Lue keskustelun säännöt.
Miksi lahjatoiveet on nykyään tällaisia?
10.02.2022 |
Lahjatoiveiden suhteen on mennyt jotenkin aivan älyttömäksi:
Lahjatoiveista on tullut ihan kohtuuttomia, eikä vanhemmat sensuroi pyyntöjä ollenkaan. Teini saattaa toivoa kummilta synttärilahjaksi 150 e merkkipaitaa tai joululahjaksi uutta kännykkää. Lapsi saattaa toivoa itselleen joulun hittilahjaa, hinta 100 e. Omassa lapsuudessani kummeille, sukulaisille ja muille annettiin vain kohtuullisia lahjatoiveita, jotka olivat n. 15-20 euron luokkaa. Miksi halvempia lahjatoiveita ei enää nykyään tunnu olevan? Ja jos toiveissa on joku kallis lahja, niin miksi toive ei voi olla luokkaa "Veeti haluaisi uuden kännykän. Jos haluatte osallistua lahjaan, niin 10-20 e olisi apu. Ostamme kännykän synttärilahjarahoilla ja me vanhemmat maksamme loput."
Aikuisilla lahjatoiveena on usein raha, esimerkiksi häiden suhteen. "Kuoreen voit kahisevan setelin laittaa, niin pääsemme murun kanssa häämatkaa taittaa." Sitten kun olet joku kaukaisempi serkku tai työkaveri, niin ei viitsisi laittaa kuoreen mitään kahdenkympin seteliä, kun oletus nykyään on, että annetaan vähintään 50 euroa. Viisikymppiä on toki ok hyvin läheisen ihmisen kohdalla häälahjaksi, mutta kun on etäinen vieras, niin summa tuntuu isolta.
Kommentit (67)
Halutaan muiden hankkivan kalliit lahjat, jotta itse voi hankkia ne halvat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä toivon 10-20 euroa yhteislahjaan koska olen vösynyt siihen että meille kannetaan turhaa roinaa ja krääsää.
Hölmö, tottakai ovat lahjatoiveet min 100e , kun 10-20e:lla ei mitään saa, se on yks hailee.
Minä annan lahjaksi enää ainoastaan sellaisia asioita, jotka kuluvat käytössä. Lahjan saajan suosikkikahvia/shampoota/suklaata tms.
100e eteen joutuu tekeen aika tavalla töitä et sen saa tienattua tavis! Törkeä lahjatoive.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en osta muille sellaisia lahjoja, mitä en raaski ostaa itsellekään. En hanki mitään satasen paitaa itselle, miksi ostaisin varhaisteini-iässä olevalle sukulaislapselle? Paita jää äkkiä pieneksi ja teinit tuntien muoti muuttuu äkkiä eikä "vanhaa" paitaa pidettäisi muutenkaan.
Häälahjaksi alle 50 euroa on kyllä vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jo alle kouluikäisten vanhemmat antaa ihan käsittämättömiä lahjatoiveita. Mulla meni ymmärryksen yli, kun kahden alle kouluikäisen lapsen äiti ilmoitti isovanhemmille, että molemmille samanlaiset Ratia-kylpytakit + lisänä kalliit Lego-paketit. Isovanhemmilta meni näihin yhttensä yli 200€. No, muut lastenlapset (mukaanlukien meidän lapset) sai sit jäädä ilman lahjoja.
Koska turhaa tavaraa ei kukaan halua. Sitä on kaikilla jo liikaa.
Valtaosa halvasta tavarasta on turhan tavaran kategoriasta. Sitä on myös tarpeeton, vähän kalliimpi tavara. Kirjat, korut, hajuvedet, jos eivät osu saajan makuun.
Kalliit lahjatoiveet ovat silti mauttomia. Toivon, että tuo häihin vihdoin iskostunut rahalahjatapa rantautuu pian muihinkin lahjoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri nuo lasten alituiset muistamiset ärsytti aikoinaan. Kun itse ollaan lapseton pari. Oivallista kummiainesta siis.
Ja sitten vielä sisarusten lapset ja muut ystävät ja tutut. Aina kutsuja vauvan katsomisiin, synttäreille ja nimppareille ja myöhemmin rippijuhliin, valmistujaisiin, häihin ja seuraavan polven ristiäisiin jne.
Tuntui, että koko ajan ollaan hommaamassa jotain lahjaa johonkin suuntaan. Meille päin taas ei kenenkään tarvinnut koskaan vaivautua mitään hankkimaan.
Vierailija kirjoitti:
100e eteen joutuu tekeen aika tavalla töitä et sen saa tienattua tavis! Törkeä lahjatoive.
Monien yhden päivän bruttopalkka. (Eli kuukausipalkka näin laskettuna 21,5 arkipäivää x 100e =2150 euroa.)
Aikaa kovaa miettiä että vääntää koko yhden työpäivän vain että saa annettua jollekin lahjan, kun itselläkin varmasti on tarvetta sille rahalle.
Onneksi niihin turhiin juhliin (vieraammat ihmiset) ei ole pakko mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jo alle kouluikäisten vanhemmat antaa ihan käsittämättömiä lahjatoiveita. Mulla meni ymmärryksen yli, kun kahden alle kouluikäisen lapsen äiti ilmoitti isovanhemmille, että molemmille samanlaiset Ratia-kylpytakit + lisänä kalliit Lego-paketit. Isovanhemmilta meni näihin yhttensä yli 200€. No, muut lastenlapset (mukaanlukien meidän lapset) sai sit jäädä ilman lahjoja.
Ei ollu reilua isovanhemmilta. Olisi he voineet sanoa että ei ole varaa noin kalliisiin lahjoihin, sillä haluavat olla tasapuolisia ja antaa muillekin lapsenlapsille lahjoja.
Tavaralahjat on turhia, rahalahjat älyttömiä turhuuksia. Toivottavasti yleistyy tapa, et ihan "vaan" onnittelut on se lahja. Muistaminen on jo kohteliaisuus ja iso lahja. Kukkakimppu ja kortti on jo bonusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen kyllä lapsilleni teroittanut, että sukulaisilta ei pyydetä kalliita lahjoja. Ymmärtävät sen kyllä hyvin. Jos on joku isompi toive, niin sitten voin ehdottaa muille siihen osallistumista. Ihan normikäytäntö meidän suvussa. Pöyristyttää kyllä ruokottoman kalliit toiveet!
Vanhemmat opettakoot lapsille kohtuullisuutta. Onnittelu, eli huomioiminen ja muistaminen on kohtelias tapa ja se riittää. Ei tartte hinkua ja odottaa muilta kalliita tavaroita. Perheestä ja kasvatuksesta lähtee asenne!
Ilmastonmuutos, nyt! Sitähän nuoret hokee. Miksi se unohtuu silloin, kun vaaditaan kalliita lahjoja?
Vierailija kirjoitti:
Juuri nuo lasten alituiset muistamiset ärsytti aikoinaan. Kun itse ollaan lapseton pari. Oivallista kummiainesta siis.
Ja sitten vielä sisarusten lapset ja muut ystävät ja tutut. Aina kutsuja vauvan katsomisiin, synttäreille ja nimppareille ja myöhemmin rippijuhliin, valmistujaisiin, häihin ja seuraavan polven ristiäisiin jne.
Tuntui, että koko ajan ollaan hommaamassa jotain lahjaa johonkin suuntaan. Meille päin taas ei kenenkään tarvinnut koskaan vaivautua mitään hankkimaan.
Tämähän se, eivätkä ne lapsetkaan siinä teidän kummiudessa/sukulaisuudessa mitään muuta arvosta kuin sitä, että tuotte lahjoja tai vielä parempaa: rahaa. Kuultu on ihan lasten suusta.
Vierailija kirjoitti:
Juuri nuo lasten alituiset muistamiset ärsytti aikoinaan. Kun itse ollaan lapseton pari. Oivallista kummiainesta siis.
Ja sitten vielä sisarusten lapset ja muut ystävät ja tutut. Aina kutsuja vauvan katsomisiin, synttäreille ja nimppareille ja myöhemmin rippijuhliin, valmistujaisiin, häihin ja seuraavan polven ristiäisiin jne.
Tuntui, että koko ajan ollaan hommaamassa jotain lahjaa johonkin suuntaan. Meille päin taas ei kenenkään tarvinnut koskaan vaivautua mitään hankkimaan.
Tämä!!!! Potenssiin ziljoona. Sisarukset lisääntyivät aikoinaan kuin siitoshevoset. Kevät oli vittumaisinta aikaa, kun oli kakaroiden synttäreitä joka kuukausi ja koko ajan sai ajella eessuntaassun ja ostella lahjoja sinne tänne. Itse en ole koskaan lapsia halunnut, joten meille ei koskaan osteltu mitään. Vittumainen ajanjakso elämässä, kun ei kehdannut suoraan jättäytyä pois kuvioista ja kieltäytyä kummiudesta jne. Onneksi tuo periodi on nyt ohi.
Eikai kukaan anna mitään kämäistä 50€ häälahjaksi? Se on aivan minimi yhdeltä henkilöltä. Me annetaan aina 300€ pariskuntana etäisimmille pareille ja 500€ läheisimmille. Siskolle ja hänen miehelleen annoin 1000€ matkalahjakortin häälahjaksi. No, ehkä nää on persaukisten ongelmia.
Joo tuo oletus vähintään 50 eurosta on kyllä aika törkeä, kun noita kissanristiäisiä on kuitenkin vuoden aikana aika paljon. 20 eurolla ei muka tee enää mitään, vaikka kyllä se taitaa aika tavalla vanhan ajan 100 markkaa vastata. Minä sain teininä 90-luvulla useimmiten 50-100 markkaa kummeilta ja sukulaisilta.