Miten suhtautua lapseen joka ei hallitse vartaloaan normaalisti?

se toimintaterapeutti auttanut siihen, miten voi suhtautua?

tutkimuksista. Olisko täällä muilla jotain kokemuksia?

Suurin ongelma on proprioseptiikassa, lapsi ei esim. katsomatta hahmota missä asennossa keho on. Tämän takia hän on kömpelö, kaatuilee ja putoilee helposti. Luistelu, hiihto, pyöräily on vaikeaa. Myös esim. saksilla leikkaaminen on hankalaa kun lapsi ei hahmota paljonko voimaa liikkeeseen tulee.



Lisäksi hänellä on kosketusyliherkkyyttä, ongelmia tasapainossa sekä eräänlaista "yliherkkyyttä painovoimalle" (liukuportaissa huimaa, ei voi nojautua taaksepäin ilman huimauksen tunnetta jne.)



Ei hän toisia satuta, vain itseään. Ei kyllä ole koskaan tullut mieleeni miettiä että miten lapseen pitäisi _suhtautua_ vaan miten häntä voisi auttaa. Siihen saatiin toimintaterapeutilta hyvä ohjeita mm. leikkeihin. Suurempi ongelma on saada lapselle usko että hän on silti yhtä hyvä ja arvokas kuin toisetkin vaikka esim. on ainoa eskarilainen joka ei osaa ajaa pyörällä.



Suurin huolenaiheeni on kiusaaminen. Lapsi itse ei ole se ongelma vaan ympäristö, joka vaatii häneltä suorituksia joihin hän ei vain ole fyysisesti kykenevä.

häiriöitä ja diagnooseja....

kuin kehon hahmottaminen josta tulee tilanteita, että saattaa esim hypätä päälleni tai ei ymmärrä miten kovakouraisesti käsittelee pienempäänsä. Minä ikävä kyllä ajattelen, että miten tähän voi suhtautua, eli miten voin parantaa tätä meidän kotona oloa, ettei _koko ajan_ tarvitse varoa! Sitä tarkoitin suhtautumisella. Lapselle ei ole siis mitään muita mainitsemistasi, esim pyöräily, leikkaaminen jne onnistuu normaalisti.

ei motoriset tehtävät voi sujua moitteetta. Tuossa on nyt iso ristiriita.

Paperin leikkaaminen ja kaikki tällaset menee ihan normaalisti, mutta lapsi ei osaa mennä esim samaan asentoon kuin näytetään. ap