Miten olette saaneet ADHD/autismi -diagnoosin?

Sun pitää pyytää psykiatriarille lähete, yleislääkäri ei noita voi tutkia.

kylllä sellainen on varmaan tulossa. Kyllä se pitkälle ihmisen elämä perustuu järjestelemiin, älyyn, ennustettavuuteeen, omaan ajan ja energian käyttöön, onnellisuuuteen siinä määrin että kehykset menee sen mukaan mihin omat kyvyt ja rahkeet riittää ja sen ulkopuolelle jäävä lisää rasittavuuutta ja stressiä.

Vierailija kirjoitti:

kylllä sellainen on varmaan tulossa. Kyllä se pitkälle ihmisen elämä perustuu järjestelemiin, älyyn, ennustettavuuteeen, omaan ajan ja energian käyttöön, onnellisuuuteen siinä määrin että kehykset menee sen mukaan mihin omat kyvyt ja rahkeet riittää ja sen ulkopuolelle jäävä lisää rasittavuuutta ja stressiä.

Adhd ss on se kun ärsykkeitä on niiin paljon mikä haittaa läsnäoloa, havaintojen tekemistä, evidenssin keräämistä työmuistiiin ja työtehtävissä sen perusteeella johdonmukaiseen ajatteluun paneutumista. Viisaus on erikseeen ja muisti on erikseen ja taaas kokemusperäinen muisti mikä kompensoi taustalla kokemuksella mikä tekee myöhemmässä iässä jo liika tietoisesta ihmisestä yhä katkerampaaakin kun nuorena kaikki on vielä uutta ja mielenkiintoista.

Itseänikin asia askarruttaa, koska 5:stä lapsestani kolmella on autisminkirjon diagnoosi ja oma elämäni on ollut monella tapaa vaikeaa.

No, en usko, että diagnoosi mitenkään minua auttaisi.

Minulla on perhe, nuorin lapsi 13, toimin elinkeinonharjoittajana(10v palkkatöissä sitä ennen), ikää 50v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kylllä sellainen on varmaan tulossa. Kyllä se pitkälle ihmisen elämä perustuu järjestelemiin, älyyn, ennustettavuuteeen, omaan ajan ja energian käyttöön, onnellisuuuteen siinä määrin että kehykset menee sen mukaan mihin omat kyvyt ja rahkeet riittää ja sen ulkopuolelle jäävä lisää rasittavuuutta ja stressiä.

Adhd ss on se kun ärsykkeitä on niiin paljon mikä haittaa läsnäoloa, havaintojen tekemistä, evidenssin keräämistä työmuistiiin ja työtehtävissä sen perusteeella johdonmukaiseen ajatteluun paneutumista. Viisaus on erikseeen ja muisti on erikseen ja taaas kokemusperäinen muisti mikä kompensoi taustalla kokemuksella mikä tekee myöhemmässä iässä jo liika tietoisesta ihmisestä yhä katkerampaaakin kun nuorena kaikki on vielä uutta ja mielenkiintoista.

Siinä tulee mainekysymykksiäkin voi alkaa tulla eteen kun puhutaan ennustettavuudessa vaikka sijoitusten ja vakuuutuksien osalta että millaisia riskejä sisältää mahdollisesti alkaaa epäröimisen perusteita löytymäään.

Kuulemma aikuisena saa todennäköisesti vain masennusdiagnoosin vaikka oiskin adhd. Niin minäkin. Mulle on tutut sanoneet lukuisia kertoja, että oonko miettinyt että mulla vois olla add. Psykiatrin mielestä olin kuitenkin vain masentunut. Olen ollut jo yli 10 vuotta. Alan olla nelikymppinen kans. Aina välillä se psykiatri ihmetteli, että aika paljon energiaa mulle riittää kyllä masentuneeksi, kun kuunteli mitä oon hommannut, mutta silti diagnoosi pysyy. Toinen psykiatri oli sitä mieltä että saattaishan mulla kyllä olla se add, mutta ei kuulemma kannata tutkia, kun ei ne lääkkeetkään mitään tehoa. Että sillain. No ikuisesti "masentuneena" mennään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kylllä sellainen on varmaan tulossa. Kyllä se pitkälle ihmisen elämä perustuu järjestelemiin, älyyn, ennustettavuuteeen, omaan ajan ja energian käyttöön, onnellisuuuteen siinä määrin että kehykset menee sen mukaan mihin omat kyvyt ja rahkeet riittää ja sen ulkopuolelle jäävä lisää rasittavuuutta ja stressiä.

Adhd ss on se kun ärsykkeitä on niiin paljon mikä haittaa läsnäoloa, havaintojen tekemistä, evidenssin keräämistä työmuistiiin ja työtehtävissä sen perusteeella johdonmukaiseen ajatteluun paneutumista. Viisaus on erikseeen ja muisti on erikseen ja taaas kokemusperäinen muisti mikä kompensoi taustalla kokemuksella mikä tekee myöhemmässä iässä jo liika tietoisesta ihmisestä yhä katkerampaaakin kun nuorena kaikki on vielä uutta ja mielenkiintoista.

Siinä tulee mainekysymykksiäkin voi alkaa tulla eteen kun puhutaan ennustettavuudessa vaikka sijoitusten ja vakuuutuksien osalta että millaisia riskejä sisältää mahdollisesti alkaaa epäröimisen perusteita löytymäään.

Tämä hommma meni vtuiksi siiinä kohtaa kun tämä olisi jo 20 vuotta sitten pitänyt hoitaa kun oli vielä lapsi mutta ei ollut nettejä ja terapioista tietoa.

Vierailija kirjoitti:

Kuulemma aikuisena saa todennäköisesti vain masennusdiagnoosin vaikka oiskin adhd. Niin minäkin. Mulle on tutut sanoneet lukuisia kertoja, että oonko miettinyt että mulla vois olla add. Psykiatrin mielestä olin kuitenkin vain masentunut. Olen ollut jo yli 10 vuotta. Alan olla nelikymppinen kans. Aina välillä se psykiatri ihmetteli, että aika paljon energiaa mulle riittää kyllä masentuneeksi, kun kuunteli mitä oon hommannut, mutta silti diagnoosi pysyy. Toinen psykiatri oli sitä mieltä että saattaishan mulla kyllä olla se add, mutta ei kuulemma kannata tutkia, kun ei ne lääkkeetkään mitään tehoa. Että sillain. No ikuisesti "masentuneena" mennään.

Sama homma, kaks vuotta ihmettelivät ja masennus- ja persoonallisuushäiriödiagnoosi tuloksena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kylllä sellainen on varmaan tulossa. Kyllä se pitkälle ihmisen elämä perustuu järjestelemiin, älyyn, ennustettavuuteeen, omaan ajan ja energian käyttöön, onnellisuuuteen siinä määrin että kehykset menee sen mukaan mihin omat kyvyt ja rahkeet riittää ja sen ulkopuolelle jäävä lisää rasittavuuutta ja stressiä.

Adhd ss on se kun ärsykkeitä on niiin paljon mikä haittaa läsnäoloa, havaintojen tekemistä, evidenssin keräämistä työmuistiiin ja työtehtävissä sen perusteeella johdonmukaiseen ajatteluun paneutumista. Viisaus on erikseeen ja muisti on erikseen ja taaas kokemusperäinen muisti mikä kompensoi taustalla kokemuksella mikä tekee myöhemmässä iässä jo liika tietoisesta ihmisestä yhä katkerampaaakin kun nuorena kaikki on vielä uutta ja mielenkiintoista.

ADD on ADHD ilman ylivilkkautta.

Autisminkirjon ongelmat voivat aiheuttaa ADD- tyyppustä oireilua, pojan adperger-diagnoosi kattaa ADD-oireet, ei erillistä ADD-diagnoosia.

Lipsahti typoja, sorry

Kannattaa hakeutua neuropsykiatrin vastaanotolle. Itse tein virheen että menin tavalliselle psykiatrille, niin tämä tekikin lähetteen sairaanhoitajan tekemiin kevyisiin nepsy-haastatteluihin persoonallisuustesteihin, joista napsahti epävakaan diagnoosi. Oikeasti olisi pitänyt olla psykologin haastattelut palikkatesteineen. Kävin vasta neuropsykiatrilla niin tämä pystyi jo alustavasti 45 min juttelun epäilemään että olen adhd. Laittoi lähetteen yliopistosairaalan neuropsykiatrian polille.

AP tässä. Masennusdiagnoosi on minullakin, mutten mielestäni ole masentunut. En oikein tiedä, miten tilannetta tästä nyt lähteä korjaamaan, ja olisiko siitä edes mitään hyötyä.. En syö masennukseen lääkkeitä, mutta keskittymishäiriöihini ja aistiyliherkkyyteen joskus toivoisin olevan jotain lääkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa hakeutua neuropsykiatrin vastaanotolle. Itse tein virheen että menin tavalliselle psykiatrille, niin tämä tekikin lähetteen sairaanhoitajan tekemiin kevyisiin nepsy-haastatteluihin persoonallisuustesteihin, joista napsahti epävakaan diagnoosi. Oikeasti olisi pitänyt olla psykologin haastattelut palikkatesteineen. Kävin vasta neuropsykiatrilla niin tämä pystyi jo alustavasti 45 min juttelun epäilemään että olen adhd. Laittoi lähetteen yliopistosairaalan neuropsykiatrian polille.

Ite kävin neuropsykologisessa tutkimuksessa, mutta en kyllä neuropsykiatrilla. En edes tiennyt että semmosia on. Neuropsykologisessa tutkimuksessa näkyi toiminnanohjauksellisia ongelmia ja muistiongelmia, äo oli kuulemma keskivertoa parempi. Tulos oli että masennus  ja toiminnanohjaukselliset ja muistiongelmat johtuu siitä. Eivät ne vaan parantuneet, vaikka masennusta hoidettiin vuosikausia. -6

Neuropsykiatrilta sai mun täysi-ikäinen lapsi. Psykiatri ensin totesi, että ei ole mielenterveysongelmia, mutta syytä jatkaa tutkimuksia. Neuropsykologilla tehtiin kattavat testit ja neuropsykiatri antoi lopulta diagnoosin.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa hakeutua neuropsykiatrin vastaanotolle. Itse tein virheen että menin tavalliselle psykiatrille, niin tämä tekikin lähetteen sairaanhoitajan tekemiin kevyisiin nepsy-haastatteluihin persoonallisuustesteihin, joista napsahti epävakaan diagnoosi. Oikeasti olisi pitänyt olla psykologin haastattelut palikkatesteineen. Kävin vasta neuropsykiatrilla niin tämä pystyi jo alustavasti 45 min juttelun epäilemään että olen adhd. Laittoi lähetteen yliopistosairaalan neuropsykiatrian polille.

Kerrotko enemmän tuosta prosessista?

Mullakin psykiatri yrittää kovasti ajaa mulle epävakaisuuden persoonaa, vaikka se on hyvin kaukana todellisuudesta.

Pelkään enemmän kuin mitään, että keksii alkaa syöttämään neurolepteja sen varjolla.

Neuropsykiatrille ehdottomasti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa hakeutua neuropsykiatrin vastaanotolle. Itse tein virheen että menin tavalliselle psykiatrille, niin tämä tekikin lähetteen sairaanhoitajan tekemiin kevyisiin nepsy-haastatteluihin persoonallisuustesteihin, joista napsahti epävakaan diagnoosi. Oikeasti olisi pitänyt olla psykologin haastattelut palikkatesteineen. Kävin vasta neuropsykiatrilla niin tämä pystyi jo alustavasti 45 min juttelun epäilemään että olen adhd. Laittoi lähetteen yliopistosairaalan neuropsykiatrian polille.

Kerrotko enemmän tuosta prosessista?

Mullakin psykiatri yrittää kovasti ajaa mulle epävakaisuuden persoonaa, vaikka se on hyvin kaukana todellisuudesta.

Pelkään enemmän kuin mitään, että keksii alkaa syöttämään neurolepteja sen varjolla.

On kyllä paha aina kun tämmöset jää diagnosoimatta varhaisessa vaiheessa! Pitäisi kuitenkin ottaa huomioon lääkkeitä tuputtaessa että on taipuvaisuudet olemassa addiktioihin ja väärä lääkitys voi pahentaa tilannetta! Adhd/as on vaikea ja monioireinen asia johon auttaisi tuki itsensä hyväksymiseen eikä ainainen puutteisiin tuijottelu, koska niitähän meillä riittää! :D eri

Mitä kautta neuropsykiatrille pääsee? Vai pitääkö yksityiselle mennä, mikä taas käsittääkseni maksaa äkkiä helpostikin tuhat euroa jos tahtoo esim. autismidiagnoosia selvittää.

Oon itse 30-vuotias nainen, joka on alkanut vahvasti epäillä aspergeria. En vain tiedä miten lähteä viemään asiaa eteenpäin. Ongelmia siis on oli syy mikä tahansa. Itsekin pelkään että lätkäistään masennus, kaksisuuntainen tai epävakaa diagnoosiksi. Totta helvetissä masentaa kun elämä on vaikeaa, jaksamista vähän, toiminnanohjauksessa ongelmia ja kuormitun helposti aisteistani ym. Tunnen asiat vahvasti ja tunnesäätely ei aina ihan toimi, mikä on käsittääkseni suht yleistä autisteilla. Ei minua masenna, jos saan olla rauhassa, elää omannäköistä elämää eikä vaatimukset ole minulle liian kovia. Toki masentavia asioita on sattunut kuten elämässä jokaisella jossain vaiheessa, mutta silti nautin elämän pienistä iloista tosi kovasti ja haluan tehdä asioita, jotka kiinnostavat minua. Kun kaikki on hyvin olen myös tasaisen tyytyväinen. Ilopiikkejä tulee esimerkiksi, toki sitten varsinkin kuormittuneena myös "ärripurreja" kuten itse niitä kutsun. Ja totta kai vihastun sisäisesti kovastikin, jos havaitsen esimerkiksi etuoikeudenmukaisuutta tai kiusaamista maailmassa. Mutten kyllä mielestäni ole epävakaa tai kaksisuuntainen vain koska tyytyväisyyteen riittää pienet asiat ja isommat jutut liikuttavat ja ilostuttavat niin että tunne ei mahdu vartalooni.