Miehen uskottomuus ja katumus

Kesämökki rauhallisella paikalla järven rannalla vois olla kiva,mutta en jaksais hoitaa.

Kahviin sopii mun mielestä täysmaito paremmin ku kerma.

En minäkään jaksa hoitaa isoa taloani, asun kyllä siinä ja pidän sitä kunnossa. Lapset ei taida olla oikein kummankaan puolella, aika tasapuoliselta vaikuttaa, ja olisin kyllä aika vaivautunut jos olisivat minun puolellani jotakuta toista vastaan...itselle kermakahvi silloin tällöin on ihan OK, varsinkin marenkileivoksen kanssa, tekee siitä vähän juhlavamman. 

Ok

Kiviäkin kiinnostaa enenmän.

Miten uskottomuus selviää tekijälle vahingossa?

Miten asia sinulle selvisi?

Tuliko Jormalle seksi viestejä?

Nyt sitten hakee ruohon leikkaajaa mökille?

Etsi sinä uusi mies ystävä!

Tsemppiäjatkoon!

Lapset antavat aikanaan anteeksi. Lapsien ei kuulu, eikä varsinkaan tarvitse olla kummankaan vanhemman puolella. Jos lapset ottavat puolia niin toivottavasti ovat ihan itsenäisesti näin tehneet, eikä niin että sinä purat pahaa oloasi syyttämällä miestä, eli lasten isää.

Oma mieheni jäi kiinni sivusuhteesta ja vaikka minulle se ero tulikin puskista ja oli järkytys, niin ainoa asia minkä lapselleni sanoin, oli se, että sinulla on edelleen äiti ja sinulla on edelleen isä. Molemmille meille olet edelleen yhtä tärkeä, huolimatta meidän erostamme. 

60 neliössä on riittävästi yhdelle ihmiselle, jos on parveke.

Mies olkoon itselleen rehellinen.

Elämä on valintoja.

Jos äijän ketale olisi ajatellut valinnan hetkellä, hän olisi tiennyt mihin se tie johtaa. - Kesäasunnosta on turha kantaa huolta. Tai lapsista - kyllä he perunkirjoitukseen tulevat.

Eiköhän ne lapset taas kevään tullen ole isänsä puolella. Mökkeily vetää kummasti puoleensa.

Minä en ymmärrä miksi lapset eivät saisi valita. Jos isä on pettävä ääliö niin miksi lapsille ei saa sitä kertoa ja miksi lapset eivät saa vetää siitä omia johtopäätöksiään ja äänestää jaloillaan?

Onko mustan valkoiseksi maalaaminen ja teeskentely terveellisempää?

Jos kertoo miehen pettämisestä lapsille, tulisi myös kertoa omat heikkoutensa ja virheensä avioliiton aikana, tasapuolisuuden vuoksi. Synnitön heittäköön kiven.

Jos suhteessa sovitaan, ettei ole muita seksisuhteita, pitäisi siihen tietysti voida luottaa. Niin kuitenkin pitäisi voida luottaa myös siihen, että saa toiselta läheisyyttä ja seksiä sekä seuraa, ymmärrystä ja muita asioita, joita moni luontaisesti tarvitsee. En voi käsittää sitä, kuinka monen mielestä puolisoa ei tarvitse huomioida, voi olla mykkäkoulua ja saa tiuskia ja arvostella, koska ne eivät muka ole yhtä pahoja rikkeitä luottamukselle. Tällaista voi jatkua vuosia! Kyllä ne kuitenkin tuhoavat yhteyden aivan samoin ja omiin silmiini suhde on niillä rikottu samalla tavoin kuin hakemalla puuttuvia tekijöitä joltain ulkopuoliselta. Niin makaa kuin petaa.

Oli syy missä ja kenessä tahansa, on typerää ja totaalisen itsekästä sotkea lapset siihen. Lapset ovat osa isäänsä, joten viha kohdistuu aina osittain myös heihin itseensä. Äitinä en voisi sellaista omille lapsilleni aiheuttaa vaan antaisin heidän säilyttää hyvän, jos itse päättäisin erota.

Tarinaahan ei ole avattu kokonaan.

Mutta jos kyseessä on jopa kymmenen tai kymmeniä vuosia vanha uskottomuus, joka ei ole jatkunut, niin Ap on idiootti. Olettaen, että ukko oli muuten ok.

Jos tarina on totta, niin se on lähinnä surullinen.

Vierailija kirjoitti:

Jos kertoo miehen pettämisestä lapsille, tulisi myös kertoa omat heikkoutensa ja virheensä avioliiton aikana, tasapuolisuuden vuoksi. Synnitön heittäköön kiven.

Jos suhteessa sovitaan, ettei ole muita seksisuhteita, pitäisi siihen tietysti voida luottaa. Niin kuitenkin pitäisi voida luottaa myös siihen, että saa toiselta läheisyyttä ja seksiä sekä seuraa, ymmärrystä ja muita asioita, joita moni luontaisesti tarvitsee. En voi käsittää sitä, kuinka monen mielestä puolisoa ei tarvitse huomioida, voi olla mykkäkoulua ja saa tiuskia ja arvostella, koska ne eivät muka ole yhtä pahoja rikkeitä luottamukselle. Tällaista voi jatkua vuosia! Kyllä ne kuitenkin tuhoavat yhteyden aivan samoin ja omiin silmiini suhde on niillä rikottu samalla tavoin kuin hakemalla puuttuvia tekijöitä joltain ulkopuoliselta. Niin makaa kuin petaa.

Oli syy missä ja kenessä tahansa, on typerää ja totaalisen itsekästä sotkea lapset siihen. Lapset ovat osa isäänsä, joten viha kohdistuu aina osittain myös heihin itseensä. Äitinä en voisi sellaista omille lapsilleni aiheuttaa vaan antaisin heidän säilyttää hyvän, jos itse päättäisin erota.

Sanoiko ap.että hän oli haukkunut lapset puolelleen?Kyllä minä ainakin olisin tehnyt lapsena aivan samoin.

Älä sitä kesäasuntoa sure. Se ei ole enää sinun. Sure lastesi puolesta, jotka pakotat mukaan ihmissuhdesotkuihisi. Mieti mitä teet heille.

Miten miehesi uskottomuus selvisi hänelle vahingossa? Kävikö hän unissaan vieraissa? Ei se silloin hänen syynsä ollut. Aloituksesi on käsittämätön.

Mikä aloitus tuo nyt oli? Oletko enemmän ärtynyt "pienestä" asunnostasi, joka sivumennen sanoen on yhdelle henkilölle suorastaan suuri, ja isosta todella upeasta kesäasunnosta, jota ei hoida kukaan, vaikka exäsi hoitaakin, VAI oletko ärtynyt pettämisestä? Sekavaa, mutta kuulostat ihan Hyacinth Bucketilta. Anteeksi.

Ei lapsia pidä sekoittaa vanhempiensa eroon, ovat he minkä ikäisiä tahansa. Itse erosin kun lapsemme olivat aikuisia, joilla omat perheet ja elämät. En puhunut pahaa exästä, eikä luultavasti hänkään. Lapset eivät ole syyllisiä vanhempiensa tekoihin. Heillä on oikeus rakastaa molempia vanhempiaan, mikäli ovat sen ansainneet, olivat nämä yhdessä tai erikseen. Saatat menettää lapsiesi rakkauden ja kunnioituksen omilla toimillasi.

Mua ainakin sapetti isäni toiminta siinä määrin, että kerroin hänelle mielipiteeni häntäheikeistä.

Iskä veti herneen nenuun ja sen jälkeen ei oo oltu tekemisissä hänen aloitteestaan. Kertonee jotain ihmustyypistä, joka pettää puolisoaan eikä myöskään siedä arvostelua aikuiselta lapseltaan.

Joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään. 

Katkera ja omahyväinen olet.

Vierailija kirjoitti:

Mua ainakin sapetti isäni toiminta siinä määrin, että kerroin hänelle mielipiteeni häntäheikeistä.

Iskä veti herneen nenuun ja sen jälkeen ei oo oltu tekemisissä hänen aloitteestaan. Kertonee jotain ihmustyypistä, joka pettää puolisoaan eikä myöskään siedä arvostelua aikuiselta lapseltaan.

Niinpä. Minä olin 41 v kun vanhemmat erosi isäni kuudenkympin villityksen takia. Kai se on ymmärrettävää, että minullakin on tunteet ja olen aina halveksinut pettäjiä (ensirakkauteni, avokkini oli pettäjä). Miksi yhtäkkiä minun olisi pitänyt muuttaa mielipide, kun kyse oli isäntäni.

Muistan ikuisesti sen tunteen, kun avokkini kärähti naisistaan, kun minä naivi ja typerä suunnittelin yhteistä elämää. Ei isäni sen kummempi ole. En koe sääliä ja empatiaa häntä kohtaan. Sitä niittää, mitä kylvää

On ok, erottaa pettäjä perheestään. Mätääntyköön rauhassa yksinään