Usein saa lukea sellaisesta, että teini ei puhu vanhemmilleen juuri mitään. Kuinkahan yleistä tämä on?

Meillä yksi lapsista lopetti puhumisen 13v:nä. Vastaili yksitavuisesti joo, ei, hmph. Ihan ystävällisesti kyllä, ei murjottanut tms, oli mukana perheen elmässä siinä kuin muutkin.

19v muutti opiskelemasn vähän kauemmas ja 2 vkon jälkeen tuli käymään ensimmäistä kertaa. Puhui 2 tuntia taukoamatta😂 Siitä lähtien on puhuut enemmän kuin tarpeeksi, nyt 32v. Hänellä ei vain ollut teininä mitään sanottavaa meille

Lakkasin vihdoin puhumasta kun vastaukset olivat hirveän lyttääviä ja mitätöiviä. Tuntui turhalta kun mistään normaalista keskustelusta ei tullut mitään.

Sama juttu on vieläkin - isä on kuollut jo aikaa sitten mutta äiti raivostuu heti jos sanon jotain mikä ei sovi hänen ajatusmaailmaansa.

Olisi kiva joskus keskustella jotain mutta ei se toimi.

Meillä kesti vajaan vuoden teinillä tätä, kasiluokalla oli silloin. Meillä on mun mielestäni hyvät ja luottamukselliset välit ja mielestäni on ihan normaalia, että murrosikä näkyy käytöksessä.

En vetäisi mitään johtopäätöksiä siitä, että puheyhteys on säilynyt. Mä itse olin äitini mielestä sellainen nuori, jolla ei ollut murrosikää ollenkaan. Se johtui vaan siitä, että äitini oli sellainen uhriutuja ja loukkaantuja ettei meillä voinut eikä saanut näyttää mitään tunnemyrskyjä.

Harvinaisen omahyväinen aloitus.

Missä sellaisia lukee? Meillä on kolme lasta, iältään nyt 16-21 vuotiaita ja aina he ovat jutelleet enemmän tai vähemmän. Sama juttu heidän ystävillään ja ystävieni teineillä, itsestä se on kiinni aika paljon minkälaiset välit lapsiin on ja mitä heiltä hyväksyy.

Puheyhteys varmasti säilyy yleensä, mutta millä tasolla, niin sitä ei voi tietää tarkalleen vain toinen osapuoli