... ja silloin vapaa on taas Ukraina!
Kirjailija, runoilija ja poliittisesti aktiivi Elvi Sinervo kirjoitti nämä sanat sellitoverilleen jatkosodan aikana ollessaan poliittisena vankina Hämeenlinnan naisvankilassa.
(Kenestä vapaa? Venäläisistäkö? Natalia kertoo Natalia Tusula-Vereschjaginista, vakoojasta, venäläisen isän ja Hilda Tusulan tyttärestä. Natalia Tusula-Vereschjagin asui Ukrainassa nelisen vuotta parikymppisenä tyttönä.)
Natalia
Maa vieras on ja kylmä kevät sen
Natalia, sua paleltaa
Niin kaukana on ikäväsi maa
Jo tuoksuu yössä aistit huumaten akaasia
Taas kerro mulle maasta nuoruutes
Natalia, sua kuuntelen
Ja tunnen veres virran lämpöisen
Kun hehkuun jähmettyneen sydämes saa Ukraina!
Maa vieras on ja vieras kansa sen
Natalia, sua tunne en
Jaan osas vain, ja sellin kivisen
Ja unes kerran tuoksuu sullekin akasia
Vaan silmäis sinen viha tummentaa
Natalia, kun muistat taas
On vieras hävittänyt armaan maas
Vain koirat raunioita samoaa, oi Ukraina!
Niin vitkaan siirtyy varjo ristikon
Natalia, oi kuuletko?
Soi yössä rakentajain laulut jo
He palaavat ja silloin vapaa on taas Ukraina!
Kommentit (7)
Eikö tuo laulu ole pro-kommunistit, KOM-teatteri sitä ainakin on esittänyt?
Tämäkin on hyvä ajankohtainen stallaribiisi:
Hieno runo. Moniulotteinen. Mukana myös neljäs ulottuvuus: Aika. Tässä toinen:
Haluavatko venäläiset sotaa?
Sotaako voisi toivoa
neuvostokansa todella?
Vastatkoon niitty hiljainen
ja kuiske koivumetsien.
Ja haudoistansa kaatuneet
voivat antaa siitä todisteet -
uskothan heidän lapsiaan.
Ei sotaa toivoa,
ei sotaa toivoa
voi venäläiset milloinkaan.
Ei kärsinyt se armeija
vain oman maansa puolesta,
vaan jotta koko maailma
nukkuisi yönsä rauhassa.
Kun painaa päänsä pieluksiin
New York, Pariisi ja Wien,
unensa kertoo rauhallaan:
ei sotaa toivoa,
ei sotaa toivoa
voi venäläiset milloinkaan.
Osaamme kyllä taistella
mut emme anna toistua
sen painajaisen uudestaan,
kun veri peitti kaiken maan.
Te äitejänne kuunnelkaa
voi kai moni sen todistaa.
He teidät saavat uskomaan:
ei sotaa toivoa,
ei sotaa toivoa
voi venäläiset milloinkaan.
Ja työläisjoukot kansojen
sen tietää kaikkein parhaiten,
ne tuntevat sen vaistollaan:
ei sotaa toivoa,
ei sotaa toivoa
voi venäläiset milloinkaan.
Tätä laulua olen aina rakastanut. Hienot, hienot sanat!