Lue keskustelun säännöt.
Mikä älykkyyden muoto tämä on, vai onko kyse estetiikantajusta
21.02.2022 |
Joillakin ihmisillä ei ole esteettistä silmää, vaikka olisikin korkea äo. Mutta en ole varma onko tässä kyse estetiikasta vai mistä.
Näitten ihmisten musiikkimaku on usein hieman kehno (osa musiikista on jopa objektiivisesti huonoa, älkää takertuko tähän jos olette eri mieltä). Nämä samat ihmiset eivät osaa usein arvostaa laadukasta taidetta, vaikka jonkin verran taiteesta pitäisivätkin. Mutta kyse ei ole pelkästä estetiikasta, sillä jos nämä ihmiset omaksuvat jonkin uskonnon, on se uskonto yleensä epätaidokasta ja kömpelöä. Jos taas ovat ateisteja, heidän uskontokritiikkinsä on lapsen kengissä (huudellaan satukirjaa ja -olentoa ym).
Tuntuu, että nämä asiat menevät usein käsi kädessä. Vai onko kyse siitä, etteivät kaikki ole kovinkaan vaativia itseään kohtaan, eivätkä harrasta itsetutkiskelua, ja siten eivät kehity ajattelussaan ja esteettisissä mieltymyksissään? Vai eikö joillakin ole edes, älystä huolimatta, kykyä erottaa asioissa vivahteita?
Kommentit (10)
Luulen että ihmiset hahmottavat asioita eri tavoilla. Ihmisille maailma näyttäytyy eri tavoin. Värit, muodot, kokonaisuudet, äänet, äänteet, rytmit ja kaikki menee eri tavoin ihmisille aivoihin.
Sitähän aina luulee, että jokainen muu kokee kaiken kuten itsekin. Ei se ole totta.
En ihan ymmärtänyt miten se on lapsellista jos pitää ihmisen keksimiä tarinoita ja mielikuvitusolentoja satuihin verrattavina sepityksinä. Niinhän ne on.
Totta kai ne satuolennot voi jollekin olla tosi tosi tärkeitä ja rakkaita. Ihmisellä on uskonnon ja mielipiteen vapaus. Se ei koske pelkästään satuolentoihin uskovia. Ei voi olla niin, että vain satuolentoihin uskovilla on oikeus toitottaa näkemyksiään tosina, ja toisten pitäisi vaijeten leikkiä mukana.
Jos haluaa hieroa sepitteisiin perustuvia houreitaan toisten naamaan ja tuputtaa niitä, niin kyllä pitää antaa toisellekin oikeus ilmaista, että hei! Nuo on mulle satuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulen että ihmiset hahmottavat asioita eri tavoilla. Ihmisille maailma näyttäytyy eri tavoin. Värit, muodot, kokonaisuudet, äänet, äänteet, rytmit ja kaikki menee eri tavoin ihmisille aivoihin.
Sitähän aina luulee, että jokainen muu kokee kaiken kuten itsekin. Ei se ole totta.
En ihan ymmärtänyt miten se on lapsellista jos pitää ihmisen keksimiä tarinoita ja mielikuvitusolentoja satuihin verrattavina sepityksinä. Niinhän ne on.
Totta kai ne satuolennot voi jollekin olla tosi tosi tärkeitä ja rakkaita. Ihmisellä on uskonnon ja mielipiteen vapaus. Se ei koske pelkästään satuolentoihin uskovia. Ei voi olla niin, että vain satuolentoihin uskovilla on oikeus toitottaa näkemyksiään tosina, ja toisten pitäisi vaijeten leikkiä mukana.
Jos haluaa hieroa sepitteisiin perustuvia houreitaan toisten naamaan ja tuputtaa niitä, niin kyllä pitää antaa toisellekin oikeus ilmaista, että hei! Nuo on mulle satuja.
Mikään mitä usonnosta sanot eivät päde minuun edes etäisesti. Ensinnäkin uskonnossa ei ole ensisijaisesti kyse uskomisesta. Eikä jumala ole satuolento, vaan kyse on transendentista. Ei jumala ole olento, eikä se ole "olemassa", niin kuin me olemme olemassa. No, siinä olet oikeassa että kyse on taruista. Meillä taitaa vain olla erilainen suhtautumistapa tarinoihin. Sinun täytyy hioa tuota ateismiasi, niin saat uskottavuutta.
ap
Mikä tahansa, missä aivojen prosessointikyvyn erot asettavat ihmisiä suoriutumisen mukaisesti eri tasoihin on osa "älykkyyttä".
Siitä nimenomaan on kyse: aivojen prosessoinnin tehokkuudesta, millä taas on vaikutusta suoriutumiskykyyn, oli sitten kyse matemaattis-loogisuudesta, kielestä, esteettisestä hahmotuskyvystä, tilallisesta hahmotuskyvystä, kehollisesta hahmotuskyvystä/hallinnasta, musikaalisesta hahmotuskyvystä tai sosiaalisen vuorovaikutuksen prosessoinnista.
Tietenkin on vaikea täsmällisesti eritellä, mikä vaikutus esimerkiksi harjoittelulla kulloinkin on. Jos on pienestä asti harrastanut vaikka musiikkia tai shakkia, näillä voi tutkitusti olla vaikutusta aivoihin ihan rakenteelliselle tasolle asti. Jopa standardoidussa älykkyystestissä (äo) suoriutumista voi parantaa harjoittelulla (minulla vaikutus oli n. 10 pisteen lisäys).
Vierailija kirjoitti:
Mikä tahansa, missä aivojen prosessointikyvyn erot asettavat ihmisiä suoriutumisen mukaisesti eri tasoihin on osa "älykkyyttä".
Siitä nimenomaan on kyse: aivojen prosessoinnin tehokkuudesta, millä taas on vaikutusta suoriutumiskykyyn, oli sitten kyse matemaattis-loogisuudesta, kielestä, esteettisestä hahmotuskyvystä, tilallisesta hahmotuskyvystä, kehollisesta hahmotuskyvystä/hallinnasta, musikaalisesta hahmotuskyvystä tai sosiaalisen vuorovaikutuksen prosessoinnista.
Tietenkin on vaikea täsmällisesti eritellä, mikä vaikutus esimerkiksi harjoittelulla kulloinkin on. Jos on pienestä asti harrastanut vaikka musiikkia tai shakkia, näillä voi tutkitusti olla vaikutusta aivoihin ihan rakenteelliselle tasolle asti. Jopa standardoidussa älykkyystestissä (äo) suoriutumista voi parantaa harjoittelulla (minulla vaikutus oli n. 10 pisteen lisäys).
Hyvä vastaus. Ajatuksesi muistuttaa moniälykkyysteoriaa, johon kaikki eivät usko. Itse olen kuitenkin sillä kannalla, että älykyyttä on monenlaista. ÄO on tietysti helpompi mitata kuin monia muita kykyjä, mutta äo ei silti selitä kaikkia eroja. Jotkut ovat sitä mieltä, että on ÄO ja persoonallisuus yhdessä selittää kaiken, eikä muita älykkyyden muotoja ole, mutta itse epäilen tätä ajatusta.
ap
Ymmärrän mitä haet takaa ja olen samaa ihmetellyt itsekin, että kuinka tuo syvyys usein puuttuu, vaikka henkilö olisi jo aika pitkällä oivalluksessaan.
Oli kyse esim uskonnosta, hengellisyydestä, tai taiteista. Oman kokemukseni mukaan moni kuitenkin seuraa vertaisryhmäänsä, eikä luota omaan hahmotuskykyynsä ja omaan suoraan kokemukseensa, jolloin lopputuloksena on estetiikantajusta joka perustuu pitkälti tai ainakin osin jäljittelyyn. Eikö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän mitä haet takaa ja olen samaa ihmetellyt itsekin, että kuinka tuo syvyys usein puuttuu, vaikka henkilö olisi jo aika pitkällä oivalluksessaan.
Oli kyse esim uskonnosta, hengellisyydestä, tai taiteista. Oman kokemukseni mukaan moni kuitenkin seuraa vertaisryhmäänsä, eikä luota omaan hahmotuskykyynsä ja omaan suoraan kokemukseensa, jolloin lopputuloksena on estetiikantajusta joka perustuu pitkälti tai ainakin osin jäljittelyyn. Eikö?
Hyvä, selkeästikin tajusit mitä hain takaa. Siinä ei tosin välttämättä ole vikaa jos se jäljittelyn hylkää jossain vaiheessa, kun kehitystä on tapahtunut. Itsellänikin on nuorena ollut eri alojen guruja joiden oppeja ja ajatuksia olen, joskus orjallisestikin, seurannut. He ovat kuitenkin inspiroineet ja auttaneet eteenpäin. Tietysti jos iän myötä ei kehitystä tapahdu, kyse taitaa olla omasta kyvyttömyydestä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tahansa, missä aivojen prosessointikyvyn erot asettavat ihmisiä suoriutumisen mukaisesti eri tasoihin on osa "älykkyyttä".
Siitä nimenomaan on kyse: aivojen prosessoinnin tehokkuudesta, millä taas on vaikutusta suoriutumiskykyyn, oli sitten kyse matemaattis-loogisuudesta, kielestä, esteettisestä hahmotuskyvystä, tilallisesta hahmotuskyvystä, kehollisesta hahmotuskyvystä/hallinnasta, musikaalisesta hahmotuskyvystä tai sosiaalisen vuorovaikutuksen prosessoinnista.
Tietenkin on vaikea täsmällisesti eritellä, mikä vaikutus esimerkiksi harjoittelulla kulloinkin on. Jos on pienestä asti harrastanut vaikka musiikkia tai shakkia, näillä voi tutkitusti olla vaikutusta aivoihin ihan rakenteelliselle tasolle asti. Jopa standardoidussa älykkyystestissä (äo) suoriutumista voi parantaa harjoittelulla (minulla vaikutus oli n. 10 pisteen lisäys).
Hyvä vastaus. Ajatuksesi muistuttaa moniälykkyysteoriaa, johon kaikki eivät usko. Itse olen kuitenkin sillä kannalla, että älykyyttä on monenlaista. ÄO on tietysti helpompi mitata kuin monia muita kykyjä, mutta äo ei silti selitä kaikkia eroja. Jotkut ovat sitä mieltä, että on ÄO ja persoonallisuus yhdessä selittää kaiken, eikä muita älykkyyden muotoja ole, mutta itse epäilen tätä ajatusta.
ap
Sieltä moniälykkyysteoriasta oli ajatukseni "kopioitu", juu.
Minusta tuntuu ylipäätään hölmöltä kiistellä, mikä on sopivaa laittaa älykkyys-termin alle ja mikä ei, koska poikkeuksellisessa suoriutumisessa on aina kuitenkin kyse aivojen prosessointitehosta.
Mitä tulee persoonallisuuden tai temperamentin vaikutukseen, ne eivät tietenkään voi olla muusta aivotoiminnasta irrallisina olemassa, joten nekin voivat vaikuttaa suoriutumiseen. Ne vaikuttavat jopa silloin, kun ihminen suorittaa näennäisen abstraktia matemaattista tehtävää: neuropsykologiassa on aivokuvauksin osoitettu, että aivojen emotionaalinen prosessointi ei ole "pausella" silloinkaan. Niinpä mitään kaikesta muusta irrallista matemaattis-loogisuuttakaan ei voi olla olemassa kuin käsitteellisenä rakennelmana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän mitä haet takaa ja olen samaa ihmetellyt itsekin, että kuinka tuo syvyys usein puuttuu, vaikka henkilö olisi jo aika pitkällä oivalluksessaan.
Oli kyse esim uskonnosta, hengellisyydestä, tai taiteista. Oman kokemukseni mukaan moni kuitenkin seuraa vertaisryhmäänsä, eikä luota omaan hahmotuskykyynsä ja omaan suoraan kokemukseensa, jolloin lopputuloksena on estetiikantajusta joka perustuu pitkälti tai ainakin osin jäljittelyyn. Eikö?
Hyvä, selkeästikin tajusit mitä hain takaa. Siinä ei tosin välttämättä ole vikaa jos se jäljittelyn hylkää jossain vaiheessa, kun kehitystä on tapahtunut. Itsellänikin on nuorena ollut eri alojen guruja joiden oppeja ja ajatuksia olen, joskus orjallisestikin, seurannut. He ovat kuitenkin inspiroineet ja auttaneet eteenpäin. Tietysti jos iän myötä ei kehitystä tapahdu, kyse taitaa olla omasta kyvyttömyydestä.
ap
Olen samaa mieltä, taas :)
Eli olet aina ihan oikealla tiellä, koska kysehän on matkasta joka polveilee kuin joen uoma, soljuu nopeammin ja välillä hitaammin.
Se jäljittely putoaa pois automaattisesti, kun huomaa ettei se resonoi kuten ennen, eikö kyse ole ihan maun tai kokemuksen kultivoimisesta?
Ja olen itsekin seurannut muutaman vuoden yhtä gurua, joka antoi paljon, sitten taas toista ja sitten palasin takaisin alkuperäisen opettajan luokse, mutta oivaltaen ehkä entistä syvällisemmin, kiitos niiden etappien.
Eikö sama päde kaikessa? Oli viinien harrastaja? Saadessaan keskinkertaista viiniä tajuaa kuinka jokin toinen on parempi - jos sitä sanaa edes voi käyttää, koska ollaan ehkä eri akselilla kuin hyvä - huono.
Samoin musiikissa, oli genre mikä hyvänsä, samoin arkkitehtuuri? Visuaalinen kuvataide, runous, tanssitaide?
Varsinkin jos tuntee tekniikoita ja taustaa, niin ihan samoin kun on hengellisen opettajan vaikutuspiirissä, oivaltaa ennemmin tai myöhemmin kuinka perusoivallukset ovat siinä käsillä tai eivät.
Nuorempana etsin "hyvä ja sopivaa opettajaa", kunnes tajusin ettei sillä ole väliä, loppujen lopuksi. Koska loppujen lopuksi on kyseessä se oma oivaltaminen ja kypsyminen. Toki ehkä sopiva opettaja nopeuttaa prosessia ja tekee siitä miellyttävämmän, muttei aina.
Iän myötä tapahtuu kehitystä, menet vaan syvemmälle ja syvemmälle siinä mitä on, koska kuten tiedät se rentoutunut sallimus ja läsnäolo ilman pyrkimystä, on se oivalluksen äiti. Näin olen itse kokenut kun katson taaksepäin.
Katsohan itsekin, kuinka olet ihan eri paikassa kuin silloin aikanaan. Kehitystä on tässä ja nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän mitä haet takaa ja olen samaa ihmetellyt itsekin, että kuinka tuo syvyys usein puuttuu, vaikka henkilö olisi jo aika pitkällä oivalluksessaan.
Oli kyse esim uskonnosta, hengellisyydestä, tai taiteista. Oman kokemukseni mukaan moni kuitenkin seuraa vertaisryhmäänsä, eikä luota omaan hahmotuskykyynsä ja omaan suoraan kokemukseensa, jolloin lopputuloksena on estetiikantajusta joka perustuu pitkälti tai ainakin osin jäljittelyyn. Eikö?
Hyvä, selkeästikin tajusit mitä hain takaa. Siinä ei tosin välttämättä ole vikaa jos se jäljittelyn hylkää jossain vaiheessa, kun kehitystä on tapahtunut. Itsellänikin on nuorena ollut eri alojen guruja joiden oppeja ja ajatuksia olen, joskus orjallisestikin, seurannut. He ovat kuitenkin inspiroineet ja auttaneet eteenpäin. Tietysti jos iän myötä ei kehitystä tapahdu, kyse taitaa olla omasta kyvyttömyydestä.
ap
Olen samaa mieltä, taas :)
Eli olet aina ihan oikealla tiellä, koska kysehän on matkasta joka polveilee kuin joen uoma, soljuu nopeammin ja välillä hitaammin.
Se jäljittely putoaa pois automaattisesti, kun huomaa ettei se resonoi kuten ennen, eikö kyse ole ihan maun tai kokemuksen kultivoimisesta?
Ja olen itsekin seurannut muutaman vuoden yhtä gurua, joka antoi paljon, sitten taas toista ja sitten palasin takaisin alkuperäisen opettajan luokse, mutta oivaltaen ehkä entistä syvällisemmin, kiitos niiden etappien.
Eikö sama päde kaikessa? Oli viinien harrastaja? Saadessaan keskinkertaista viiniä tajuaa kuinka jokin toinen on parempi - jos sitä sanaa edes voi käyttää, koska ollaan ehkä eri akselilla kuin hyvä - huono.
Samoin musiikissa, oli genre mikä hyvänsä, samoin arkkitehtuuri? Visuaalinen kuvataide, runous, tanssitaide?
Varsinkin jos tuntee tekniikoita ja taustaa, niin ihan samoin kun on hengellisen opettajan vaikutuspiirissä, oivaltaa ennemmin tai myöhemmin kuinka perusoivallukset ovat siinä käsillä tai eivät.
Nuorempana etsin "hyvä ja sopivaa opettajaa", kunnes tajusin ettei sillä ole väliä, loppujen lopuksi. Koska loppujen lopuksi on kyseessä se oma oivaltaminen ja kypsyminen. Toki ehkä sopiva opettaja nopeuttaa prosessia ja tekee siitä miellyttävämmän, muttei aina.
Iän myötä tapahtuu kehitystä, menet vaan syvemmälle ja syvemmälle siinä mitä on, koska kuten tiedät se rentoutunut sallimus ja läsnäolo ilman pyrkimystä, on se oivalluksen äiti. Näin olen itse kokenut kun katson taaksepäin.
Katsohan itsekin, kuinka olet ihan eri paikassa kuin silloin aikanaan. Kehitystä on tässä ja nyt.
Juu, samoilla linjoilla ollaan. On myös tärkeää itse "elää" niitä ajatuksia, aatteita ja ideoita todeksi. Sitten kun itse on siinä uudessa maailmassa, oma utelias mieli tökkii sitä uutta ideaa/identiteettiä eri suunnista ikään kuin koettaakseen sen kestävyyttä. Usein se ei sitä tökkimistä kestä, ja tarpeeksi kauan kun oma sisäinen lakimies ja syyttäjä käyvät sotaa, sitä hylkää ajatuksen ja siirtyy seuraavaan. On kuitenkin tärkeää altistaa itseään epämieluisillekin asioille, siten niitä oppii ymmärtämään. En esim usko että ateisti voi täysin ymmärtää uskontoja ja tai erilaisia hengellisyyden muotoja, ellei itse ole kokeillut. Eihän sitä tiedä mitä autolla ajaminenkaan on ellei itse ole kokeillut. Sama pätee kaikkeen muuhunkin.
ap
ap
Yleissivistyksen puutetta minun mielestäni. Kaikkia ei myöskään kiinnosta esteettisyys, joten eivät ole sitä itsessään kehittäneet.
Ruuanlaitosta ja viineistä innostunut pikkuveljeni oli järkyttynyt, kun kerroin, että en ole kulinaristi. Syön mitä vain edes jotenkuten kelvollisesti valmistettua kasvisruokaa mukisematta. Tärkeitä, että on terveellistä ja ravitsevaa, maku tulee vasta kaukana perässä.