisesti himoitse, siis koko ajan mietin mitä syön seuraavaksi jne. Tämä on erittäin turhauttavaa, ja asun siis vielä vanhemmilla, missä niitä herkkujakin on tarjolla. Katson asuntoja parhaillaan, mutta haluaisin silti jotain tukea siihen miksi se on ruoka, joka pyörii mielessä, jota pitää "ahmia", kun "kerrankin saa". Sen liiallisen herkuttelun jälkeen väsyttää, motivaatio katoaa kaikesta, en halua katsoa itseäni peilistä. Olen vielä normaalipainoinen, mutta kuinka kauan. Sanotaanko, että mulla on myös muita mt-ongelmia. Varaanko ajan ruokaterapeutille?
Kommentit (9)
Suosittelen ravintoterapeutilla käyntiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ajattelet, että et myöhemmin saisi syödä herkkuja?
En tiedä, olen jatkuvasti aloittamassa terveellistä elämää, ja tuo voi myös johtua siitä, kun muutamia vuosia sitten en juuri syönyt mitään, ja sen seurauksena verensokerit tippui niin alas, että meinasin soittaa ambulanssin, kun oli niin heikko olo, tärisin ja oksetti.
Ap
ei taida ruokaterapeutti enään riittää, tarvitaan kyllä jotain mielenterveysalan ammattilaista
Mene personal trainerille tekemään ruokaohjelma. Saat ihan uudenlaisen näkökulman siihen, miten tulisi syödä.
Kuulostaa kyllä syömishäiriöltä. Hyvä että olet tunnistanut oireesi. Seuraava vaihe on hakea apua niihin. Onnea tiellesi toipumiseen <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ajattelet, että et myöhemmin saisi syödä herkkuja?
En tiedä, olen jatkuvasti aloittamassa terveellistä elämää, ja tuo voi myös johtua siitä, kun muutamia vuosia sitten en juuri syönyt mitään, ja sen seurauksena verensokerit tippui niin alas, että meinasin soittaa ambulanssin, kun oli niin heikko olo, tärisin ja oksetti.
Ap
Tossa on varmaan sulla suurin ongelma. Ajattelet, että "terveelliseen elämään" ei kuulu herkut millään muotoa tai niitä saa syödä vain tosi harvoin. Itsellä oli sama nuorempana ja sairastuin bulimiaan. Aina oli se sama ajatusmalli "syön nyt niin paljon, että sitten ei tee mieli mitään pitkään aikaan ja sitten syön superterveellisesti pitkään". Ja eihän se ikinä kantanut, kun se terveellinen syöminen oli jotain 1000 kalorilla kituutusta
Paranin kunnolla vasta kun aloin sallia itselleni herkkuja oikeasti ja syödä säännöllisesti kunnon ruokaa. Aluksi söin joka päivä iltaruuan päälle jonkun pienen herkun. Jäätelö, suklaapatukka, pulla tms. Sitten alkoi tulla sitä, että no ei tee edes mieli. Sitten en ajatellutkaan että "pakko syödä, kun en tiedä milloin saa taas herkkuja" vaan "no hitto, tänhän voi syödä yhtä hyvin huomenna".
Nykyään syön ehkä kerran viikossa herkkuja, enkä koskaan oikeestaan mättämällä (mitä nyt joskus menee yli). Säännöllinen syöminen jos lipsuu niin sitten kyllä kusahtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ajattelet, että et myöhemmin saisi syödä herkkuja?
En tiedä, olen jatkuvasti aloittamassa terveellistä elämää, ja tuo voi myös johtua siitä, kun muutamia vuosia sitten en juuri syönyt mitään, ja sen seurauksena verensokerit tippui niin alas, että meinasin soittaa ambulanssin, kun oli niin heikko olo, tärisin ja oksetti.
Ap
Tossa on varmaan sulla suurin ongelma. Ajattelet, että "terveelliseen elämään" ei kuulu herkut millään muotoa tai niitä saa syödä vain tosi harvoin. Itsellä oli sama nuorempana ja sairastuin bulimiaan. Aina oli se sama ajatusmalli "syön nyt niin paljon, että sitten ei tee mieli mitään pitkään aikaan ja sitten syön superterveellisesti pitkään". Ja eihän se ikinä kantanut, kun se terveellinen syöminen oli jotain 1000 kalorilla kituutusta
Paranin kunnolla vasta kun aloin sallia itselleni herkkuja oikeasti ja syödä säännöllisesti kunnon ruokaa. Aluksi söin joka päivä iltaruuan päälle jonkun pienen herkun. Jäätelö, suklaapatukka, pulla tms. Sitten alkoi tulla sitä, että no ei tee edes mieli. Sitten en ajatellutkaan että "pakko syödä, kun en tiedä milloin saa taas herkkuja" vaan "no hitto, tänhän voi syödä yhtä hyvin huomenna".
Nykyään syön ehkä kerran viikossa herkkuja, enkä koskaan oikeestaan mättämällä (mitä nyt joskus menee yli). Säännöllinen syöminen jos lipsuu niin sitten kyllä kusahtaa.
Tuo ajattelu oli kyllä ainakin aiemmin. Nykyään en oikein osaa sanoa, olen jatkuvasti asettamassa tavoitteita, että kerran viikossa jotain pientä herkkua, tai että nyt voisin syödä jotain hyvää, ja sitten kun en onnistu, tai ne herkut ei olekaan maailmaani mullistavia, niin saatan syödä paljon kerralla "ihan sama"- asenteella, sitten taas se morkkis, ja ilo lähtee liikunnastakin, kun sekin "on turhaa" yhtäkkiä, jos on jo syönyt monien kalorien edestä.
Muistaakseni mulla oli joskus 17-vuotiaana lyhyt aikajakso, jolloin söin normaalisti miettimättä liikoja, ja aineenvaihdunta toimi, ja mieli oli hyvä.
Voisiko ravitsemusterapeutilta saada vaikka ruokailuohjeen?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ajattelet, että et myöhemmin saisi syödä herkkuja?
En tiedä, olen jatkuvasti aloittamassa terveellistä elämää, ja tuo voi myös johtua siitä, kun muutamia vuosia sitten en juuri syönyt mitään, ja sen seurauksena verensokerit tippui niin alas, että meinasin soittaa ambulanssin, kun oli niin heikko olo, tärisin ja oksetti.
Ap
Tossa on varmaan sulla suurin ongelma. Ajattelet, että "terveelliseen elämään" ei kuulu herkut millään muotoa tai niitä saa syödä vain tosi harvoin. Itsellä oli sama nuorempana ja sairastuin bulimiaan. Aina oli se sama ajatusmalli "syön nyt niin paljon, että sitten ei tee mieli mitään pitkään aikaan ja sitten syön superterveellisesti pitkään". Ja eihän se ikinä kantanut, kun se terveellinen syöminen oli jotain 1000 kalorilla kituutusta
Paranin kunnolla vasta kun aloin sallia itselleni herkkuja oikeasti ja syödä säännöllisesti kunnon ruokaa. Aluksi söin joka päivä iltaruuan päälle jonkun pienen herkun. Jäätelö, suklaapatukka, pulla tms. Sitten alkoi tulla sitä, että no ei tee edes mieli. Sitten en ajatellutkaan että "pakko syödä, kun en tiedä milloin saa taas herkkuja" vaan "no hitto, tänhän voi syödä yhtä hyvin huomenna".
Nykyään syön ehkä kerran viikossa herkkuja, enkä koskaan oikeestaan mättämällä (mitä nyt joskus menee yli). Säännöllinen syöminen jos lipsuu niin sitten kyllä kusahtaa.
Tuo ajattelu oli kyllä ainakin aiemmin. Nykyään en oikein osaa sanoa, olen jatkuvasti asettamassa tavoitteita, että kerran viikossa jotain pientä herkkua, tai että nyt voisin syödä jotain hyvää, ja sitten kun en onnistu, tai ne herkut ei olekaan maailmaani mullistavia, niin saatan syödä paljon kerralla "ihan sama"- asenteella, sitten taas se morkkis, ja ilo lähtee liikunnastakin, kun sekin "on turhaa" yhtäkkiä, jos on jo syönyt monien kalorien edestä.
Muistaakseni mulla oli joskus 17-vuotiaana lyhyt aikajakso, jolloin söin normaalisti miettimättä liikoja, ja aineenvaihdunta toimi, ja mieli oli hyvä.
Voisiko ravitsemusterapeutilta saada vaikka ruokailuohjeen?
Ap
Kyllä voi!
Miksi ajattelet, että et myöhemmin saisi syödä herkkuja?