Jos 2 v lapseni kuolisi, tappaisin itseni.

Itselläni kalome lasta, ja jos yhdenkion menettäisin niin tuntuisihan se omankin elämän lopulta. Kuitenkaan en voisi isteäni tappaa, tarvitsisivathan muut vielä minua.

Ajatteletko, että se kuvaa kuinka plajon lastasi rakastat, ja äidit jotka eivät puhu noin välittävät lapsistaan jotenkin vähemmän?



sitäkö lapsesi myös haluaisi?

Mene terapiaan. Tuo ei ole normaalia.

Kun mun vauva kuoli, niin kyllä hetken aikaa harkitsin itsemurhaakin. Sitten tuli kuitenkin se tunne, että se olisi niin itsekästä ja kohtuutonta vanhempia lapsiani kohtaan. Nyt tuntuu siltä, että miten saatoin ajatellakaan.

Ja heidän takiaan olen erossakin jaksanut monesta läpi. Mutta nyt ajatellut tuosta pienestä ihmisestä, joka niin rakas, että jos hän kuolisi niin minkä arvoista oikeasti elämä on. Ja voiko jossain raja tulla vastaan. No nämä vain mietelmiäni. Ap

kun minun toinen lapsi kuoli synnytyksessä ja oma henki oli myös mennä, niin olin onnellinen että en itse kuollut, vaikka jonkun kerran ajattelin että olisi ollut parempi itsekkin kuolla. Mutta en olisi ikinä voinut jättää esikoistani äidittömäksi ja hänen takia oli pakko jatkaa elämää.

lapset eivät ole yhtä rakkaita?

raja mitä kipua kestää? Ap

mutta itsemurha on äiti-ihmisellä poissuljettu ajatus, se ei ole edes vaihtoehto.

Kuinka paljon isompien lasten tulisi kestää kipua, pienemmän sisaruksen menetys ja päälle äidin menetys?



Isompien lasten tuska olisi vieläkin suurempaa, jos menettäisivät äidinkin.. Olisi liian itsekästä, vaikka pienen lapsen menetys ajatuksenakin on kammontavinta mitä elämässä voisi ikinä sattua.

6

mulla kolme lasta ja kaikki yhtä rakkaita, mutta jotenkin toi kaks vuotias on yli-ihanassa vaiheessa. Kauhulla mietin,millaisia kusipäitä maailmassa on, pedofiilejä, yms,jos mun ihanalle pienelle kävis jotain, tuntuu et sitä ei kestäis..

Meilläkin kaksivuotias on ihanassa iässä.. Kova höpöttämään ja laulamaan :)

Ja toisinaan kietoo kädet kaulaan ja sanoo: äiti, mä rakastan sua! Niin ihana...

miten toimii kun joku läheinen kuolee yllättäen. Siinä menee niin sekaisin, ett juu, voi tappaa itsensä, samoin voi punata huulensa ja painua lähikauppaan hakemaan MeNaisia. Suuren surun kohdatessa on aika arpapeliä miten käyttäytyy.

Selvitkööt sekä pikkusisaruksen että äidin kuolemasta?



Itsekäs PASKA olet!

mutta en minä varmaan itseäni tappaisi. Vaikka en tiedä miten eläisinkään :(

Komppi tuolle, että ei voi tietää miten käyttäytyy jos menettää oman lapsensa. Meiltä on myös vauva kuollut ja itsemurha-ajatuskin kävi päässä. Mikäli olen ymmärtänyt tukiryhmässä, niin se ei ole tavaton ajatus ollenkaan. Siinä alun sokissa saattaa tuntua jopa siltä, että entä jos tappaisi muutkin perheestä ja oltaisiin yhdessä taivaassa.



Meilläkin sitten vanhempi lapsi on ollut se oljenkorsi, joka pakottaa pitämään itsensä elämässä kiinni.

raja mitä kipua kestää? Ap

ei ap:n tunnustus tarkoita, että hän oikeasti tekisi niin.



Oman lapsen kuollessa varmasti päähän pälkähtää vaikka millaisia ajatuksia ja tunteita.