Miten kukaan jaksaa ruuanlaittoa - moni tuntuu jopa nauttivan siitä?

Kokkaan vain helppoja ruokia

Niin mikä kestää? Ei nälkäisenä kannata alkaa tekemään mitään monimutkaista ruokaa.

Meillä eletään niin eri aikataulussa kun itse teen yötyötä ja teinit on koulussa ja töissä ja mies yrittäjä että teen kaappiin valmiiksi lautasille annoksia joita on nopea laittaa mikroon. Samalla tyylillä teen eväät itselleni, terveellistä saa kasviksia paljon jne.

Minusta se on mukavaa ajanvietettä ja saa "palkaksi" hyvää ruokaa.

Sen takia syön usein puuroa, mikrossa valmistettua...

Ei kai sitä kukaan päivästä toiseen jaksakaan. 

Mä laitan usein useamman päivän ruuat samassa rytäkässä. Pakastimeen annoksia sitten isoista vuuallisista.  

Karjalanpaistia, makaronilaatikkoa, uunikalaa ja kaalilaatikkoa samoilla lämmöillä. Oheen helppoa parsakeittoa kattilallinen, niin jopas on useammaksi päiväksi syötävää vaihdellen. Joskus grilliltä tai valmispitsaa.

Ja teen yksinkertaista perussapuskaa, en viitsi (ja on kallista) kymmeniä eri mausteita ostaa ja ahdistavaa useita ainesosia pilkkoa tai raastaa. Pakastinaltaan wokkiainekset monipuolista, kun wokkaa eri raaka-aineiden kanssa.

Ei ruokaa kannata alkaa tekemään kun on kuolemassa nälkään, silloin ollaan jo myöhässä.

Minusta ruoanlaitto on mahtava harrastus, ja vuosien saatossa olenkin kehittynyt jatkuvan (puolipakollisen) harjoittelun ansiosta varsin hyväksi. Hauskinta on kun kykenee ilman etukäteissuunnitlemaa vääntämään herkullisen päivällisen perheelle jääkaapista löytyvistä jämistä, vieläpä ennätysajassa. Melkein kuin urheilusuoritus😀.

Toki hauskaa on myös tehdä fiinimpää pitkään ja hartaasti suunnitelman kanssa mutta jotenkin tuo arjen pelastaminen halvalla ja nopeasti on se mun bravuuri. Parasta on kun tekee neljää viittä asiaa samaa aikaa ja jotenkin kykenee pitämään koko homman järjestyksessä niin että kaikki valmistuu samaa aikaa. Ei synny ruokahävikkiä, pääsee käyttämään omaa kekseliäisyyttään ja yllättämään kaikki positiivisesti.

Huvinsa kullakin, meitä on moneen junaan. Itse vihaan urheilua.

Nii, on se vaan jännä kuinka erilaisia me ihmiset olemme.

Minusta se on mukavaa. Laitan kynttilät palamaan, jotain hyvää jazzia soimaan ja rupean kokkailemaan. Kivempi vielä jos on tulossa vieraita.

Ruuanlaiton idea on juuri siinä että siinä kestää, pitkään. Lisäksi säästää usein rahaa.

Työttömänä ihminen tarvitsee elämänrytmiä. Rutiineja, jotka toistuvat ja joihin menee aikaa.

Ruuanlaitto on yksi tällainen.

Minäkään en pidä ruoanlaitosta, ihan vain pakon vuoksi teen eli perheeni vuoksi. Perjantaina pidetään pizza tms päivä. Viikonloppuisin mies kokkaa. Näin on saatu arki vähän mielekkäämmäksi minun näkökulmastani.

Kuole nälkään uuvatti!

Jon mun mies ei olisi innokas ruoanlaittaja, eläisin pelkällä salaatilla.

Luovuuden käyttö kokatessa on ihan parasta. Kubn oppii jo reseptiä vilkaistessa näkemään miten sitä voi varioida.

Mä nautin hyvästä ruuasta ja sen tekemisestä.

Tänään tein ylijäämäperunoista röstejä lounaaksi ja lopuista rieskoja. Illemmalla teen vielä makkarakeittoa kun sain kunnollista salciccia makkaraa. Ja suunnittelen jo huomisia herkkuja:)

Laitan ruuan pannulle (avokeittiö), laitan vettä sekaan välillä. Ensin 4 säädin ja sitten jätän 3:lle. Ruoka hautuu /paistuu itsekseen. Olen koneella ja vahdin samalla. Välillä sekoitus. Toimii myös kattilassa. Liesi on keraaminen liesi, ei tietoa miten sama toimisi muilla liesityypeillä ilman ongelmia. Pitää olla kuitenkin tarkka vahtiessa, myös uunin kanssa.

Ruoanlaitto on mukavaa ja rentouttavaa puuhaa. 

Ihmiset nyt vaan ovat erilaisia ap. Koita tajuta. Itse en lainkaan ymmärrä valmismaksalaatikon syöjiä.

No, minulle se on luova harrastus josta satun nauttimaan niin kuin vaikka maalaus tai nikkarointi.

Onko yllätys, että eri ihmiset pitävät eri asioista?