Lue keskustelun säännöt.
Miten hyväksyä se, että vanhempia ei vain kiinnosta
02.02.2022 |
Olen keski-ikäinen nainen ja minulla on nuorempi sisko. Vanhemmat asuvat naapurikaupungissa ja sisko kauempana.
Miten hyväksyä se, että vanhempiani ei vain näköjään kiinnosta minun perheeni? Sisareni kanssa ovat yhteydessä päivittäin, minulle soitetaan ehkä kerran kaksi kuussa. Hyvä esimerkki asiasta on minusta se, että kun siskoni perheessä oli korona, vanhempani meinasivat lähteä sinne hoitamaan perhettä. Kun meillä oli korona, ei reiluun viikkoon kysytty edes viestillä miten menee.
En ole alkoholisti, minulla on ihana aviomies ja lapset. En ole ikinä pyytänyt rahaa lainaan vanhemmiltani eikä minua kai muutenkaan tarvi hävetä. On hyvä työ, kiva koti, ystäviä. En tajua, miksi tällaiseen tilanteeseen on tultu.
Ja joo, voisin itsekin soittaa jne. Mutta vaikka soitan, seuraavaan yhteydenottoon menee taas vähintään kaksi viikkoa. Eikä oikein huvita soittaakaan, kun puhelut kestävät max 5 minuuttia ja melkein lyödään luuri korvaan. Tätä on jatkunut pari vuotta.
Ymmärrän kyllä että tämä on nyt tilanne ja asian kanssa pitää vain elää. Antaa vanhempien olla ja jatkaa itse elämäänsä. Mutta MITEN se tapahtuu? Miten te, joilla on syystä tai toisesta mennyt välit vanhempiin, miten olette käsitelleet asian?
Koska eihän sitä vain voi päättää, että olkoon sitten. Vai voiko?
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
” Koska eihän sitä vain voi päättää, että olkoon sitten”
Miksi ei muka voi? Olet jo iso tyttö ja voit tehdä omia valintoja, päätöksiä ja arvioita omassa elämässäsi.
Kuulostaa kurjalta kyllä ja ymmärrän, että tuo painaa mieltä vaikka miten yrittäisi olla välittämättä. Suostuisikohan vaikka äitisi puhumaan tästä tai lähtemään perheterapiaan? Vain ajatuksena heitän. Tsemppiä!
Jos nyt itse mietin, miksen pitäisi johonkin sukulaiseen enää yhteyttä niin syynä olisi riita tai se, että henkilö on arvostellut, tai osoittanut halveksuntaa jotain minulle tärkeää ihmistä tai asiaa kohtaan. Myös henkilön muuttunut käytös, esimerkiksi muita alentavat, epäsopivat puheet tai muu jatkuva negatiivisuus varmasti vaikuttaisi. Voiko kyse olla jostain tällaisesta? Onko jotain sattunut silloin pari vuotta sitten?
Me ihmiset ollaan niin erilaisia.
Minä ajattelen, että vanhemmat ja sisarukset saavat vapaasti päättää kenen kanssa ovat tekemisissä ja minkä verran.
Minulle se ei kuulu ollenkaan ja se on juuri sitä aikuisuutta.
Ehkä se vapaus ja oman elämän onnellisuus tulevat osittain siitäkin, että ei vertaile mitään asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysy vanhemmiltasi suoraan miksi. Meillä oli tuollaista miehen vanhempien kanssa, ajattelin että ei tupata jos ei tykätä ja nyt ei olla enää vuosiin oltu tekemisissä, mies joskus heille soittelee mutta ei muuta.
Vanhemmat ovat joskus taitavia peittelemään totuutta asioista. Voi olla menossa jotain, mikä siskollesi menee täydestä ja sinulle ei. En oikein usko, että kukaan oikeasti rakastaisi vain yhtä lastaan ja muita ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No soittele harvemmin. Kaipa sitten kiinnostaa joskus. Ole oman perheen kanssa onnellinen.
Itsensä rakastamisen taito.