Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ihmiset tulevat usein luokseni tunnepuolen asioissa avautumaan. Jopa vain tuttavalliset ihmiset. Mitä minussa huokuu?
03.02.2022 |
En tietenkään kysy tätä pilkallisessa mielessä. Minusta on vain hienoa, että ihmiset avautuvat. Tunnen sen jopa lahjana sisimmissäni ja tunnen paljon myötätuntoa ihmisiä kohtaan.
En myöskään nosta itseäni jalustalle, olen vain todella onnellinen jos joku saa sanottua jotain sellaista, joka kaihertaa mieltä.
Minulle saattaa tulla jopa auktoriteetit, esim. opettaja avautumaan tuskastaan työssään, joku jota näen harvakseltaan saattaa kertoa minulle tärkeästä harrastuksestaan ja elämästään, kolmas tulee kertomaan elämän tilanteestaan, yksi masennuksesta ja perhekuvioista. Paljon sellaisia herkempiä asioita, joista jotkut saattaisivat vain kääntää katseen muualle, nauraa tai tuhahtaa.
Minä katson ihmisiä yksilönä ja kunnioitan tottakai heitä. Voin kuunnella, hieman opastaa jos minulla on siihen rahkeita tai ainakin ilmaista ymmärtäväni.
Edelliset puolisot esimerkiksi myös ottavat yhteyttä pahan paikan tullen vaikka en olisi kuullut heistä vuosiin. Saattavat vain ottaa yhteyttä ja raottaa ikävää tilannetta.
Minua ei haittaa. Olen ihan neutraali ja tunnen vain sitä myötätuntoa ja toivon, että löytävät parhaimman mahdollisen ratkaisun tai tuen ylipäätänsä myös hyvissä asioissa tottakai.
Olen itsekin kasvanut ihmisenä vaikeista olosuhteista lähtien ja sujut asioiden kanssa. En halua väheksyä ketään, yritän aina ymmärtää ihmistä joka saattaa voida huonosti tai katsoa asioita toisen näkökulmasta.
Tämä esiintyy silloin enemmän kun voin itse hyvin. Se on todella ok ja tulen entistä onnellisemmaksi jos minusta on apua jollekin hetkellisesti.
Onko muilla taipumusta myös luoda vastaavia tilanteita vain olemalla läsnä ja oma itsensä?
Kommentit (20)
Minullekin ihmiset avautuvat, mutta jos tekisin siitä aloituksen tänne, aloitus olisi kaksi riviä pitkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Empatia ja kuuntelu, ne kutsuu nuita ihmisiä avautuun sulle. Ihana että oot heitä kuuntelemassa!
En tiedä mitä tällä keskustelulla haen.
Ehkä tämä vain on niin kiinnostavaa omasta mielestäni, että siitä piti kirjoittaa.
Olen kovin iloinen tällaisista asioista vaikkakin pysyn edelleen neutraalina.
Ehkä oli kuitenkin virhe kirjoittaa, sillä ei tässä nyt mitään suurempaa asiaa ole kuitenkaan.
Itsekin vain jaoin ajatuksiani.
Inhimillisyys vain on niin ihana asia.
Ap
Mulle on myös tultu avautumaan ihan nuoresta saakka, kaikenikäiset ja välillä ei kovin tututkaan ihmiset ovat murheistaan kertoneet. Olen rauhallinen, kuunteleva ja myötätuntoinen, siinä varmasti syy.
Mieleen jäänyt on erityisesti se, kun kaverini isä tuli kadulla vastaan ja paljasti yrittäneensä itsemurhaa edellisenä päivänä. Oli hieman outo tilanne hädin tuskin 2-kymppiselle tytölle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
😁 Kappas, Empaatikko-hullu. Onko sulla pelastusprojektit loppu taas?
Ihanaa että sinunlaisiasi ihmisiä on olemassa! Olen varmasti hyvä kuuntelija, olet läsnäoleva, etkä puhu päälle omia asioitasi. Helpostilähestyttävä ihminen jolle on helppo puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Emma K. kirjoitti:
Sinusta huokuu voimakas hienhaju.
Sinusta huokuu ilk
Mulla tuota tapahtui ennen kuin menetin uskoni ihmisiin. En enää jaksanut kuunnella ketään ja ymmärtää, kun en koskaan saanut takaisin päin mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla tuota tapahtui ennen kuin menetin uskoni ihmisiin. En enää jaksanut kuunnella ketään ja ymmärtää, kun en koskaan saanut takaisin päin mitään.
Usein se onkin juuri näin. Ihmisiin jotka kuuntelee, tarrauduraan ja heille kaaderaan kaikki paska. Mutta itse ei vastaavasti olla yhtään kiinnostuneita toisten asioista tai tämän kuuntelijan asioista. Ei kukaan jaksa ikuisesti yksipuolisesti kuunnella toisten asioita
Vierailija kirjoitti:
Mulla tuota tapahtui ennen kuin menetin uskoni ihmisiin. En enää jaksanut kuunnella ketään ja ymmärtää, kun en koskaan saanut takaisin päin mitään.
Olen myös todennut tämän ilmiön johtuvan pitkälti siitä, että ne ihmiset, jotka avautuvat ovat vahvasti sosiaalisia ja mukautuvat tilanteisiin. Jos sinun aivosi ovat virittäytyneet näkemään huolet ja murheet, keskustelu saattaa helposti mennä yhä syvemmälle ja syvemmälle. Yksi seikka voi myös olla se, että jos olet melko vähäpuheinen, joillekin se hiljaisuuden täyttäminen on niin neuroottista, että he yrittävät hakea sellaista puheenaihetta, joka sinua ehkä saattaisi kiinnostaa, joten he avautuvat sinulle asioistaan voidaakseen vain jutella jostain. Mutta nämä, ihmiset myös monesti saattavat pitää sinua ja kaltaisiasi todella läheisinä juuri tämän seikan vuoksi, vaikka he eivät tietäisi sinusta itsestäsi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on sama. Olen yläkoulun aineenopettaja ja jatkuvasti oppilaat tulevat kertomaan masennuksistaan ja muista murheistaan ja usein vielä sanovat, etteivät halua, että asiaa kerrotaan eteenpäin, edes kuraattorille. Se on aika raskasta, kun en ole kuitenkaan minkäänlainen terapeutti. Muilla opettajilla ei kuulemma ole tällaisia ongelmia.
Myös kaikenlaiset uudet tuttavat alkavat nopeasti avautua murheistaan ja mullekin exät soittelee, kun kohtaavat ongelmia mielensä kanssa.
En tiedä mistä tämä johtuu. Ehkä vaikutan selkeästi ymmärtäväiseltä ulospäin.
Miehelläni on sama ongelma. Ehdotin, että hän perustaa terapeutin vastaanoton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antti Holmahan avautui yuosta ongelmasta. Ihan silloinkin kun hän oli nuork ja nevöhööd hänelle tuli ties kuka keski-ikäinen avautumaan.
Sellaisille, jotka eivät tuomitse tai naura, on helppo kertoa vaikeita asioita.
Empaattinen ihminen täällä kanssa ja samaa havaittavissa. Vastaavasti myös toisinpäin; melkein kaikki ihmiset tuntuvat keskustellessa minusta jo valmiiksi tutuilta, vaikka eivät olisikaan. Mulle on vaan luontevaa kohdata lähes kaikki ihmiset kuin olisimme tunteneet jo iät ja ajat.
Toisaalta sellaista todellista syvää molemminpuolista yhteyttä on kaikesta huolimatta vaikea löytää. Kyseenalaistan ihmisten motiivit pitää minusta, koska voisin olla heille periaatteessa kuka tahansa joka saisi heissä aikaan saman rentoutuneen ja vapautuneen olon, enkä luota että he ovat tarpeeksi tarkkanäköisiä hoksatakseen tätä itse.
Vierailija kirjoitti:
Empaattinen ihminen täällä kanssa ja samaa havaittavissa. Vastaavasti myös toisinpäin; melkein kaikki ihmiset tuntuvat keskustellessa minusta jo valmiiksi tutuilta, vaikka eivät olisikaan. Mulle on vaan luontevaa kohdata lähes kaikki ihmiset kuin olisimme tunteneet jo iät ja ajat.
Toisaalta sellaista todellista syvää molemminpuolista yhteyttä on kaikesta huolimatta vaikea löytää. Kyseenalaistan ihmisten motiivit pitää minusta, koska voisin olla heille periaatteessa kuka tahansa joka saisi heissä aikaan saman rentoutuneen ja vapautuneen olon, enkä luota että he ovat tarpeeksi tarkkanäköisiä hoksatakseen tätä itse.
^ Tuo on varmasti myös yksi iso tekijä. Olen havainnut itse omassa elämässä sen, että jos kohtaan tuntemattomat kaverillisesti, kuin olisivat parhaita kavereitani, niin he avautuvat helposti. Jos taas välttelen katseita ja en ole erityisen kaverillinen vaan kylmän asiallinen, niin ihmiset eivät ota kontaktia.
Mulla sama.
Ja nuorena pidin tätä hienona asiana ja otin kohteliaisuutena ja jopa luottamuksen osoituksena.
Enää nelikymppisenä en.
Olen huomannut, että kun ihmiset kohtaavat empaattisen, tuomitsemattoman, kiltin ja hyvän kuuntelijan, he kaatavat mielellään kaiken päässään pyörivän tämän päälle. Innostuvat kun saavat puhua, kun kerrankin joku epäitsekkäästi kuuntelee.
Vastavuoroisuutta vaan on turha odottaa. Sitä ei ole olemassa. Jos itse yrität joskus avautua, ei kukaan näistä kuuntelekaan vaan vaihtavat äkkiä puheen takaisin itseensä, tai heillä onkin yhtäkkiä kova kiire.
Joten en enää suostu ilmaiseksi yksipuoliseksi kuuntelijaksi, terapeutiksi.
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama.
Ja nuorena pidin tätä hienona asiana ja otin kohteliaisuutena ja jopa luottamuksen osoituksena.
Enää nelikymppisenä en.
Olen huomannut, että kun ihmiset kohtaavat empaattisen, tuomitsemattoman, kiltin ja hyvän kuuntelijan, he kaatavat mielellään kaiken päässään pyörivän tämän päälle. Innostuvat kun saavat puhua, kun kerrankin joku epäitsekkäästi kuuntelee.
Vastavuoroisuutta vaan on turha odottaa. Sitä ei ole olemassa. Jos itse yrität joskus avautua, ei kukaan näistä kuuntelekaan vaan vaihtavat äkkiä puheen takaisin itseensä, tai heillä onkin yhtäkkiä kova kiire.
Joten en enää suostu ilmaiseksi yksipuoliseksi kuuntelijaksi, terapeutiksi.
Numero 5 jatkaa:
Olen itsekin usein kohdannut yksipuolisuutta tässä asiassa. Vastavuoroisuutta ei olekaan usein löytynyt, eli kun olen itse tarvinnut kuuntelijaa, asiani eivät ole kiinnostaneet. Tämän takia on katkennut ainakin yksi ystävyys, rajansa hyväksikäytölläkin on.
Nykyään välttelen henkilöitä, joista aistin pelkkää tuen hakua.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tarkoittaa jopa vain tuttavalliset ihmiset?