Miten olette saaneet teinipoikanne kiinnostumaan rättikässästä?

Kertomallla että kato enennvanhaa fiksummat ihmiset selvisivät tääällählvetissä sillä että heillä oli useampi kerrasto päälllään. SIitä se lähtee. Opettele ompelemaaan.

Oma teinipoikani inhosi, normaali nuori. 😁 Aika naurettavaa, että nykymaailmassa käsitöiden pitää ylipäänsä olla pakollisia. Valinnaisiksi aineiksi kuuluisivat.

Koulu ei tässäkään suhteessa seuraa aikaansa.

Vierailija kirjoitti:

Oma teinipoikani inhosi, normaali nuori. 😁 Aika naurettavaa, että nykymaailmassa käsitöiden pitää ylipäänsä olla pakollisia. Valinnaisiksi aineiksi kuuluisivat.

Koulu ei tässäkään suhteessa seuraa aikaansa.

Meillä meni syksyn puukässä ihan hyvin mutta kevään röttikässä ei. Ap

Ainakaan en vähättelisi oppiainetta nimittämällä sitä rättikässäksi. Asenne opitaan kotona. Sitä paitsi ei kaikesta tarvitse innostua ja pitää, mutta hommat voi silti hoitaa asiallisesti.

Vierailija kirjoitti:

Ainakaan en vähättelisi oppiainetta nimittämällä sitä rättikässäksi. Asenne opitaan kotona. Sitä paitsi ei kaikesta tarvitse innostua ja pitää, mutta hommat voi silti hoitaa asiallisesti.

Juuri saman olin tulossa kirjoittamaan. Voin vain kuvitella, mitä muita ääliöasenteita ap opettaa lapselleen.

Meillä ei ollut mitään ongelmia pojan kanssa. Mutta emme olleetkaan iskostaneet häneen etukäteen negatiivisia asenteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma teinipoikani inhosi, normaali nuori. 😁 Aika naurettavaa, että nykymaailmassa käsitöiden pitää ylipäänsä olla pakollisia. Valinnaisiksi aineiksi kuuluisivat.

Koulu ei tässäkään suhteessa seuraa aikaansa.

Meillä meni syksyn puukässä ihan hyvin mutta kevään röttikässä ei. Ap

Anna pojan olla, kunhan nyt jotenkin sen saa suoritettua jollain numerolla.

Kaikista aineista ei tarvi pitää, eikä kukaan itse asiassa pidä kaikista kouluaineista yhtä paljoa. Toisilla arvosanoilla ja oppimisella on vaan isompi merkitys jatkon kannalta kuin toisilla.

Hyvähän se on oppia napin ompelemaan ja paidan silittämään, mutta jos se sukan neulominen ei kiinnosta, niin ei sitä kukaan muukaan myöhemmin vapaaehtoisesti tee, jos ei siitä tykkää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakaan en vähättelisi oppiainetta nimittämällä sitä rättikässäksi. Asenne opitaan kotona. Sitä paitsi ei kaikesta tarvitse innostua ja pitää, mutta hommat voi silti hoitaa asiallisesti.

Juuri saman olin tulossa kirjoittamaan. Voin vain kuvitella, mitä muita ääliöasenteita ap opettaa lapselleen.

Samaan minunkin huomioni kiinnittyi. Minulla on suvussa erinomaisia käsityöläisiä, eikä tulisi mieleenikään käyttää heidän toimistaan noin halventavia nimityksiä.

Ap, sen jälkeen, kun olet poistanut "rättikässän" omastasi ja poikasi sanavarastosta, etsi jokin käytännön tehtävä, joka saisi tekstiilityöt tuntumaan tarpeellisilta. Erääseen teinipoikaan tehosi mopon satulan päällystäminen koneella ja käsin ommellen, kaavojen teosta lähtien. Sama poika on sittemmin tehnyt verhoilutöitä autoihinsa. Ei sen kipinän tarvitse iso olla.

Mun tykkää luonnostaan. Jos ei tykkää, niin en usko että siihen mitään kikka kolmosta on. Kannustaisin vaan suoriutumaan, vaikkei tykkää

Käsitöiden vähättely kutsumalla rättikässäksi kannattaa lopettaa. Kaikkeen arvokkainta mitä nykypäivänä voi läheisilleen antaa on AIKA - ja mikäpä kuvaa välittämistä enemmän kuin ajan käyttäminen jonkin tekemiseen toiselle. Käsinneulottu tai -ommeltu vaate on ihan eri juttu kuin kaupasta ostettu. Kannattaa miettiä, että osaa tätä ajatusta nuorelle ilmaista. 

Ensinnäkin välineet kuntoon. Oletan, että kouluissa virkaamiseen lainataan tavallinen alumiininen virkkuukoukku. Mutta osan käteen sopii paljon paremmin leveämpi virkkukoukku, esim. puuvartinen. En tiedä saako sellaista koulusta, mutta jos se siitä on apua niin kannattaa se hankkia.

Toiseksi - saako käsityöprojekteihin juuri vaikuttaa? Esim. omien sukkien sijaan innostuisiko poika neulomaan sukat tyttöystävälle tms.? Voisiko ompeluprojekti olla jotakin mitä hän itse tarvitsee? Kaulahuivin voi neuloa Tylypahkan tuvan värissä tms. Inspiraatiota kyllä riittää netissä.

Tehdäänkö käsityöprojektia kotonakin? Kannattaa kokeilla musiikin tai podcastin kuuntelua samaan aikaan, siitä voi olla apua. Tai käsitöitä tekevä seura ;)

Vierailija kirjoitti:

Käsitöiden vähättely kutsumalla rättikässäksi kannattaa lopettaa. Kaikkeen arvokkainta mitä nykypäivänä voi läheisilleen antaa on AIKA - ja mikäpä kuvaa välittämistä enemmän kuin ajan käyttäminen jonkin tekemiseen toiselle. Käsinneulottu tai -ommeltu vaate on ihan eri juttu kuin kaupasta ostettu. Kannattaa miettiä, että osaa tätä ajatusta nuorelle ilmaista. 

Ensinnäkin välineet kuntoon. Oletan, että kouluissa virkaamiseen lainataan tavallinen alumiininen virkkuukoukku. Mutta osan käteen sopii paljon paremmin leveämpi virkkukoukku, esim. puuvartinen. En tiedä saako sellaista koulusta, mutta jos se siitä on apua niin kannattaa se hankkia.

Toiseksi - saako käsityöprojekteihin juuri vaikuttaa? Esim. omien sukkien sijaan innostuisiko poika neulomaan sukat tyttöystävälle tms.? Voisiko ompeluprojekti olla jotakin mitä hän itse tarvitsee? Kaulahuivin voi neuloa Tylypahkan tuvan värissä tms. Inspiraatiota kyllä riittää netissä.

Tehdäänkö käsityöprojektia kotonakin? Kannattaa kokeilla musiikin tai podcastin kuuntelua samaan aikaan, siitä voi olla apua. Tai käsitöitä tekevä seura ;)

Apua! EI!

Jos varhaisteini ei välitä kässästä, miksi ei voi hyväksyä, että puutyöt on enemmän hänen juttu? Tai leipominen? Pizzan paistaminen? Musiikin tekeminen? Onkiminen? Runojen kirjoittaminen?

Auton rassaaminen? Talon maalaaminen?

MIKSI ihmeessä just käsityöt on joku jalustalle nostettava tosi paljon arvokkaampi välittämisen osoitus kuin joku muu mihin aikaansa käyttää, vaikkapa sun hyväksi?

Jos nuori en nyt innostu kässästä - anna hänen olla onnistumatta ! Kunhan suorittaa ko kurssin niin että luokaltaan pääsee.

Pakottamalla ei saa kuin lisää antipatiaa aikaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käsitöiden vähättely kutsumalla rättikässäksi kannattaa lopettaa. Kaikkeen arvokkainta mitä nykypäivänä voi läheisilleen antaa on AIKA - ja mikäpä kuvaa välittämistä enemmän kuin ajan käyttäminen jonkin tekemiseen toiselle. Käsinneulottu tai -ommeltu vaate on ihan eri juttu kuin kaupasta ostettu. Kannattaa miettiä, että osaa tätä ajatusta nuorelle ilmaista. 

Ensinnäkin välineet kuntoon. Oletan, että kouluissa virkaamiseen lainataan tavallinen alumiininen virkkuukoukku. Mutta osan käteen sopii paljon paremmin leveämpi virkkukoukku, esim. puuvartinen. En tiedä saako sellaista koulusta, mutta jos se siitä on apua niin kannattaa se hankkia.

Toiseksi - saako käsityöprojekteihin juuri vaikuttaa? Esim. omien sukkien sijaan innostuisiko poika neulomaan sukat tyttöystävälle tms.? Voisiko ompeluprojekti olla jotakin mitä hän itse tarvitsee? Kaulahuivin voi neuloa Tylypahkan tuvan värissä tms. Inspiraatiota kyllä riittää netissä.

Tehdäänkö käsityöprojektia kotonakin? Kannattaa kokeilla musiikin tai podcastin kuuntelua samaan aikaan, siitä voi olla apua. Tai käsitöitä tekevä seura ;)

Apua! EI!

Jos varhaisteini ei välitä kässästä, miksi ei voi hyväksyä, että puutyöt on enemmän hänen juttu? Tai leipominen? Pizzan paistaminen? Musiikin tekeminen? Onkiminen? Runojen kirjoittaminen?

Auton rassaaminen? Talon maalaaminen?

MIKSI ihmeessä just käsityöt on joku jalustalle nostettava tosi paljon arvokkaampi välittämisen osoitus kuin joku muu mihin aikaansa käyttää, vaikkapa sun hyväksi?

Jos nuori en nyt innostu kässästä - anna hänen olla onnistumatta ! Kunhan suorittaa ko kurssin niin että luokaltaan pääsee.

Pakottamalla ei saa kuin lisää antipatiaa aikaiseksi.

Löytyipä ihminen, jolla kiihkosta päätellen oli käsityönumerona viitonen. :D

Kerro pojalle, että sitten teekkarina on kivaa, kun osaa ommella itse haalarimerkit siististi haalariinsa kiinni.