Tunnen vapautta päättyneestä ihmissuhteesta. Saanko tuntea? Onko sinulle käynyt niin? Mitä tunsit?
Ymmärsin monien tapahtumien kautta ja miettien vuosien aikaisia tapahtumia, hetkiä yhdessä, miten vaikea ja hankala ihminen oli. On niin kevyt olla ja hengittää vapaasti, kun tiedän, että hän ei kuulu enää minun elämääni. Asiat vain joskus selviävät myöhään, jopa liian myöhään, mutta myös loksahtavat kohdilleen hyvään ja sopivaan aikaan.
Kommentit (12)
Muistan edelleen sen huojennuksen tunteen, kun sain eron ensimmäisestä aviomiehestäni. Aamulla ensimmäisenä ajattelin, että miten on niin mukavaa herätä uuteen päivään. Sitäkin ratkaisua lykkäilin liian pitkään.
Myös muutaman ns. ystävän taakse jättäminen on ollut helpotus.
Puoliso, vanhemmat, lapset, ystävyys, tuttavuus, sukulaisuus ja kaikki ihmissuhteet pitäsi olla sellaisia, että sinä itse voit hyvin ja myös muut ympärillä voi hyvin. Kaikilla ihmisillä ei ole silmää hyvälle toiminnalle. Paikka voi olla koti, ystävän tapaaminen, työpaikka, sukulaissuhteet. Jos näissä jossain alkaa olla hankalia ihmisiä, niin ei se kiva ole kenellekkään.
Samanlaisia fiiliksiä eli 10 vuotta sitten päätin lapsuudesta asti jatkuneen ystävyyden, joka ei varmaan koskaan ystävyyttä ollutkaan. Se olisi pitänyt päättää jo aikaisemmin, mutta opinpahan monta asiaa. Toivon kuitenkin tuolle ihmiselle kaikkea hyvää ja nykyään muistelen myös hyviä hetkiä hänen kanssaan joskus.
Saa tuntea. Moni ei edes vaikeana tyyppinä ymmärrä mitä stressiä voivat toisille ihmisille aiheuttaa. Eikä heitä kyllä kiinnostakkaan. Eivät edes halua kysyä, mitä toiselle kuuluu, joka on tärkeä asia. Ystäväni usein pohtii kaikkien sanomisia todella pitkään ja hänelle se on tosi kova paikka. Itse en niinkään pohdi, mutta mietin aina miltä toisesta tuntuu.
Huonot ihmissuhteet eivät palvele ja niistä pitää jättäytyä. Sen tein👍
Oltiin varmaan toistemme kavereita. Tunne on molemminpuolinen, oli huojentavaa, kun sinusta ei enää kuulunut. Kanssasi oli vaikeaa jo vuosia, en vain saanut itse lopetettua ystävyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Oltiin varmaan toistemme kavereita. Tunne on molemminpuolinen, oli huojentavaa, kun sinusta ei enää kuulunut. Kanssasi oli vaikeaa jo vuosia, en vain saanut itse lopetettua ystävyyttä.
No anna sitten vinkki, jos tunnetaan. Luulen, kyllä ettei meistä ole tämä tarina.
Olen kuvannut eroni jälkeisiä tunteita samaksi kuin miltä Virosta tuntui Neuvostoliiton sorron jälkeen.
Ikävä kyllä suomalainen yhteiskunta vaan on sellainen että lastani en enää ole nähnyt. Silti ottaisin eron uudelleen - niin kova oli kokemus.
Vapaus on ihana tunne. Vaikeat, uhmakkaat, valehtelevat ja syyttä syyttelevät ihmiset jäävät minun elämästä aina pois.
Saa varmasti tuntea. Myrkylliset ihmissuhteet ovat usein liian pitkiä. Ihminen ei jotenkin jätä ihmissuhdetta, vaikka pitäisi. Se voi olla parisuhde, ystävyys, kaveruus.