Palvelukseen halutaan - kokki.

Tulen kotiin ja alan laittaa ruokaa, broilerin leikkeitä ja nuudelia. Huomaan, että tiskiallas on täynnä, ei yhtään puhdasta kattilaa ja uunivuokakin on altaassa. Viskaan viikonlopppuna tehdyt kiisselit roskiin ja tiskaan kattilan.



Lapset alkaa jo huutaa ruokaa, pinaattilettuja. Eivät jaksa odottaa ruuan valmistumista. Jälleen kerran sanon, että tänään on broileria ja nuudelia. Tulee vastaus, ei haluta sitä. Tiedän, että turhaan laitan ruokaa lapsille, ei se niille kelpaa, joten annan jälleen pinaattilettuja, kolmantena päivänä peräkkäin. Lapset ovat tyytyväsiä ja kylläisiä, mutta minua ahdistaa.



En tykkää yhtään ruuanlaitosta ja monesti mietin miksi edes vaivaudun. Ei me aikuiset tarvita iltaruokaa, mies tosin ottaa siitä ruuat seuraavan päivän lounaaksi.



Lapset syövät kotona todella yksipuolisesti, mutta minkäs teen. Yritän välillä tarjota erilaisia vaihtoehtoja, mutta roskiinhan ne menee. Isoimmalle lapselle sentään kelpaa muukin ruoka välillä, mutta hän voisi elää puurolla.



Olisi niin ihanaa kun kotiin tullessa saisi ruuat valmiina pöytään, joku olisi laittanut ne täällä valmiiksi tai lähettipalvelu toisi annokset ovellemme.



Voisipa ruokailun hoitaa jollain pillereillä. Sopisi meidän perheelle.