Miksi psykiatriset lausunnot keskittyy negatiivisiin asioihin?

Olen huomauttanut samasta asiasta ja aikamoista itsensä puolustelua se on sen jälkeen hoitavalla taholla. Keskitytään henkilön ongelmiin sen sijaan että etsittäisiin niitä voimavaroja ja henkilön omia kykyjä ratkaista ongelmiaan. Ei kai niillä ole oikeasti aikomustakaan auttaa asiakkaitaan koska mistään en ole saanut niin paljon vääntää kuin siitä että minä olen täysin eri ihminen mitä he on sinne kirjanneet.

Kiitos vastauksesta tuohon ylös! En koskaan valehdellut mitään ja kerroin asiat rehellisesti tai sen mitä halusin kertoa mutta se oli rehellisesti kerrottu. En sano että kaikki on puuta heinää mutta siellä on kyllä merkittäviä asioita jotka on aivan metsässä. Ja outoa on että lapsuuden sanotaan vaikuttavan ihmisen elämään kasvun ja kehityksen osalta. Nykyisin lapsia suojellaan ja etsitään hyvän lapsuuden eväitä. Minulla ei ole sanallakaan mainittu missään ettei minulla oikeastaan ole ollut edes lapsuutta. Ei yhdessäkään lauseessa. Keskitytään vaan kaikkeen huonoon ja siellä on jonkun omia tulkintoja jotka ovat kyllä aivan metsässä joiltain osin. Siis on kuultu väärin tai ei ole edes kuunneltu! -ap

Jos sanon suoraan niin osin ne lausunnot ovat aivan täyttä sontaa.

Jos tarkoitat esim B-lausuntoja, niin niillähän haetaan erilaisia etuuksia Kelasta. Monesti niissä keskitytään potilaan tilanteen huonoihin puoliin ja jopa liioitellaan niitä, jotta hakemus menisi paremmin läpi. Jos potilaasta tehtäisiin terve, ei etuutta heruisi.

Näin se tuppaa olemaan kaikenlaisilla terapeutilla ym,että keskittyvät vain ongelmiin ja jopa korostetusti. Jopa erään puheterapeutin lausunto lapsestani kuulostaa kuin olisi joku ihan vajakkilapsi, vaikka terapeutilla käy vain r-kirjaimen oikeaa ääntämistä opettelemassa.

No eikös siellä käydä sairauksien takia, eikä hengailemassa kivan tohtorin kera? Toki sairaallakin ihmisellä on eri puolia, mutta ei se liity siihen lääkärin lausuntoon että tämä tykkää palapeleistä, ja tuon mielestä kissanpennut on söpöjä.

Kyllä, ne katsotaan aina negatiivisen kautta.

Jos vaikka on omassa huoneessa lukemassa kirjaa, voidaan kirjoittaa, että on linnouttautunut huoneeseensa eikä suostu tulemaan sieltä ulos.

Mitä tarkoittaa mukava? Nauravaisuus nyt ei tarkoita yhtään mitään, itselläni on melkeinpä niin, että mitä enemmän ahdistaa, sitä enemmän lohkaisen vitsiä tulemaan. En missään nimessä halua ihmisten näkevän minua heikkona, koska tiedän että heikot jätetään laumasta.

Jos ihminen kykenisi itse ratkaisemaan ongelmansa, niin miksi hän vie paikan sellaiselta ihmiseltä joka sitä hoitoa tarvitsee? Monet joutuvat kerjäämään ja odottelemaan vuosia, ja jotkut sitten ilmeisesti vaan mukavasti naureskelevat.

Itselläni on psykan teksteissä todella suuria virheitä. Ja täysin vääriä tulkintoja.

Riippuu tietenkin ongelmasta miten ja mitkä kirjaukset vaikuttavat mihinkin.

Jos esim.masennus niin iloinen ja nauravainen voisi olla vähän...hmmm. Toki masentunutkin voi olla iloinen ja nauravainen. Sen hetken.

Sitten taas somatiikan puolella ongelmia voidaan vähätellä. Samoin voi käydä psykankin.

Omalla kohdalla on tehty "positiivisiakin" kirjauksia siinä vaiheessa,kun haluttu päästä eroon.

Riippuu myös esim. siitä, mitä sinusta on pyydetty. Jos psykologilta pyydetään lausuntoa tietystä tulokulmasta, hänen on sellainen tehtävä.

Ei jumalauta miten kijalla ihmiset ovat. Ei ortopedikään kirjota lausuntoa murtuneesta nilkasta mainiten, että onpa tosi kivat kynsilakat kumminkin.

Niinhän se kuuluu mennäkkin.Myös somatiikan puolella. Jos menet lääkäriin kipeän polven takia, lääkäri kirjaa kaiken negatiivisen, mitä polvikipu sinulle aiheuttaa, ja kuvailee tekstissä kaikki viat mitä polvesta löydetty. Niihin ongelmiinhan sitä apua ollaan hakemassa, ei siihen, mikä on kunnossa.

Kirjaamisessa pitäisi pyrkiä selkeyteen, ja helppoon luettavuuteen. On aivan turjaa ensin novellin verran kuvailla mikä kaikki on kunnossa, jasinne tänne ripotella tiedonmuruja siitä mikä se itse ongelma olikaan.

Säästetään aikaa ja keskitytään olennaiseen.

Omien ominaisuuksien ja asenteiden tunnustaminen on ensimmäinen askel kohti parantumista.

Mitä tulkintavaikeuksiin tulee, niin näyttöä vääristä diagnooseista löytyy mm. Aspergerin kohdalta todistetusti:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Aspergerin_oireyhtym%C3%A4#V%C3%A4%C3%A4r…

Psykiatri on lääkäri. Lääkäri keskittyy sairauksiin. Lääkärin lausuntoja mennään hakemaan, kun tarvitaan todiste siihen, että on oikeutettu sairauden takia hoitoon, eläkkeeseen tms. Psykiatri harvemmin edes hoitaa muuten kuin määräämällä lääkkeet. Kun haet vaikka Kelan korvaamaan terapiaan, niin auttaako siinä psykiatrin lausunto siitä, miten mukava olet? Terapeutti voi sitten varmaan sinua kannustaa, mutta ei se ole lausuntoja kirjoittavan psykiatrin tehtävä.

Vierailija kirjoitti:

Niinhän se kuuluu mennäkkin.Myös somatiikan puolella. Jos menet lääkäriin kipeän polven takia, lääkäri kirjaa kaiken negatiivisen, mitä polvikipu sinulle aiheuttaa, ja kuvailee tekstissä kaikki viat mitä polvesta löydetty. Niihin ongelmiinhan sitä apua ollaan hakemassa, ei siihen, mikä on kunnossa.

Kirjaamisessa pitäisi pyrkiä selkeyteen, ja helppoon luettavuuteen. On aivan turjaa ensin novellin verran kuvailla mikä kaikki on kunnossa, jasinne tänne ripotella tiedonmuruja siitä mikä se itse ongelma olikaan.

Säästetään aikaa ja keskitytään olennaiseen.

Psyykkisen sairauden seurantaan tulisi kyllä kuulua myös positiivisten voimavarojen seuraaminen. Sama kuin polvea kuntouttaessa, jos on annettu harjoituksia kotona tehtäväksi niin seurataan että onko niitä tehty. Ei pelkästään kysytä että sattuuko polveen vieläkin.

hullujen ongelmiA