G: Ystävän mielenterveysongelmat

Ystävän tehtävä ei mielestäni voi olla sellainen että mielenterveysongelmainen yrittää etsiä ystävänsä kautta epätoivoisesti ratkaisua. Se on tosiaan ammattilaisen tehtävä. Sen sijaan ystävän rooli voisi olla tärkeä silloin kuin ongelmainen parantuu ja kaipaa vaan lohdutusta ja tukea, mielenpiristystä normaalein keinoin, ts. sillä lailla että molemmilla on kivaa eikä jauheta mitään vanhoja nauhoja sadatta kertaa.



Ja sen vielä sanon, että ystäväsi on todennäköisesti ihan hukassa itsensä kanssa eikä hänellä ihan oikeasti ole edellytyksiä parantua tällä hetkellä. Hän ei pysty sitä tekemään, vaikka kaikkensa yrittää.

Päätit pitkän ystävyyssuhteen? Miksi niin jyrkkä sanavalinta? Toivottavasti et hirmu julma ollut. Olisiko etäisyyden ottaminen riittänyt?

Minusta tietyssä pisteessä ei auta muu kuin ammattilaiset.

Jos lähtee liikaa mukaan mielenterveysongelmaisen ongelmiin ja auttamiseen, ääritapauksessa on vaarana että omakin mielenterveys menee. Se on NIIN kuluttavaa ja kaiken energian imevää.

Ihmisen pitäisi tuntea rajansa tässäkin asiassa, auttaa ystävää sen minkä voi ja parasta apuahan onkin ohjata ammattilaisten autettavaksi. ystävän rooli on sitten eri, ystävä ei kenenkään mt-ongelmia voi ratkoa.

Itse myös päätin hiljattain "ystävyyssuhteen, joka kävi liian raskaaksi. Asiaan ei liittynyt mielenterveysongelmia, ei ainakaan diagnosoituja, mutta muutoin ongelmia kylläkin. Tuntui että aina minä olen osapuoli joka joustaa ja antaa ja lainaa rahaa jne. Koskaan ei jäänyt itselle hyvä mieli hänen tapaamisestaan. Aina hän syytteli minua. Ja piti olla tosi varovainen mitä hänelle sanoo ja ennenkaikkea, miten.

Olo on nyt tosi vapautunut kun lopetin suhteen. Mä en tarvitse elämääni ihmisiä jotka syö kaiken energian musta.