Kyllä ketuttaa tää Koronaviruksen tartuntauhka vieläkin

Jo pari vuotta sitten kun tämä koronan aiheuttama väisteleminen tartunnan saamiseltaan alkoi olin suunnittellut, että kerrankin olisi ollut mahdollisuus lähteä jonnekin ulkomaille matkustelemaan. Passin voimassaoloaikakin on tässä hiipunut parilla vuodella. Kohta jo uusittava sekin. Kallista. Ikävuosia tullut pari vuotta lisää, ja koko ajan vanhenee, ja eikä enää kohta jaksa edes lähteä minnekkään pitemmälle reissulle. Hukkaan on siinä suhteessa aika valunut.
Nytkin vielä kyseinen virusflunssa riehuu eri variantilla kuin alkuperäinen, mutta kuitenkin, niin eipä tässä vieläkään uskalla lähteä mihinkään pitkään aikaan.
Kerrankin olisi ollut mahdollisuus ja puolisokin jo eläkepäivillään, niin olisi matkaseuraakin. Lapsenlastakin niin vähän voinut tavata koronatautivaaran takia. Juuri tärkeimpiä vuosia lapsenlapsen elämässään on viety meiltä isovanhemmilta pois; ja niitä kun ei koskaan saa takaisin palautettua.
Suoraan sanottuna olen pettynyt elämän menoon viimeisten vuosien aikana. Kiitos vaan pikkuruiselle virukselle. Painuisi jo maan alle.