Lue keskustelun säännöt.
Ryysyihin pukeutuminen on jotenkin vapauttavaa
13.02.2022 |
Siitä tulee sellainen olo, että saan vapaasti olla se kuka olen, eikä kukaan odota minulta mitään tai luule liikoja. Ettei tarvitse yrittää esittää jotain hienoa ihmistä. Toisaalta hieman harmittaa aina olla se ryysyläinen ja varsinkin kun nykyään tuntuu, että kaikilla ihmisillä on niin hieno tyyli. Kun itse puen jotain parempaa päälle kuin iänikuiset collegehousut ja t-paidan joita siis normaalisti aina käytän, niin heti alkaa ahdistaa ja tulee sellainen olo kuin minun olisi oltava jotain enemmän. Että muiden odotukset minusta olisivat korkeammalla ja en ole tarpeeksi niihin. Huijarisyndroomaksikin kai tuota kutsutaan. Samaistuuko kukaan?
Kommentit (38)
Minä taas en kokisi oloani mukavaksi ryysyissä. Ei ole vapauttavaa, vaan epämiellyttävää. Jokainen siis pukeutukoon kuten itsestä parhaalta tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän collegehousut ja t-paita tarkoita ryysyjä. Niitähän löytyy joka lähtöön. Hyvännäköisiä vaatteita siistinä ja sopivina.
Ei kai siinä mitään pahaa ole, jos tuntee olonsa hyväksi ryysyissä.
Ryysyihin pukeutuminen on todellista köyhällä,jolla ei ole varaa ostaa uutta päällensä.On myös rikkaita,jotka pitävät paikattuja vaatteita.Päihderiippuvaisilla ryysystelyä voi myös ilmetä,kun aine vie kaiken huomion.
Minä tunnen kolme samassa taloudessa asuvaa seniorinaista,jotka ovat varakkaita,mutta pukeutuvat vanhoihin vaatteisiin,joita paikkaavat myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuosikymmeniä vanhat vaatteet ovat ryysyjä parhaiten!
Eiköhän keskeistä ole, missä niihin ryysyihin pukeutuu. Kotona vai kaupungille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ryysyt tarkoittavat kuluneita ja reikäisiä, hiutuneita vaatteita. Collegehousut eivät ole ryysyjä jos ne on ehjät ja siistit.
Vierailija kirjoitti:
Ryysyt tarkoittavat kuluneita ja reikäisiä, hiutuneita vaatteita. Collegehousut eivät ole ryysyjä jos ne on ehjät ja siistit.
Eivät college-housut ole ryysyjä. Ne ovat college-housut eli teinivaate koulunpenkillä istumista varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kai siinä mitään pahaa ole, jos tuntee olonsa hyväksi ryysyissä.
Mitäs pahaa siinä tosiaan. Kännissäkin voi tuntea olonsa hyväksi.
Havaitsin tämän jo nuorena myyntihommissa. Se oli oikein silmiä avaava opetus vanhemmalta myyjäkollegalta parikymppiselle minulle, kun hän osoitti asiakkaakseni aivan rääsyihin pukeutuneen pariskunnan. Molemmat löntöstelivät kuluneissa t-paidoissa ja läpsyvissä varvastossuissa, mutta todellisuudessa olivat miljonäärejä. Siitä lähtien olen ollut hyvin ennakkoasenteeton kaiken näköisiä ihmisiä kohtaan, enkä ole tehnyt ulkonäön perusteella oletuksia varsinkaan varallisuudesta.
Olen alkanut myös itse noudattaa samanlaista ajatustapaa pukeutumisessa, pukeudun mukavasti, enkä tuhlaa rahaa vaatteisiin. Olen nykyään oikeasti hyvätuloinen, mutta päälle päin se ei näy. Tämä on hyvä mittari minkä tahansa liikkeen, kaupan tms. palvelutasosta, vaikuttaako asiakkaan oletettu varallisuus siihen. Kaiken lisäksi pukeudun aika usein suorastaan hassusti ja hieman oudosti, se on myös hyvä mittari ihmisten luonteen arviointiin, kuinka suhtautuvat siihen.
Elämänkokemus on opettanut sen, että mitä enemmän ihminen kassaa ylleen statussymboleja ja mitä varakkaammalta yrittää näyttää, sitä pinnallisempi hän on ja sitä todennäköisemmin tämä on rahoitettu lainarahalla. Oikeasti rikkaiden keskuudessa, etenkin siellä ns. vanhan rahan piireissä kaikki näkyvät ja tunnistettavat merkit, logot, brändit ym. ovat todella nou nou ja kerta kaikkiaan noloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pukeutuminen ilmentää tyylitajua, ei varakkuutta. Tyylikkyys ja varakkuus eivät ole sama asia eivätkä läheskään aina kohtaa.
Tyylikäs ihminen ei pukeudu logoihin eikä brändeihin. Se on ihan perusasia, kun tyyliä lähdetään hakemaan.
Vierailija kirjoitti:
Pukeutuminen ilmentää tyylitajua, ei varakkuutta. Tyylikkyys ja varakkuus eivät ole sama asia eivätkä läheskään aina kohtaa.
Tyylikäs ihminen ei pukeudu logoihin eikä brändeihin. Se on ihan perusasia, kun tyyliä lähdetään hakemaan.
Mitä tyylikkyys ja tyylitaju sitten edustaa? Keneen niillä tehdään vaikutus ja millainen ihminen haluaa tehdä vaikutuksen? Minä esim. en ole tippaakaan halukas tekemään vaikutusta ulkoisilla seikoilla keneenkään. Ennen välitin, minulta pyydettiin neuvoja tyyliasioissa ja suoraan kerrottiin, miten oltiin kateellisia, kun näytin aina tyylikkäältä, vaikka olisin ollut möyrimässä kesämökin kukkapenkissä. Nykyään valitsen tietoisesti toisin, koska haluan kaikin tavoin toimia sitä vastaan, että ihmisen arvoon vaikuttaa ulkonäköseikat.
Mitä mielestäsi tyylillä ja tyylitajulla saavuttaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saa olla ryysyt, mutta ei likaiset haisevat sellaiset. Tunnistaa pinnalliset ihmiset, jos ryysyt haittaavat. Naiset katsovat usein silmiin. Ei ryysyistä välitä.
Vierailija kirjoitti:
Havaitsin tämän jo nuorena myyntihommissa. Se oli oikein silmiä avaava opetus vanhemmalta myyjäkollegalta parikymppiselle minulle, kun hän osoitti asiakkaakseni aivan rääsyihin pukeutuneen pariskunnan. Molemmat löntöstelivät kuluneissa t-paidoissa ja läpsyvissä varvastossuissa, mutta todellisuudessa olivat miljonäärejä. Siitä lähtien olen ollut hyvin ennakkoasenteeton kaiken näköisiä ihmisiä kohtaan, enkä ole tehnyt ulkonäön perusteella oletuksia varsinkaan varallisuudesta.
Olen alkanut myös itse noudattaa samanlaista ajatustapaa pukeutumisessa, pukeudun mukavasti, enkä tuhlaa rahaa vaatteisiin. Olen nykyään oikeasti hyvätuloinen, mutta päälle päin se ei näy. Tämä on hyvä mittari minkä tahansa liikkeen, kaupan tms. palvelutasosta, vaikuttaako asiakkaan oletettu varallisuus siihen. Kaiken lisäksi pukeudun aika usein suorastaan hassusti ja hieman oudosti, se on myös hyvä mittari ihmisten luonteen arviointiin, kuinka suhtautuvat siihen.
Elämänkokemus on opettanut sen, että mitä enemmän ihminen kassaa ylleen statussymboleja ja mitä varakkaammalta yrittää näyttää, sitä pinnallisempi hän on ja sitä todennäköisemmin tämä on rahoitettu lainarahalla. Oikeasti rikkaiden keskuudessa, etenkin siellä ns. vanhan rahan piireissä kaikki näkyvät ja tunnistettavat merkit, logot, brändit ym. ovat todella nou nou ja kerta kaikkiaan noloja.
Tuo viimeinen on kyllä yksi av:n toistelluimpia kliseitä. Rikkailla ei tosiaan ole tarvetta tai halua näkyviin merkkeihin, mutta kyllä he yleensä melko kalliita vaatteita käyttävät. Koska he voivat ja koska he harvemmin liikkuvat Tokmannilla tai Fidassa.
Minäpä käytän kotona 70-luvun Karhu tuulipukua ja Finn Marinin tikkipukua esimerkkinä vuosikymmeniä vanhoista asuista.
Vanha pappa kirjoitti:
Minäpä käytän kotona 70-luvun Karhu tuulipukua ja Finn Marinin tikkipukua esimerkkinä vuosikymmeniä vanhoista asuista.
Minulla oli lapsena tikkipuku. Sitä käytettiin 30 asteen pakkasissakin, eikä se lämmittänyt yhtään. Joskus noin 1980 sain ekan oikeasti lämpimän talvitakin, enkä voinut käsittää sitä ihanuutta, että talvella tarkeni.
Mä puen ylleni farkut ja maiharin ja lompsuttelen kaupungilla. Voisin vetää kalliit vaatteet päälleni, mutta on mukavampaa sulautua porukkaan. Oon mennyt minkkiturkki päällä tavarataloon - joskus aikoinaan sillä oli vaikutusta palvelun tasoon, vaan ei ole enää - onneksi.
Tikkipuku on toimiva ja lämmin ,kun alla on kaksi vaatekertaa.Täällä kuusamossa tarkenee hyvin huurrepakkasessakin(-25 tai enemmän).Olen käyttänyt vanhoja lämpöasuja aina,vaikka ikä lähenee kuuttakymppiä.Kevyt vaatekerta on 70-luvun tikattu lämpöpuku.
Mie pukeudun kotona seiskaluvun tikkihousuisin välittämättä ompeleiden riippumisesta.Vaatetyyppi on miellettyvä,lämmin ja väljä.