Mikä siinä on että ihastun jatkuvasti "kovempiin" tyyppeihin kuin mitä mieheni on?

Olin kuten sinä, mutta jaksoin odottaa tarpeeksi haastavaa miestä. Kiltti alistuva poikaystävä sai jäädä heti kun löytyi tarpeeksi haastetta antava mies. Yhdessä oltu nyt tasan 20 vuotta ja valinta oli oikea. Tosin senhän tietää vasta jälkikäteen.

sun oma isä on/ oli? Ei siis niinkään isänä vaan miehenä. Onko tässä jokin kytkös?

Ainahan sanotaan, että naiset etsivät alitajuisesti isänsä kaltaista puolisoa, hyvässä ja pahassa.

Itse valitsin puolisokseni isäni täydellisen vastakohdan, mutta tunnen kieltämättä vetoa isäni kaltaisiin "kovempiin" miehiin.

Että jos se pitää paikkansa, että haluaa samanlaisen miehen kuin oma isä, niin sitten olen valinnut oikein. Nuorempana ihastuin aina tällaisiin hiljaisempiin tyyppeihin. "Kovien" tyyppien haikailu alkoi vasta kolmekymppisenä :-/. Onko tämä vain vaihtelunhalua pitkässä suhteessa vai miten voi mieli muuttua näin? Kun aloin olla mieheni kanssa, en moneen vuoteen voinut arvata, että alkaisin haikailla tällaisia :((.



ap

Mä olen kyllä ihastunut aina enemmän sellasiin "koviin" tyyppeihin mutta sitten kuitenkin päätynyt aina "nössöön".

Mä olen ajatellut että mä olen sitten taas itse liian "nössö" näille "koville"tyypeille.

Varmaan huonolla itsetunnollakin osuutta asiaan...



Ainahan sitä sanotaan että tytöt valitsevat isänsä kaltaisen miehen ja taas miehet valitsevat äitinsä kaltaisen naisen.

tilanne minullakin. Mieheni on maailman kiltein ja ihanin mies, hakisi vaikka kuun taivaalta jos pyytäisin, ja olen todella rakastunut ja kiintynyt mieheeni. Siltikin ihastun helposti muihin, miestäni nuorempiin, lihaksikkaampiin, "kovempiin" miehiin. Olen kuitenkin nuorempana seurustellut niin monen huonon miehen kanssa, että nyt tiedän löytäneeni sellaisen aarteen mitä ei kannata päästää käsistään. Ja tiedän että ihastuksia tulee ja menee, mutta yritän olla välittämättä niistä ja muistaa että kun se ihastus menee ohi, ihastun taas omaan mieheeni uudestaan. Mies ei tiedä että ihastun muihin miehiin, en halua loukata. Tiedän että mies ei edes ajattele muita naisia, eikä varmasti ihastuisi koskaan keneenkään.

että isäni on myös kiltti ja "nössö", niin kuin miehenikin.

On täysin normaalia, että ihastuu ns. koviksiin. Se kuuluu suorastaan naisen biologiseen olemukseen, että ensin ihastutaan kilttiin mieheen joka on hyvä isä lapsille. Hänelle tehdään ensimmäinen lapsi.



Sitten "kovemmat" miehet alkavat kiinnostaa ja tehdään loput lapset muille kuin omalle miehelle.



Evoluution kannalta naiselle on järkevää tehdä lapsia näille ns. alfa-uroksille mutta perheen huoltajaksi tarvitaan toisenlainen mies.

oli juttu uskollisuudesta, ja siinä sanottiin näin: "Hiukan ennen ovulaatiota , kaikkein hedelmällisimpinä päivinään, naiset haluavat seksikumppaneiksi miehekkäämpiä, symmetrisempiä ja dominoivampia miehiä kuin kierron muissa vaiheissa. Sama ihminen ei välttämättä ole lupaavin elämänkumppani ja houkuttelevin lisääntymiskumppani. Poimimalla rusinat pullasta voi hankkia jälkeläisille sekä hyvän ja vaihtelevan perimän että kunnollisen huoltajan. Näin paranee mahdollisuus että ainakin osa heistä jää henkiin ja aikanaan lisääntyy."



Olen oppinut pääsemään paremmin yli ihastuksista, kun tiedän että ihastukset eivät liity mitenkään tunteisiin, eikä ihastuminen tarkoita että olisin väärän miehen kanssa. Se on vain biologiaa.

Evoluutio ajaa sinua alfa-urosten syliin.



Älä ole niin kova itsellesi, kyllä sitä saa olla muihinkin miehiin ihastunut.



Olet seesteisesti ja järkevästi naimisissa, ole onnellinen ja tyytyväinen. Pesän aukolta voit turvallisesti kuolata "karvaisia" tosimiehiä.



Hyvää elämää sinulle!

Ihminen ymmärtää usein asian arvon vasta kun sen menettää. Pidä vain kiinni miehestäsi, ei tuo niin vakavaa ole!!!



T: Kohta 20 vuotta saman turvallisen miehen kanssa ollut ;)