Savolainen tragedia...

Savolainen tragedian ensimmäinen näytös: lyhyenläntä suokuokka kuulee korviensa välisestä muumilaaksosta kummallisen hiljaisuuden äänen-voiko hiljaisuutta kuulla tuumii tuo suokuokka hetkisen katsellen koneviestien kutsuvia pakoputkenreikiä- jonka jälkeen päästää äänekkään pierun rikkoakseen äänettömyyden joka muumilaaksosta kantautuu, hei muumit!Onneksi jos on alkanut sataa lunta, joka riemastuttaa tuota metsiemme pientä vekkulia suunnattomasti eikä mene aikaakaan kun korpiemme kätköistä alkaa kuulua suurella vapaudella huudeltuja osittain osuvia osittain vähemmän osuvia synonyymejä eri sukupuolten sukuelimille, peräreikääkään unohtamatta. Suurella tarmolla tuo suokuokka alkaa poistaa lunta heti aamuvarhaisesta ja lopettaa työnteon jo hyvissä ajoin ennen ruoka-aikaa jonka jälkeen seuraa perisuomalaista pohdintaa siitä miten letkunpituus on usein niin riittämätön tai reikä liian korkealla jolloin on vain pakko suorittaa monet asiat tikapuiden varassa. Tässä vaiheessa näytelmän katsoja ihmettelee, miksi niinkin hyvä keksintö kuin henkselit on niin monelle lyhyenlännälle savolaiselle vieras asia ja kääntää katseensa pois tuosta entisen työmiehen hymystä joka irvistää antaen taas aiheen uuteen jaksoon joka ehkä alkaa selkäkivuilla jonka savonmaan leppeät talvituulet ovat hiljalleen hyväilleet pyyhkiessään sinänsä ansiokkaasti puhtaampaa ilmaa suokuokan persvakoon.