Coitus interruputus savonmaalla jos siihen asti koskaan pääsevät

Savossa se on vaan jännät ajat kun odotellaan lumien sulamista jotta päästään leikkaamaan ruohoa. Savolainen rakenuskulttuuri on kehittänyt perinteistä suomalaista rakentamista ja arkkitehtuuria siten, että katolle jää aina vähintäänkin minimissään metrin verran lunta jota sitten koukitaan erilaisin rensselein astaloin tai muuten vain jännityksellä seurataan ehtiikö tuo tulla ilmojen lämmitessä itse alas sillä aikaa kun käydään aamupaskalla. Tietenkin savolainen lumenvihaaja rakastaa tuota itsestään luonnon kiertokulkuun palaavaa ainetta niin intohimoisesti, että jättää vakituisen työpaikkansa ja alkaa työkseen tehdä lumitöitä. Ruoho ei ole vielä niin haastavaa, mutta kunhan saa aukkohakattua metsät ja kylvettyä muutaman sata hehtaaria heinälle niin eiköhän kesäksikin riitä noiduttavaa kun ruohonleikkurista puhkeaa kumi. Kummallisen vähän savolaiseen elämään liittyy näkyvää erotiikkaa, vaikka toisinaan vähän jonkun naisoletetun persiistä otetaan kuvaa niin varsinainen eroottinen liikehdintä on useinmiten oman persvaon vilkuttelua ja kannonpäässä istuskelua ulkoruokinnassa silavanpala suupielessä. Sinänsä taitavaa kansanosaahan tuo on kun onnistuu tekemään olemattomasta lähes turhasta itselleen leivän tekemättä mitään hyödyllistä mutta hikipäässä ahkeroiden