Onko sinullakin hoivaa tarvitseva vanhus ?

Ei ole. Onneksi. Omat vanhempani ovat 80-vuotiaita, äiti muistisairas, mutta eivät halua apua ja enemmänkin suuttuvat jos me lapset ollaan huolissamme.

On, kaksin kappalein. Aika raskasta on, vaikka me sentään asumme suht lähellä vanhuksia. Nyt alkaa tajuta, miten kehnosti vanhusten asiat on Suomessa hoidettu, ja kotona silti pitäisi pärjätä kunnes kuolema korjaa.

Tein tuota niin pitkään ja tiiviisti ettei itselleni kertynyt juuri mitään eläkettä vaikka koko ajan olisi ollut itsellä hyvä työ. Apua oli mahdoton saada tai se oli olematonta. Sen jälkeen ja osittain samalla jatkuvaa apua tarvitseva lapsi ja nuori. Vaikka lopulta vähän helpottikin väsymys ei enää väisty.

On ja ei. Vanhempani ovat jo yli 90-vuotiaita ja tarvitsevat joissain asioissa läheistensä apua, mutta pääsääntöisesti pärjäävät itse. Olen kyllä paikalla, kun isä esim osallistuu taloyhtiön yhtiökokouksiin tai heillä on lääkärin kanssa etävastaanotto, varmistamassa, että kaikki toimii. Ruokien tilauksen kotiinkuljetuksella opetin isälleni jo muutama vuosi sitten. "Nuoriso-osasto" eli vanhempieni lapsenlapset hoitavat lumityöt ja kantavat esim painavammat roskat roskikseen. Tällaisilla keleillä, kun isä ei pääse rollaattorin kanssa liikkumaan ulkona, haen heidän postinsa ja vien roskat. Kävelen kuitenkin kolme kertaa päivässä heidän postilaatikkonsa ja kotinsa ohi, kun vien koiraani ulos, joten ei ole ongelma hoitaa em asioita.

On, kaksikin. Toinen on äitini, toinen isäpuoleni. Yksin heitä yritän auttaa (sisarukset kaikonneet). Eikä heillä eikä mullakaan mene hyvin. Kyllä yhteiskunnalta tukea saa jos on varaa maksaa. Siivousta jne. 

Vierailija kirjoitti:

On, kaksin kappalein. Aika raskasta on, vaikka me sentään asumme suht lähellä vanhuksia. Nyt alkaa tajuta, miten kehnosti vanhusten asiat on Suomessa hoidettu, ja kotona silti pitäisi pärjätä kunnes kuolema korjaa.

juuri näin. Ei sitä ennen tajua kunnes läheltä näkee. Kotona pitäisi pärjätä. Ja jos on pienituloinen (tai just ja just eläkkeen suhteen väliinputooja) niin taloudellisestikin tiukkaa. kaikkea saa mutta rahalla. 

Hoitoon pääsy on ainakin täällä Turussa ollut todella kiven takana. Kunto heikkenee silmissä, mutta jonot geriatrille ovat kuukaisien pituiset (ja jo sen lähetteenkin saaminenkin kesti). Varmasti koronakin on asiaan vaikuttanut, mutta eihän se niin saisi olla, että kaupungin ohje on: "voisitte tietysti mennä yksityiselle".

Äitini on 82 eikä aina onnistu laskujen maksamisessa, vaikka ihmeen hyvin netissä pyöriikin. Ei tarvitse hoivaa, mutta tarvitsee aina välillä apua. 

Äidilläni on Alzheimerin tauti, MMSE-pisteet 10/30. Hän ei enää tunne kotiaan kodikseen, on jatkuvasti lähtemässä lapsuudenkotiinsa, kyselee samoja asioita uudelleen ja uudelleen, ei osaa sytyttää valoa kun tulee pimeää, ei tiedä missä wc on. Minä hoidan kaikki paperi- ja pankkiasiat, hammaslääkärikäynnit, kauppa- ja apteekkiasiat, valvon ruokailut ja lääkkeet, siivoan ja pyykkään. Kotihoito käy avustamassa hygienian hoidossa ja mittaamassa verenpainetta. Äiti on nyt saanut päätöksen hoitokotipaikasta, mutta milloin se päätös toteutuu käytännössä, sitä ei kukaan tiedä.

Rakkaat kanssapalstailijat: Katsokaa ajoissa, että vanhuksenne (ja samalla vaikka omatkin) toiveet on kirjoitettu ylös, ennen kuin on liian myöhäistä. Edunvalvontavaltuutus ja hoitotahto!