Lue keskustelun säännöt.
Tunnen syyllisyyttä siitä, että olen onnellinen
01.02.2022 |
Elämä tuntuu hyvältä ja suhtaudun tulevaisuuteen positiivisesti! Joskus tunnen kuitenkin syyllisyyttä siitä, että voin hyvin, kun näen paljon masentuneisuutta ja erityisesti ahdistusta ympärilläni. Kyllä minuakin stressaa silloin tällöin ja ajoittain ahdistuskin nostaa päätään (minulla se oireilee sairauden pelolla), mutta moniin tuttuihini ja ystäviini verrattuna oma oireiluni ei kyllä ole mitään. Moni heistä käy terapiassa ja joutuu syömään mielialalääkkeitä, ja silti kausittain voi olla, että jopa suihkussa käynti on heille vaikeaa. Tästä syystä tuntuu erittäin vaikealta "näyttää" heille omaa hyvinvointiani. En tietenkään halua kerskailla millään mahdollisilla saavutuksillani, tai puhua positiivisista tapahtumista jos ystäväni avautuvat siitä, miten heillä menee huonosti juuri sillä hetkellä, mutta tuntuu että näin tapahtuu hyvin usein - tästä syystä en oikein uskalla/kehtaa puhua mistään elämässäni, koska en halua loukata heitä tai pahentaa heidän oloaan. Ystäväni puhuvat monesti jaksamattomuuden tunteesta, joten tuntuu epäsopivalta intoilla vaikkapa tulevan kevään istutuksista, kun tiedän, että hekin _haluaisivat_ tehdä samoja asioita, mutta jaksaminen ei riitä. (Olemme keskustelleet tästä voimattomuudesta paljon, siksi tiedän tämän.) Sama tunne tulee myös vaikkapa täällä palstalla. Monella menee niin huonosti ja voimat ovat vähissä, joten tuntuisi melkein loukkaavalta jutella hyvistä asioista. Tuntuu, että sitä pidetään hehkutuksena/kerskailuna. Samanaikaisesti olen kuitenkin perusluonteeltani optimistinen ja innoissani monista haaveista ja tapahtumista, joista olisi kivaa voida jutellakin joskus.
Onko kenelläkään samaa ongelmaa? Miten pystytte juttelemaan iloisista asioista elämässänne aiheuttamatta harmia? Vai onko niin, että kel onni on, se onnen kätkeköön?
(Vielä loppuun haluan sanoa, etten todellakaan halua tälläkään viestillä mitenkään korostaa sitä, että minulla menee hyvin. Oikeasti minulla menee ihan normaalisti, en ole mitenkään rikas tai muutenkaan ihmeellinen, mutta olen terve sekä optimistinen ja löydän elämästäni paljon hyvää. Tuntuu kuitenkin, että myös tällainen perushyvinvointi voi aiheuttaa muissa vertailua ja siitä johtuvaa pahaa oloa, tai erityisesti netissä jopa pilkkaa, ylemmyydentunnetta ja kateuttakin.)
Kommentit (19)
Älä suotta tunne, tuo on nimittäin ohimenevää! Ihan kohta sinäkin olet taas ahdistunut ja sairas - ja sitten jo kuollut. Kuten me kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä voi ahdistaa niin paljon, että suihkussa käynti on vaikeaa?
Elämä heittelee Nauti nyt, kun on onnen aika.
Minulla on terve mies ja opiskelemaan päässeet lapset. Asun kauniisti sisustetussa omakotitalossa.
Haen parhaillaan työtä. Minulla on hyvä työkokemus ja koulutus. Vielä en ole löytänyt sopivaa teknisen alan työpaikkaa.
Olen kuitenkin onnellinen ja luotan tulevaisuuteen. Tietysti, jos rokotuspakko tulee työpaikoille, niin sitten en enää tee työtä.
Vierailija kirjoitti:
Älä suotta tunne, tuo on nimittäin ohimenevää! Ihan kohta sinäkin olet taas ahdistunut ja sairas - ja sitten jo kuollut. Kuten me kaikki.
Tulen kuolemaan ja luultavasti sitä ennen sairastumaankin - tieto siitä ei kuitenkaan saa minua ahdistuksen tai masennuksen valtaan. On tietenkin mahdollista, että kohtaan jo sitä ennen tarpeeksi suuria vastoinkäymisiä, että minäkin alan voimaan huonosti. Toistaiseksi olen kuitenkin perusonnellinen, vaikka koenkin, etten jotenkin "saisi" olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on terve mies ja opiskelemaan päässeet lapset. Asun kauniisti sisustetussa omakotitalossa.
Haen parhaillaan työtä. Minulla on hyvä työkokemus ja koulutus. Vielä en ole löytänyt sopivaa teknisen alan työpaikkaa.
Olen kuitenkin onnellinen ja luotan tulevaisuuteen. Tietysti, jos rokotuspakko tulee työpaikoille, niin sitten en enää tee työtä.
Oletko foliohattuinen hörhö?
Toivottavasti ap:lla on muitakin ystäviä. Eihän sitä muuten jaksa kukaan, jos pitää pienentää itseään. Tilanteiden mukaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on terve mies ja opiskelemaan päässeet lapset. Asun kauniisti sisustetussa omakotitalossa.
Haen parhaillaan työtä. Minulla on hyvä työkokemus ja koulutus. Vielä en ole löytänyt sopivaa teknisen alan työpaikkaa.
Olen kuitenkin onnellinen ja luotan tulevaisuuteen. Tietysti, jos rokotuspakko tulee työpaikoille, niin sitten en enää tee työtä.
Jos osaava 45 ei kelpaa enää työhön ilman rokotusta, niin sitten saa yrittää rekrytoida osaajia vaikka ulkomailta.
Nauti nyt, aina ei asiat ole yhtä hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei positiivisuutta tarvitse hävetä. Seurassasi on varmasti mukava olla. Ei masentunut kaipaa rinnalleen toista masentunutta, vaan juuri kaltaisesi positiivisen ihminen. Olen vain oma itsesi. Silloin sinun seurassasi on kiva olla.
Vierailija kirjoitti:
Mikä voi ahdistaa niin paljon, että suihkussa käynti on vaikeaa?
Sitä en tarkalleen tiedä, miksi joillakin ystävilläni on välillä niin vaikeaa. He eivät oikein osaa itsekään selittää muuten kuin että jonkinlainen määrittelemätön ahdistus aiheuttaa vain niin suurta väsymystä, etteivät he yksinkertaisesti aina jaksa. Uskon, että juuri tietämättömyys tekee mielenterveysongelmien hoidosta niin vaikeaa - jos he tietäisivät, mikä ahdistusta tarkalleen aiheuttaa, voisi ahdistuksen lähdettä yrittää lähteä käsittelemään. Totta kai hekin haluaisivat voida hyvin, ja tiedän, että ahdistuksen/stressin/masennuksen epämääräisyys turhauttaa heitä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nauti nyt, aina ei asiat ole yhtä hyvin.
Älä huoli. On minullakin ollut ongelmani. Kuvitteletko tuntevasi jonkun, jolla ei olisi ollut ongelmia?
Itse olen nykyään avoimesti onnellinen. Mulla oli aiemmin kaikki todella hyvin, mutta sitten elämä keikautti kaiken päälaelle ja kävin todella syvällä. Nyt kun sieltä on selvitty, nautin elämästäni todella paljon. Mutta koska mulla on sitä kokemusta huonommista ajoista, pystyn samaistumaan siihen olotilaan kun kaikki on huonosti ja elämä kolhi.
Joten älä piilottelee onneasi, nauti siitä mutta tue ystäviäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ap:lla on muitakin ystäviä. Eihän sitä muuten jaksa kukaan, jos pitää pienentää itseään. Tilanteiden mukaan!
On minulla muutama ystävä, joiden kanssa uskallan vapaammin näyttää onneni, paitsi tietenkin silloin, jos he tarvitsevat tukea. Kaikilla meillä kun totta kai on omat ongelmansa. Tilannetajua on siis hyvä aina olla. Rakkain, vanhin ystäväni voi kuitenkin valitettavasti välillä (kuten tälläkin hetkellä) aika huonosti - onneksi hänkin alkaa kuitenkin pikkuhiljaa voida paremmin. Hänen kanssaan meillä on muuten tapana maalata taivaanrantaa, haaveilla yhdessä, jutella pienistäkin onnistumisista ja intoilla elämästä, mutta tällaisien kausien aikana en halua aiheuttaa hänelle minkäänlaista alemmuudentunnetta tai lisätuskaa vähistä voimavaroista.
Itsensä pienentäminen oli erinomainen ilmaisu! Siltä minusta todella usein tuntuu ihan muutenkin, että minun on pienennettävä persoonaani - tyytyväisyys kun tuntuu ärsyttävän joitakin todella paljon, vaikken yrittäisi mitenkään tyrkyttää itseäni tai kerskailla elämälläni.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei positiivisuutta tarvitse hävetä. Seurassasi on varmasti mukava olla. Ei masentunut kaipaa rinnalleen toista masentunutta, vaan juuri kaltaisesi positiivisen ihminen. Olen vain oma itsesi. Silloin sinun seurassasi on kiva olla.
Mukava kuulla! :) Toivon ainakin, että seurassani on kiva olla, ja että osaisin tukea ystäviäni oikealla tavalla. Yritän olla kuunteleva korva ja olkapää huonoina päivinä, hyvinä päivinä taas voidaan yhdessä iloita elämästä!
Ap
Kysyit onko muilla samaa ongelmaa... no on, mutta en nyt ihan hirveän isoksi ongelmaksi sitä katso. Mutta vähän niin, että kellä onni on, se onnen kätkeköön. Elämässäni on kaikki hyvin ja olen onnellinen, kaikki on hyvin. Pienet vastoinkäymiset ei mua haittaa, kaikista pääsee yli, kun raamit on niin hyvät. Olen onnellinen. Joskus ihan pelottaa, että onko lupaa olla näin onnellinen. Ihan varovasti joskus teen esim. onnea hihkuvan päivityksen facebookiin, mutta ei tällaisia voi oikeasti hirveästi hehkuttaa. Ihmiset ovat kateellisia.
Lopulta en enää jaksanut, kun ystävä oli aina naama väärinpäin, nälvi ja piikitteli puolisalaa, jos minulla oli asiat hyvin. Elämä oli yhtä muiden tukemista ja tsemppaamista, eikä omia asioita voinut tuoda esille (koska meni liian hyvin). Mieti sinäkin, että saat jotain itsekin noista ystävyyksistä.
Mulla tulee tuollaista mieleen joskus lomalla Lapissa kun aurinko paistaa.
En ole kokenut syyllisyyttä mielenrauhasta, joskus jopa onnen tunteesta, vaan ajatellut sen olevan osa minun persoonaani. Saan iloa pienistä asioista ja hyvin arkiset asiat tekevät tyytyväiseksi. Minun ei tarvitse nähdä ihan hirveästi vaivaa saavuttaakseni elämyksellisiä tunteita ja joiden vuoksi monet joutuvat matkustamaan maailman ääriin kokeakseen melkein samoin.
Se, että moni kokee olonsa kehnoksi, voimattomaksi, masentuneeksi, tulee vastaan meille jokaiselle. On minullakin ollut kohtuuttomia vastoinkäymisiä, mutta se että osaan löytää hyvää oloa pienestäkin auttaa niissä tilanteissa.
En oikein osaa verrata itseäni muihin, vaan olen huomannut miten minussa on riittävästi energiaa huomata muut. Olen kuitenkin todennut, että joskus ihmisten pahoinvointi on myös seurausta liian suurista tavoitteista ja itsensä vertailusta muihin. En minä sellaista oikein osaa säälitellä.