Lue keskustelun säännöt.
Huono suhde
14.02.2022 |
En tiedä mistä alottaisin. Tapasin nykyisen aviomieheni 4 vuotta sitten ja minulla oli yksi lapsi aiemmasta suhteesta. Naimisiin menon jälkeen paljastui miehen alkoholiongelma, johon on hakenut apua. Välillä kuitenkin on ratkennut juomaan ja silloin käytös ollut väkivaltaista ja henkisesti hyvin loukkaavaa. Sanonut on sellaisia asioita joita en voi unohtaa. Esimerkiksi että minulla ei ole ystäviä ja kukaan ei pidä minusta. Meillä yksi yhteinen lapsi ja toinen tulossa. Olen kahdeksannella kuulla raskaana ja mies ei auta missään kotitöissä. Minä hoidan lapset, pyykit, pihahommat, siivoukset jne. Olemme ostaneet yhdessä talon. Mies vaihdellut työpaikkoja kuin sukkia ja tuntuu että
Eläminen on todella epävarmaa. Nyt viimeaikoina haukkuu minua jos ”valitan” kivuista tai väsymyksestä. Seksiä myös harrastetaan niin kuin hän
Haluaa. Hän lepää aina töiden jälkeen, ei ikinä tee mitään lasten kanssa niin että minä saisin levähtää.
Äskön, tänään ystävänpäivänä sain kuulla että olen mongo ja idiootti kun olin lupautunut kuskaamaan siskoni ostoksia autolla. Sekava teksti, mutta niin tuntuu elämänikin olevan. Tuntuu että haluan erota, mutta tuntuu vaikealta, mistä aloittaa näin väsyneenä. Rahallisesti pärjään kyllä kolmenkin lapsen kanssa, en kyllä toivonut lapsilleni hajonnutta perhettä. Olen vain niin surullinen että en ymmärrä miksi hän minua näin kohtelee. On todella ilkeä, ilman mitään syytä. Hän kyllä kertoo että kaikki on minun syytäni. Puhuminen ei auta. Toivoisin tällä tekstilla ehkä vain vertaistukea vaikeaan tilanteeseen.
Kommentit (5)
Lause on kliseinen, mutta se on niin totta näissä tilanteissa: Muista että sinun arkesi on lastesi lapsuus. Jos arki on täynnä alkoholiongelmaa, vanhempien välistä fyysistä ja/tai henkistä väkivaltaa, lapsillasi on alkoholin ja väkivallantäyteinen lapsuus. Jos et itsesi takia lähde, lähde lasten kanssa siksi että lapsilla olisi asiat paremmin edes silloin kun ovat sinun luonasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turhaa pitkittää tuota enää. Lastesi kärsimys vaan kasvaa, sitäkö heille haluat? Vaihtoehdot tiedätkin.
Vertaistuki on toki voimaannuttavaa, mutta ei korjaa ongelmaa joka on vielä "päällä". Eroa ennen kuin vauva syntyy. Itsesi ja lastesi vuoksi. Syntyneen vauvan kanssa käytännön asiat eroamisessa voivat olla paljon vaikeampia. Pyydä apua läheisiltäsi, turvakoti saattaa myös olla hyvä väliaikainen vaihtoehto.
Tuo on pahimman luokan väkivaltaa, sekä henkisestä että fyysistä. Toivon todella että eroat tällaisesta suhteesta.
Miehesi vaikuttaa hyvin itsekkäältä- kun on aidosti välittävässä suhteessa siinä otetaan puoliso ja lapset huomioon ja halutaan näille myös hyvää. Eli rauhaa, vapaa-aikaa, valmiita aterioita ja apukäsiä sinulle tuskin on luvassa jatkossakaan.
Mieti haluatko olla tuollaisessa suhteessa?
Voi ei, kuulostaa todella ikävältä. Itselläni oli samankaltainen suhde, josta mietin eroa pitkään, mutta lopulta erosin ja se oli elämäni paras päätös.
Mies purkaa omaa pahaa oloaan sinuun ja se on väärin. Voisit ehdottaa terapiaa, mutta luulen että tuo on vain alkoholistien tapa hakea oikeutusta juomiselle tai vain muuten sylkeä sitä omaa pahaa oloansa toisen syliin, että en usko terapian auttavan.