Pääkirjoitus: Kallis energia kiusaa eniten pieni- ja keskituloista kansaa – vielä kauheampaa voi olla tulossa

INFLAATIO eli kuluttajahintojen nousuvauhti on viime kuukausina voimistunut Suomessakin vuosikausiin kovimmaksi. Erityisesti energian kallistuminen on noussut arkisen ärtymyksen aiheeksi.

Tilastokeskuksen mukaan Suomen inflaatio kiihtyi viime vuonna mittarista riippuen 3,0–3,5 prosenttiin. Euroalueella hinnat kohosivat keskimäärin viitisen prosenttia.

Kolmen tai viidenkin prosentin lukemat voivat vaikuttaa omiin arkikokemuksiin verrattuna vähättelyltä, sillä moni kansalainen on viime aikoina kohdannut paljon kovempiakin hintashokkeja.

Käytännön hintakokemukset ovat olleet erityisen tylyjä polttoainepumpulla bensa- tai diesel-autoa tankatessa ja kotona sähkölaskua maksaessa.

Inflaation voimistumisessa onkin toistaiseksi ollut pitkälti kyse juuri energian kallistumisesta.

POLTTOAINEET JA SÄHKÖ ovat kallistuneet viime vuoden mittaan jopa kymmeniä prosentteja, ja monessa Euroopan maassa tärkeä lämmön ja sähkön lähde, maakaasu, on kallistunut jopa 300 prosenttia.

Juuri lämmitys- ja sähkölaskujen raju paisuminen ja vielä tankkauskulujenkin kohoaminen ovat monessa Euroopan maassa panneet kansalaisia ahtaalle – ja herättäneet ärtymystä.

Useiden Euroopan maiden hallitukset ovat yrittäneet lepyttää tyytymätöntä kansaa erilaisten energiakuluja helpottavien tukiohjelmien avulla.

Tukitoimet eivät ratkaise energiamarkkinoiden ongelmia ja hintojen nousun taustalla olevia syitä, mutta ne helpottavat laskujen maksamista – ja kertovat energiainflaation herkistä poliittisista riskeistä.

Muutaman prosentin yleinen inflaatio tuskin vielä aiheuttaisi poliittista levottomuutta, jos hintojen nousu jakautuisi nykyistä tasaisemmin eri tuotteiden ja palveluiden hintoihin – ja nykyistä selvemmin muidenkin kuin pieni- ja keskituloisten rasitteeksi.

Mutta juuri energian kallistuminen iskee erityisen ilkeästi pieni- ja keskituloisten kansalaisten kukkaroon, sillä heidän tuloistaan suhteellisen suuri osa hupenee juuri energiakulujen kaltaisiin pakollisiin menoihin.

PIENI- JA KESKITULOISTEN kotitalouksien ahdinko pahenee, jos hintojen nousu läikkyy energiasta elintarvikkeisiin ja ruokakin kallistuu yli kipukynnyksen. Vielä näin ei ole käynyt, joskin energian kallistuminen on jo nostanut esimerkiksi lannoitteiden hintoja.

Tällainen äkisti voimistunut energiainflaatio on vaikea pala myös Euroopan keskuspankille EKP:lle, joka vastaa euroalueen hintavakaudesta.

EKP on vuosien ajan yrittänyt varta vasten voimistaa mielestään liian vaisua euroalueen inflaatiota. Nyt se selittelee yllätystä ja epäröi kuin tietämättä, mitä tehdä, jos vuosien ponnistelut tuottavat turhankin tehokasta tulosta.

Mitä väliä? Tämähän kohdistuu vain työssä käyviin ja niihin, jotka maksavat asumisensa itse. Ihan hyvä, että tuloja hieman tasataan ja hiilijalanjälkeä pienennetään.

Kallion Kukka kirjoitti:

Mitä väliä? Tämähän kohdistuu vain työssä käyviin ja niihin, jotka maksavat asumisensa itse. Ihan hyvä, että tuloja hieman tasataan ja hiilijalanjälkeä pienennetään.

Tässä on asian ydin. Vihreitä ei kiinnosta niin kauan kuin soijamaitolatte ei lopu Kalliosta.

Mitä se ihmettely auttaa, tälle hurjalle kustannusten nousulle pitäisi valtion tehdä jotain rajoittavia toimia, mutta ei näy kiinnostavan!

Melkoinen huijaus tuokin ydinvoimalan valmistuminen, sitä olisi luullut sähkön hinnan laskevan, kun tarjontaa tulee enemmän...

Elämme uutta 1970-lukua. Niin taloudellisesti, poliittisesti ja kulttuurisesti. Vihervasemmistolaisuus on uusi Taistolaisuus ja EU uusi Neuvostoliitto. Inflaatio myös samalla tasolla ja länsi alamäessä. Tästä nousee vielä uusi 1980-luku toivottavasti ja uusia hyviä johtajia kuten Reagan ja Thatcher lännessä. Toivottavasti Suomessakin koittaa paremmat ajat kun tämä vuosikymmen menee ohi.