Onko mahdollista, että isä ei tykkää lapsestaan?

Surullista ja harmillista mutta totta tällaisia miehiä ollut kautta aikain. - Isompi tabu ovat naiset, jotka eivät viehäty ja pidä lainkaan edes omasta lapsestaan, vaikka heitäkin on  ja on ollut kautta historian. - Oma kysymyksensä sitten on se, mistä tällainen vahvasti yksinkertaistaen: pitämättömyys johtuu ja tai on voinut saada alkunsa. 

Uskovainen mies

On.

Tietysti on, vaikka aihe onkin aika tabu. Jostainhan ne traumatisoituneet ja rikkinäiset ihmiset tulevat.

Onhan sellaisia naisiakin.

Mies vaistoaa ettei ole äpärän isä...

Tietenkin on. Tunnetuin esimerkki tästä on Jörn Donner joka jopa julkisesti puhui miten ei välitä tietyistä lapsistaan lainkaan. 

Lasteni isä on hylännyt lapset. Ei vastaa viesteihin, puheluihin. Ei pidä mitään yhteyttä. Suru lasten puolesta on suuri mutta minulle tämä henkilö on kuollut. Toivon hänelle yksinäistä vanhuutta728

Vierailija kirjoitti:

Tai tunnetko sellaisen miehen?

Isäni

Tunsin, biologisen isäni.

Ei kuulemma osallistunut yhtään vauvanhoitoon tai lastenhoitoon muutenkaan. Muistan olleeni joskus 6-vuotiaana 3v. veljen ja isän kanssa kotona, kun isä vahti meitä. No, hänpä veti makuuhuoneen oven kiinni ja meni itse nukkumaan, ärähti vielä, että älkää sitten häiritkö. Vahdinpa sitten eskarilaisena uhmakasta pikkuveikkaa varmaan useamman tunnin.

Muuten lapsuudessa hän kyllä osoitti kaikin tavoin, ettei pidä minusta, puheilla, ilmeillä, eleillä.

Biologinen isäni on eräs perhesurmaajana tunnettu ihminen.

Minä en tosin ole pitänyt häntä isänäni enää vuosiin.

Minun isäni ei pitänyt minusta.

On mutta en osaa sanoa miksi niin käy.

Kyllä sellaisia varmasti on. Toiset eivät ole lasta ollenkaan halunneet, ja joku voi nähdä lapsessa jotain sellaista mitä ei osaa itse käsitellä, ja siksi inhoaa. 

Minä kyllä pidän lapsestani ja hän on ihana tyyppi, mutta viimeksi tänään mietin, että kunpa pääsisi ajassa taaksepäin ja menemään aborttiin. Lapsi on jo aika iso, enkä ole ikinä kasvanut tähän hommaan jotenkin, aina kaivannut muualle ja katunut etten mennyt aborttiin. Tosin olen äiti, en isä. Ja lapsi oli ns. vahinko, aivan väärän miehen kanssa ja aivan liian nuorena.

Minun isäni ei ole koskaan ollut minusta kiinnostunut, kas kun olin väärää sukupuolta. Isäni ei ole koskaan edes halannut minua. 

Oma lukunsa on ne jotka eivät halunneet lasta ollenkaan. Mutta sitten nämä jotka halusivat ja silti inhoavat… en tiedä syytä.

Pedofiilithän ne lapsista tykkää!

En usko että kukaan tunnustaisi. Paitsi tuo Donner.

Toivon, että tämä ei mene sen enempää politiikan puolelle, mutta en malta olla jatkamatta. Viime vuoisen aikana yksi tunnettuimpia esimerkkejä on varmasti ollut Sanna Marinin isä. - Marinin vanhemmille tuli avioero ilm Marinin isän alkoholiongelman vuoksi, Marinin ollessa parivuotias.

Pm. Sanna Marin sai aikaan kohun kun hän ei osallistunut isänä hautajaisiin. Vaikka perustellusti voi kysyä, että miksi hänen olisi niihin pitänyt osallistua, jos tai kun hänen isänsä oli hänelle erittäin vieras henkilö. Pelkästään biologinen peruste ei siis ainakaan kaikille merkitse velvoitetta, että omaa vanhempaa pitäisi jotenkin ehdoitta rakastaa; kunnioittaa ja arvostaa. Ja miksi pitäsikään. - Marinin isällä olsi ollut vuosia aikaa yrittää luoda ja yrittää rakentaa suhdetta tyttäreensä.

Uskovainen mies   

Mun isä vihaa mua. On vihannut syntymästäni saakka.

Tiedän kyllä lapsensa hylänneitä miehiä.